Miten te suhtautuisitte? Kaveri teki abortin. Hän puhuu aika usein, kuinka

Vaan suhtautumisesta tällaiseen käyttäytymiseen.

asia on puheissa jatkuvasti

Vaihda diplomaattisesti puheenaihetta ja ole ottamatta kantaa.

En mä viitsi sanoa, että vastustan aborttia ja minusta ei ole korrektia puhua lapsesta kuin kuolleesta kauniisti, koska on kuitenkin itse tappanut ihmisen alun. Mutta ymmärrän kyllä aborttiin johtaneet syyt, joten en halua jälkikäteen moralisoidakaan, kun ei se mitään auta. Voinko olla siis vaan ottamatta kantaa... Onko teistä ok, että itse abortoitua lasta muistellaan kuin kuollutta konsanaan?

saattaisin joskus huomauttaa, että kuulostaa siltä ettet ole asian kanssa niin sinut kuin sanot olevasi, kun lapsi on jatkuvasti mielessä



jättäisin sitten siihen.

että abortti oli kaverillesi kuitenkin isompi asia kuin mitä tunnustaa. Ehkä edes itselleen. Tuo puhuminen saattaa hyvinkin olla hänen tapansa käsitellä asiaa/surua. Tai merkki siitä että kannattaisi ehkä mennä juttelemaan.



Varma on että et ainakaan tee asiaa yhtään paremmaksi sanomalla että tuo on täysin sopimatonta ja pää kiinni (näin kärjistetysti).

Mutta minä en kyllä taivu keskustelemaan asiasta, koska vastustan aborttia. Minusta on jotenkin väärin muistella vauvaa kuin kaivattua kun on tietoisesti keskeyttänyt raskauden. Yksi ystäväni synnytti kuolleen vauvan. Hänen kanssaan muistellaan raskausaikaa, tavaroita joita oli ostettu ja milloin täyttäisi vuosia ja nimipäivää yms. Minusta se on jotenkin miljoona kertaa luonnollisempaa kuin abortoidun muisteleminen vauvana. Olenko minä siis tosiaan outo?

sanoit että se oli ymmärettävä syy?

Ehkä se tosiaan oli niin olosuhteiden pakko, ettei hän nähnyt muuta vaihtoehtoa?



Asia varmaan kuitenkin kaverillesi vaikea, hän käsittelee sitä edelleen SURUTYÖNÄ _OMALLA_ TAVALLAAN, ja hänellä on siihen oikeus.



Olet hänen YSTÄVÄNSÄ ja pidä luottamuksen lauseena että hän sinun kanssa haluaa näitä asioita jakaa.





Itsekin kyllä pidän tuota hieman outona käytöksenä (en itsekään juuri kannata abortteja, ymmärrän ehkä vakavan vamman vuoksi), mutta silti kaverillasi on oikeus puhua ja käsitellä asiaa omalla tavallaan!



Jos sinua ärsyttää, niin eihän ole pakko kommentoida. Tai tee niin kuin joku ehdotti, sano suoraan että "et taida olla päässyt asiast aoikein yli".

MInullakin kaveri teki abortin. Hän sanoo että se oli SILLOIN oikea vaihtoehto, mutta se ei estä uusia vauvakaipauksia tulemasta. Ajattelemasta millanen lapsi hänellä NYT olisi jos ei olisi tehnyt "virhettä" aikasemmin.

On sanonut että tekisi NYT erilaisen päätöksen jos tulisi uudestaan vahingossa raskaaksi.



Minä en taas ymmärrä miksi ihminen ei voisi tehdä aborttia kun elämässä tilanne ettei lapsi siihen mahdu. Ihminen muuttuu ja ajattelee tekojaan eri valossa. Jos nyt voisi synnyttää lapsen niin se ei muuta sitä aikasempaa elämäntilannetta.



Se että kaipaa nyt sitä lasta ei mielestäni vähennä surua. Tee sitä vääräksi! Mutta sinä tunnut säälimättömältä kun et salli ystävän tuntea surua. Sama menetys se lapsi on NYT kun hän kaipaa lasta jollain tasolla.



Abortti oli aikanaan oikea valinta, se että olet itse aborttia vastaan vaan estää sinua näkemästä asian. Nyt tuntuu että sinä "nautit" toisen kivusta sivusta: minähän sanoin että abortti on väärin.

Ei tollanen ole ystävän teko että katsoo sivusta arvostellen salaa. Sanoisit sitten suoraan päin naamaa jos et kestä.

Näin ymmärtäväistä ketjua en olekaan tällä palstalla koskaan lukenut. Vaude. Oikein saadaan abortin vastustaja paskaksi ihmiseksi, armottomaksi ja säälimättömäksi. Samalla abortin tekijä nostetaan jalustalle. Näinkin tällä paslatlla voi siis käydä. Vau.

Miksei ihminen sitten kykene ajattelemaan sen verran pidemmälle, että se hetki, jolloin lapsi syntyy ei ole koko elämä? usein aborttia perustellaan sillä, että elämä menee pilalle... joo joo, ei se mitään pilalle mene jos siitä itse pitää huolta.

Ihan turhaa märistä jälkikäteen, jos ei sen verran kykene ajattelemaan pidemmällä perspektiivillä.

MInullakin kaveri teki abortin. Hän sanoo että se oli SILLOIN oikea vaihtoehto, mutta se ei estä uusia vauvakaipauksia tulemasta. Ajattelemasta millanen lapsi hänellä NYT olisi jos ei olisi tehnyt "virhettä" aikasemmin.

On sanonut että tekisi NYT erilaisen päätöksen jos tulisi uudestaan vahingossa raskaaksi.

Minä en taas ymmärrä miksi ihminen ei voisi tehdä aborttia kun elämässä tilanne ettei lapsi siihen mahdu. Ihminen muuttuu ja ajattelee tekojaan eri valossa. Jos nyt voisi synnyttää lapsen niin se ei muuta sitä aikasempaa elämäntilannetta.

Se että kaipaa nyt sitä lasta ei mielestäni vähennä surua. Tee sitä vääräksi! Mutta sinä tunnut säälimättömältä kun et salli ystävän tuntea surua. Sama menetys se lapsi on NYT kun hän kaipaa lasta jollain tasolla.

Abortti oli aikanaan oikea valinta, se että olet itse aborttia vastaan vaan estää sinua näkemästä asian. Nyt tuntuu että sinä "nautit" toisen kivusta sivusta: minähän sanoin että abortti on väärin.

Ei tollanen ole ystävän teko että katsoo sivusta arvostellen salaa. Sanoisit sitten suoraan päin naamaa jos et kestä.

ja täten keskeyttänyt lapsensa elämän.



En todellakaan haluaisi kuunnella tuollaista vatvomista, jos jos ja jos. En suostuisi kuuntelemaan.



Ehdottaisin ammattiauttajaa hienovaraisesti kysyen että onko ajatellut käydä purkamassa tuntojaan psykologilla.



Tappajat ei ylipäätään ansaitse mitään sympatiaa.



Voithan kysyä miksi päädyit aborttiin.