Lue keskustelun säännöt.
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Minua auttoi, kun ajattelin aina, että tilanne on vain väliaikainen. Lapsi kasvaa ja kaikki helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Upeaa lukea näitä ja taas kerran tajuta, kuinka älykäs ja viisas olen ollut, kun en ole hankkinut yhtä ainutta kakarankuvotusta elämääni pilaamaan!
Oletko miettinyt lapsettoman vanhuksen elämää millaista se saattaa olla kun.....
Vai onko sulla joku suunnitelma siitä ajasta? Ihan vaan utelen.
Sieltä se tuli taas, yes! Kakaroita on siis väännetty ainoastaan omista itsekkäistä syistä eli hoitajiksi, kun olet vanha. Mä niin nautin, kun tämä asia tulee aina esiin.
Itse rakastan yksinoloa ja hiljaisuutta. Myös vanhana.
Kiva hoitokodissa sit kuunnella, kun pentuja vääntäneet vanhukset odottavat jälkipolviaan käymään eikä ketään näy, ei kuulu!
Ne joilla useampia lapsia, voivat laittaa ne keskenään leikkimään, viihdyttämään toisiaan.
Yksilapsisilla vaikeampaa.
Ja usein yksilapsisuus ei ole itsekäs valinta, taustalla voi olla keskenmenoja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloittaisin katsomalla joko töitä tai asuntoa lähempää.
Ehkä kannattaisi vähän löysätä ja viettää viikonloppu vapaalla. Ei siihen kuole, jos joskus syö jotain puolivalmista viikolla. Tyyliin perunamuusi ja kalapuikot. Jos vaikka tekee vain muutaman ruuan valmiiksi ja muuten jotain helppoa ja nopeaa.Just tää. Ton ruoan osalta. Toi on kuin jostain
Jenkkimutsin päiväkirjasta, että sunnuntaina tehdään koko viikon ruoat. Olisko vaan helpompaa levätä sunnuntai ja tehdä maanantaina niin paljon makaronilaatikkoa että sitä syö tiistainakin. Ja keskiviikkona iso kattilallinen keittoa, jota syödään torstainakin. Perjantaina haetaan pizzaa ja viikonloppuna voi sit halutessaan tehdä jotain fiinimpää ruokaa tai syödä eineksiä, miten kukin perhe haluaa.Tuohon lähemmäs muuttamiseen sanon, että täällä pk-seudulla on aika vaikea päästä alle puoleen tuntiin työmatkoissa. Oma työpaikka oli alun perin kävelymatkan päässä kotoa. Sit yksilöitä yhdistettiin ja mä jouduin 12 kilometrin päähän. Maalla kasvaneena tiedän, että tuon mittaisen työmatkan hurauttaisi äkkiä mut täällä menee aikaa ruuhkiin ja kenties parkkipaikan etsintään jos työpaikalla ei ole omaa hallia tai muuta aluetta. Ja julkisilla liikkuessa tuohon matkaan voi mennä helposti tuntikin kävelyineen.
Fiksumpaa se on sunnuntaina tehdä useamman päivän ruuat kuin maanantaina alkaa vääntää jotain mAkaronilaatikkoa pitkän päicän päälle nälkäiswn lapsen kanssa.
Sitäpaitsi ruoanlaitto on mukavampaa kun ei ole kiire ja väsy.
Eiks tää aloittaja tee lyhennettyä päivää?
Miten muka jos on juuri aloittanut uudessa työssä?
KOSKA SE LUKEE TOSSA ALOITUKSESSA, DORKA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Sitä se elämä on jonkin aikaa
Kyllä totut ja helpottuu ajan myötä
EI todellakaan muutu. Lapset kasva ja murheet kasvaa niitten mukana potenssiin tuhat.
terveisin 17-vuotiaan äiti
Tai murheet muuttuvat erilaisiksi.
