Yksinhuoltajana vieraalla maalla

me erottiin melkein heti tämän viimeisen muuton jälkeen, eli toinen vauva ja kotona olo muuttui yllättäen 100% töissä oloksi ja poika tarhaan. Onneksi sain töitä heti, eli voitiin jäädä asumaan kotiimme, eli saan maksettua vuokran, ja voidaan jäädä asumaan tähän maahan.



Pojan isä asuu täällä myös ja aiomme molemmat jäädä tänne tahoillamme. Asumme aika lähekkäin samalla alueella ja pojan tarhakin löydettiin sopivan välimatkan päästä. Meillä on käytännössä yhteishuoltajuus - joka toinen viikonloppu ja iltoja viikolla isällään, ja isä maksaa puolet tarhamaksuista, lastenhoitajan maksusta ja terveysvakuutuksen, sekä hieman elatusapua. Mulla on täällä kavereita, onneksi, ja olemme molemmat asuneet täällä ennenkin. Olen myös tutustunut muihin suomalaisiin lapsiperheisiin. Paikallinen punainen risti on se " virallinen" lastenvahtien välittäjä, ja meillä on luotettava hoitaja pojalle tarhapäivän jälkeen kunnes jompikumpi kerkeää töistä kotiin.



Tässä on nyt muutama kuukausi mennyt totutellessa taas töissä oloon, lapsen tarhassa oloon, kahteen kotiin, yksin oloon, uudessa maassa oloon, etc. eli aikasta rankkaa on ollut. Onneksi ei ole ollut mitään kiirettä tehdä päätöksiä esim. suomeen lähtemisestä ja sain tämän työn, että voi ottaa päivän kerrallaan ja mukautua uuteen rutiiniin rauhassa, ja hakea uutta elämäntapaa ilman mitään ehdottomia paineita. Jos en olisi saanut töitä, niin olisi ollut pakko lähteä suomeen ja se olisi varmaan ns. " pilannut" meidän elämän tässä vaiheessa.



Nyt itse olen taas oman elämäni rouva, yh, sinkku, uranainen, äiti, ... ja kyllähän ne vapaat viikonloput kun poika on isällään maistuvat pitkästä aikaa hyvältä, vaikkakin se ikävä välillä yllättääkin. Me ei muuten oltu naimisissa, eli en osaa neuvoa sen suhteen, raha-asioista saatiin sovittua ilma riitaa ja huoltajuuden osalta arki pyörii joustavasti kummankin osalta. Emme ole tehneet mitään papereita, mutta olisi ollut pakko jos ei oltaisi saatu sovittua. Mutta mies tiesi että jos ei hoida omaa osuuttaan lapsen kuluista ja huolehtimisesta, all hell breaks loose, eli tiesi kyllä ottaa lusikan kauniiseen käteen heti - kannattaa tehdä se selväksi heti, että sä et ole mikään door mat jonka voi vaan ottaa ja jättää, kaikella on seurauksensa.



Pidä huoli ettet allekirjoita mitään raha-tai huoltajuus papereita ilman lakineuvontaa, ja rupeat miettimään mitä mieheltäsi haluat. Muista että useissa maissa avoliittossa asuminen rinnastetaan joiltain osin avioliittoon, esim elatusmaksujen ym osalta, eli ota selvää niistä, vaikka muuttaisitkin suomeen. Tarkista myös maistraatista että kuka on merkitty lapsesi huoltajaksi tulevia vaatimuksia silmällä pitäen. vaikka isä tunnustikin lapsensa, olen vain minä lapsen huoltaja virallisesti suomen kirjoissa.



tsemppiä vaan, ei se maailma tähän kaadu vaikka pahalta tuntuukin, kysele lisää niin vastailen

Aika sama tilanne kuin meillakin eli emme ole myoskaan naimisissa ja Suomen vaestorekisterissa olen minakin yh.

Taalla miehen tyotilanne on sellainen ettei pysty poikaa esim. koko vkl:ksi ottamaan, yleensa ei ole vkl vapaita ollenkaan. Mutta koska en itse ainakaan toistaiseksi ole toissa, aika joustavasti voi noita tapaamisia jarjestaa (harvemmin kuitenkaan esim. kahta paivaa putkeen). Rahatilanne ei sinansa huoleta, mies kylla varmasti hoitaa osuutensa. Ehka tasta sitten vaan paiva kerralla elellaan ja katsellaan milta elama alkaa tuntua...

Hyvat jatkot vaan teille ja kiitos vastauksestasi!

