Kissaihmiset! Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus?
Talouteen kuuluu lisäkseni 10 vuotias tyttäreni. Aikaisemmin meillä oli koira, josta kuitenkin jouduimme 16 yhteisen vuoden jälkeen luopumaa. Paljon ollaan mietitty nyt uuden koirankin hankkimista, mutta olen tullut siihen tulokseen että se olisi hieman hankala tässä elämäntilanteessa ja joku muu lemmikki, lähinnä sellainen joka ei tarvitse säännöllistä lenkitystä olisi parempi valinta.
Häkkieläimiä en kuitenkaan halua, joten kissa on sellainen joka tulee mieleen, mutta vaikka olenkin todella eläinystävällinen, minulla ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta kissoista, sillä olen niille jokseenkin allerginen...tosin samoin olen koirillekin, mutta siedätyin silloiselle koirallemme, eikä siitä tullut oireita.
Olen miettinyt että voisi adoptoidakin kissan jostain löytökodista, niitä kun on käsittääkseni paljon kodittomina...mutta haluaisin pelata varmn päälle ja valita selllaisen rodun joka on allergiaystävällisempi, mutta luulisi sitten taas että juuri näillä rotukissoilla olisi muutenkin kysyntää...toisekseen ajattelisin että olisi varmaan viisainta että kissa olisi luonteeltaan helppo ja ystävällinen, kuten vaikka birma. Lähinnä kai tällä avauksellani toivoisin että voisitte kommentoida on ihan epärealistista edes harkita asiaa tai mitä muuta en ole osannut tässä ottaa huomioon jne.
Kommentit (25)
En oikein tiedä mitä pohjimmiltaan kysyt mutta mainitsit birman.
Meillä on birma ja voin sanoa että jos koiraihminen vaihtaa kissaan niin birma on hyvä valinta. Se nimittäin välillä muistuttaa enemmän koiraa kuin kissaa. Erittäin seurallinen, kiintyy omistajaansa ja haluaa aina olla lähellä ja mukana. Rauhallinen mutta rohkea ja hyvin utelias.
Omamme on pennusta käynyt valjaissa ulkona ja teemme joskus tunnin lenkkejä.
Allergiat on sitten ihan toinen juttu.
Mulla on ollut 8 maatiaista ja jokainen on ollut "äitin kissa", eli miintyneet minuun, muttei juuri muihin. Muilta kelpaa ruoka ja parit rapsutukset ja vessan siivous, mutta minun perässäni kuljetaan, päälläni maataan, ja kehrätään kuolaten jaloissa, ja juostaan ovelle hutaen vastaan.
En lukenut ketjua, mutta oletko käynyt siedätyshoidossa? Kannattaisi.
Sen jälkeen:
Kissaa voisi käydä katsomassa eläinkodissa. Valitse pentu, joka ei ole vielä luovutusiässä. Viet sinne testiileitä ja otat vaihdossa aina kotiin yhden, viet toisen. Näin siedätyt pikkuhiljaa. Ja jos et siedäty, löytää kisu kyllä uuden kodin suoraan löytökodista. Eli hommassa ei ole mitään vaaraa.
Mieheni on allerginen mm. koiralle ja kissalle. Kohta 25 vuotta oltu yhdessä ja nykyään ei oireile mitenkään. Ei edes uusille tulokkaille. Eli hyvin voit siedättyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ajatuksesi kuulostaa hyvältä. Itselläni on ollut kissa viimeiset 30-vuotta. Kaikki seurallisia, hyväntuulisia ja pentuina leikkisiä. Helppohoitoisia, laatikon putsaus ja ruokkiminen. Muutama lelu, silittelyä ja sylissäpitoa. Mikäli toivot luonteeltaan helppoa kissaa, niin älä kuitenkaan ota löytökodista. Kaltoin kohdellut kissat voivat olla erittäin arkoja, traumatisoituneita tai käytösongelmaisia. Ota luovutusiässä oleva pentukissa.
Sellaisiakin on, joista omistaja on joutunut luopumaan vaikka oman sairauden vuoksi. Niistä tulee ihan hyviä lemmikkejä. Kissalla ei yleensä mene kauan sopeutua uuteen kotiin. Jos on tilaa ja varaa kannattaisi otta kaksi kissaa, niistä on seuraa toisilleen.
Alapeukutin, koska se ettei halua maksaa kissasta tonnia ei tarkoita sitä ettei olisi rahaa. Se että sinulla on tonni nyt, ei tarkoita sitä että sinulla on tonni 15 v päästä eläinlääkäriin laitettavaksi.
Itse en maska eläimistä periaatteestakaan yhtään mitään, koska en halua tukea tehtailua. Sen sijaan otan ilmaiseksi rescueita (suomalaisia) silloin kun meillä on perheessä sellaiselle aikaa ja tilaa.