Alussa sitä on huolissaan siitä, kehittyykö ja kasvaako lapsi normaalisti. Sitten on huolissaan lapsen sairastelujen takia. Yleensä melkein kaikilla pikkulapsilla on sairastelukierre, on tulehduksia, vatsatauteja, kuumeilua yms. Sitten on huolissaan, onko hänellä kavereita ja pärjääkö hän koulussa. Ollaan huolissaan terveydestä, voi tulla hampaiden oikomista ja silmälasien hankkimista. Lapsen aikuistuessa on huolta siitä, löytääkö hän paikkansa aikuisten maailmassa ja pärjääkö siinä. Nämä siis huolia ihan tavallisesta lapsesta.
Tietysti osalla kaikki sujuu hyvin ja vanhemmat voivat olla rauhallisella mielellä. Mutta usein tapahtuu ikäviä yllätyksiä. Vaikka sitä koettaa kasvattaa lapsen parhaan kykynsä mukaan, niin voi tapahtua asioita, joihin ei ole varautunut ja joita ei toivo. Sellaista se vaan on.
Joo ja sitten pääseekö opiskelemaan, saako töitä, saattaa olla lapsettomuutta, isosti asuntovelkaa, muuta murhetta, avioeroa, talon myyntiä... kyllä äiti aina elää mukana, niin iloissa kun murheissa. T. 30-40 vuotiaiden äiti.
Koko termi olla huolissaan pitäisi tunkea johonkin syvimpään onkaloon. Elämä pitää elää eikä huolestua läpikotaisin kaikesta. Usein se menee niin, että mitä enemmän huolestut niin sitä varmemmin metsään menee. Huolenpito ja huolestuminen on eri asioita. Opetelkaa niiden ero, elämästä tulee kivempaa kaikille.
Olipa taas ylimielinen kommentti.
Eivät kaikki ihmiset ole lehmänhermoilla varustettuja.
Jos esim. toinen vanhemmista ei ole ikinä mistään huolissaan ja huolehtii asioista puutteellisesti, niin toinen yrittää paikata asiaa ja voi olla samalla ihan hemmetisti huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset jo parikymppisiä. Pikkulapsiajasta jo vierähtänyt tovi, mutta muistan hyvin unettomuuden ja muut hankaluudet. Itsekin suoritin ensimmäisen kohdalla kun en muusta tiennyt. Toisen lapsen kohdalla oli jo helpompaa, kun tiesi, mitä odottaa. Useasti toivoin kuitenkin, että lapsi syntyisi ns "ohjekirja" kainalossa
Ei lapsen/lasten kanssa eläminen mitään ohjekirjaa tarvitse. Ihan tavallinen, terve "maalaisjärjki" riittää kyllä.
No en minä esimerkiksi tiedä mitä vitamiineja pitää antaa tai kehitysvaiheita tarkalleen tai miten ärrävika poistetaan. En rokotusohjelmaa jne.
Neuvola on sitä varten.
Kuulosti siltä, että aiempi ei ole kuullut sellaisesta asiasta kuin itsenäinen tiedonkeruu ja havainnointi. Taitaa päivät kulua kuola valuen sohvannurkassa elämänfilosofoimisen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset jo parikymppisiä. Pikkulapsiajasta jo vierähtänyt tovi, mutta muistan hyvin unettomuuden ja muut hankaluudet. Itsekin suoritin ensimmäisen kohdalla kun en muusta tiennyt. Toisen lapsen kohdalla oli jo helpompaa, kun tiesi, mitä odottaa. Useasti toivoin kuitenkin, että lapsi syntyisi ns "ohjekirja" kainalossa
Ei lapsen/lasten kanssa eläminen mitään ohjekirjaa tarvitse. Ihan tavallinen, terve "maalaisjärjki" riittää kyllä.
No en minä esimerkiksi tiedä mitä vitamiineja pitää antaa tai kehitysvaiheita tarkalleen tai miten ärrävika poistetaan. En rokotusohjelmaa jne.
Vitamiinien antamiseen ainakin ennen sai ohjeet neuvolasta, samoin rokotuksiin. Ärrävian poistoon varmaan saa puheterapiaa.