Minulla ei ole kovin hyvaa tukiverkkoa taalla, on muutama hyva ystava, mutta ei esim. lahisukulaisia (miehen aiti ja sisarukset asuvat kaukana, hyvat valit heihin on kylla ja tulevat kaupunkiin silloin talloin). Lapsenvahdin jarjestaminen ei ole kovin helppoa, pitaisi joku tuttu olla, en usko etta on mitaan jarjestoa. Ehka niita vahan kaukaisempia sukulaisia voisi vaivata... Eli miehen serkut, tadit jne. Nyt kuitenkin ihan ok, kun en kay toissa mutta siis tulevaa ajatellen, jos siis toihin haluan taalla.

Nostan hattua sinulle! Itse luikin kiireellä Suomeen kun ongelmia alkoi kasaantua. En olisi pystynyt yhdistämään työtä, lasta ja yksinhuoltajuutta millään Lontoossa!

siellä se olisi varmaan ollut aika vaikeaa, vaikkakin tarhat on myöhempään auki kuin täällä. En tiedä miten täydellinen yksinhuoltajuus sujuisi, olisi kyllä aika rankkaa, nyt ainakin poika on isällään osan ajasta ja on tavallaan lapsen vahti jos ja kun tarttee.



Eikä mulla olisi lontoossa taikka täällä Sveitsissä olisi varaa maksaa yli £900 kuussa tarhamaksuja yksin, vuokran ym laskujen lisäksi, kun mulla on aina ollut ihan " normaali" , vaikkakin ihan hyvä palkkainen duuni, en ole millään rahakkaalla ex-pat sopimuksella missä maksetaan lentoja suomeen, koulut, ja kielikurssit. Kumpa olisikinkin... :-) olisi paljon helpompaa rahallisesti.



Toivottavasti sulla ja teillä on vakuutukset ja keskinäiset testamentit kunnossa, olisin itse aika huolissani jos minulla ei olisi omia tuloja ja eläisin yksin vieraassa maassa. sinun on ajateltava, vaikka kuinka kirpaisee vähän pidemmälle tulevaisuuteen, että mitäs jos ex-kumppanisi löytääkin uuden pian? salamarakastuminen ensi kuussa! itse ajattelen niin kyynisesti että ne seuraavat naiset ovat rahanahneita ja itsekkäitä, ja vaikuttavat lapsen isän päätöksentekokykyyn. Sellaisia ne miehet on, höynäytettäviä. Tämä siis worst case scenario, että mitäs sitten tapahtuu sinulle & lapselle? Kun sen on käynyt läpi mielessään ja varautunut siihen, tulevat tapahtumat osaa ottaa sitten rauhallisemmin ja järkevämmin, eikä tartte stressaa, tuli siihen minkälainen naisihminen sitten hyvänsä. Tai jos sattuu onnettomuus tai vakava sairaus. Nämä vaan turvaa oman ja etenkin lapsen toimeentulon.



Sen takia kannattaa heti laittaa elatusmaksulaskelmat kuntoon ja tilisiirrot vetämään. Itse olen feministi (ellet jo arvannutkin :-) tarkoittaen että oman puolien pitäminen ja pärjääminen on joka naisen oikeus ja velvollisuus. Ja kun itse ottaa ohjat käteen, voi itse päättää suunnan eikä tule tönityksi.



Mun mielestä seuraavat asiat pitää ehdottomasti olla kunnossa:



tapaturma ja henkivakuutus

testamentit - kuka perii kenetkin (englannissa olisin voinut testamentilla määrätä lapseni huoltajuuden oman kuolemani jälkeen vaikka ukkomustalaiselle, ja lapsen isän olisi pitänyt ensin todistaa isyytensä ja sen jälkeen hakea lapsensa huoltajuutta, koska ei oltu naimisissa, ja vaikka isyys on suomen kirjoissa ja kansissa) Haluatko esim lapsen jäävän isälle ja kasvavan isän kotimaassa jos sinulle jotain sattuu?!

elatusmaksusuunnitelma

tapaamissuunnitelma

yhteinen ymmärrys huoltajuudesta, ja molempien velvollisuudesta, jos ei onnistu niin sitten kirjallinen sopimus



tälläisista papereista kannattaa otta kopiot ja sitten lähettää ne suomeen jollekkin uskotulle henkilölle, esim testamentin toimeenpanijoille.



Jos miehesi pillastuu moisista asioista, sinun kannattaa silti ne tehdä vakuutukset ja testamentit ja sen sellaiset hänen tietämättään, voithan sitten kun asiat rauhoittuu kertoa, tai sitten et.



Kaikesta kyynisyydestä huolimatta olen kyllä ihan elämäniloinen ihminen, mutta mielestäni nämä ovat sen verran tärkeitä asioita että ne voisi jättää huomioimatta ja tekemättä.