Aina ei neuvolakaan osaa auttaa ja on turvauduttava lastenlääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Sitä se elämä on jonkin aikaa
Kyllä totut ja helpottuu ajan myötä
EI todellakaan muutu. Lapset kasva ja murheet kasvaa niitten mukana potenssiin tuhat.
terveisin 17-vuotiaan äiti
Tai murheet muuttuvat erilaisiksi.
Alussa sitä on huolissaan siitä, kehittyykö ja kasvaako lapsi normaalisti. Sitten on huolissaan lapsen sairastelujen takia. Yleensä melkein kaikilla pikkulapsilla on sairastelukierre, on tulehduksia, vatsatauteja, kuumeilua yms. Sitten on huolissaan, onko hänellä kavereita ja pärjääkö hän koulussa. Ollaan huolissaan terveydestä, voi tulla hampaiden oikomista ja silmälasien hankkimista. Lapsen aikuistuessa on huolta siitä, löytääkö hän paikkansa aikuisten maailmassa ja pärjääkö siinä. Nämä siis huolia ihan tavallisesta lapsesta.
Tietysti osalla kaikki sujuu hyvin ja vanhemmat voivat olla rauhallisella mielellä. Mutta usein tapahtuu ikäviä yllätyksiä. Vaikka sitä koettaa kasvattaa lapsen parhaan kykynsä mukaan, niin voi tapahtua asioita, joihin ei ole varautunut ja joita ei toivo. Sellaista se vaan on.
Joo ja sitten pääseekö opiskelemaan, saako töitä, saattaa olla lapsettomuutta, isosti asuntovelkaa, muuta murhetta, avioeroa, talon myyntiä... kyllä äiti aina elää mukana, niin iloissa kun murheissa. T. 30-40 vuotiaiden äiti.
Koko termi olla huolissaan pitäisi tunkea johonkin syvimpään onkaloon. Elämä pitää elää eikä huolestua läpikotaisin kaikesta. Usein se menee niin, että mitä enemmän huolestut niin sitä varmemmin metsään menee. Huolenpito ja huolestuminen on eri asioita. Opetelkaa niiden ero, elämästä tulee kivempaa kaikille.
Olipa taas ylimielinen kommentti.
Eivät kaikki ihmiset ole lehmänhermoilla varustettuja.
Jos esim. toinen vanhemmista ei ole ikinä mistään huolissaan ja huolehtii asioista puutteellisesti, niin toinen yrittää paikata asiaa ja voi olla samalla ihan hemmetisti huolissaan.
No ihan perus työnjako, että esim mies hoitaa työnsä ja nainen kodin ja lapset. Välillä joku voi tehdä jotain muuta hommaa ristiin. Jos toinen ei toiseen kykene nii kannattaa pistää puoliso vaihtoon. Uusavuttomia maa pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset jo parikymppisiä. Pikkulapsiajasta jo vierähtänyt tovi, mutta muistan hyvin unettomuuden ja muut hankaluudet. Itsekin suoritin ensimmäisen kohdalla kun en muusta tiennyt. Toisen lapsen kohdalla oli jo helpompaa, kun tiesi, mitä odottaa. Useasti toivoin kuitenkin, että lapsi syntyisi ns "ohjekirja" kainalossa
Ei lapsen/lasten kanssa eläminen mitään ohjekirjaa tarvitse. Ihan tavallinen, terve "maalaisjärjki" riittää kyllä.
No en minä esimerkiksi tiedä mitä vitamiineja pitää antaa tai kehitysvaiheita tarkalleen tai miten ärrävika poistetaan. En rokotusohjelmaa jne.
Neuvola on sitä varten.
Kuulosti siltä, että aiempi ei ole kuullut sellaisesta asiasta kuin itsenäinen tiedonkeruu ja havainnointi. Taitaa päivät kulua kuola valuen sohvannurkassa elämänfilosofoimisen parissa.
Netti on helpottanut tiedonkeruuta nykyään.
Mutta jos joku sanoo, että maalaisjärjellä pärjää, niin se antaa kuvan, ettei mitään tietoa tarvita. Se on harhaanjohtavaa.
Esim. tuttipullojen desinfiointi keittämällä on asia, jota en tiennyt kovin paljon ennen vauvan syntymää. Ja se, että maito ei säily pullossa hyvänä koko päivää. Vauvan ruokahygieniassa on oltava tarkka.
On asioita, joihin ei edes ehkä hoksaaetsiä tietoa. Siksi neuvolat ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla ei ole yhtään lasta ja olen aivan poikki. Uupunut. Tähän työhön. En jaksa vaan nykyajan työelämää. En vaan jaksa vaikka haluaisin. Elämäni on ihan kamalaa suorittamista. En jaksa atöiden jälkeen tehdä yhtään mitään tai nähdä yhtään ketään ;(
Sama tunnelma täällä. En voisi edes kuvitella lasta arkeen saatika useampaa, hyvä kun jaksan ilman huollettavia. Mielenkiinnosta tulin lukemaan perheiden arjesta. Usein pohdin töiden ja ylitöiden jälkeen väsyneenä kaupassa että kuinka vanhemmat jaksavat. Kun näen vaikka uhmapäissään lattialla pyörivän huutavan muksun, toivon lämpöä ja voimaa vanhemmille. Huh itsellä tekisi mieli jättää lapsi siihen ja kävellä ulos kaupasta. Siksipä en nykyisessä työssä edes haaveile perheestä.
Tämä: Mitä vitamiineja 3 vuotiaalle?
Kuvahaun tulos haulle mitä vitamiineja annetaan 3-vuotiaalle
Vitamiinilisä takaa D-vitamiinisuosituksen mukaisen saannin
D-vitamiinilisä auttaa turvaamaan lapsen riittävän D-vitamiinin saannin. Viralliset ravitsemussuositukset suosittavat yksivuotiaille 10 mikrogrammaa ja 217-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinivalmistetta päivässä
-siis ap osasi kirjoittaa pitkän valitusrotlan aloituksessa, muttei osaa googlata ,mitä vitamiineja 3-vuoliaalle annetaan tai kysyä farmaseutilta. Mistä näitä yksinkertaisia oikein sikiää.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moderni perhe-elämä on yks iso kusetus. Jos lasketaan palkkatyö, työmatkat, kotityöt, lastenhoito ja muut pakolliset askareet yhteen, ei vanhempien yhteenlaskettu työmäärä ole koskaan ollut niin suuri kuin se on tänä päivänä, poislukien ehkä teollisen vallankumouksen alkuaika. Individualistinen, atomisoitunut kulttuuri, jossa molemmat vanhemmat tekee 40h+ viikkoa, eikä saa lasten kasvatukseen kunnollista yhteisön tukea (koska yhteisöjä ei enää ole), on aivan umpisurkea paikka perhe-elämälle ja lasten kasvatukselle. Ja sitten ihmetellään, miksi syntyvyys on niin alhaalla.
Juuri näin... ja joka paikassa länsimaita se ei näin olekaan. Yleensä äiti jää hoitamaan lapsia kotiin, eikä tarvitse revetä joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä: Mitä vitamiineja 3 vuotiaalle?
Kuvahaun tulos haulle mitä vitamiineja annetaan 3-vuotiaalle
Vitamiinilisä takaa D-vitamiinisuosituksen mukaisen saanninD-vitamiinilisä auttaa turvaamaan lapsen riittävän D-vitamiinin saannin. Viralliset ravitsemussuositukset suosittavat yksivuotiaille 10 mikrogrammaa ja 217-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinivalmistetta päivässä
-siis ap osasi kirjoittaa pitkän valitusrotlan aloituksessa, muttei osaa googlata ,mitä vitamiineja 3-vuoliaalle annetaan tai kysyä farmaseutilta. Mistä näitä yksinkertaisia oikein sikiää.😂
Täällä väitettiin että maalaisjärki riittää. Eihän se sullakaan riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Sitä se elämä on jonkin aikaa
Kyllä totut ja helpottuu ajan myötä
EI todellakaan muutu. Lapset kasva ja murheet kasvaa niitten mukana potenssiin tuhat.
terveisin 17-vuotiaan äiti
Tai murheet muuttuvat erilaisiksi.
Alussa sitä on huolissaan siitä, kehittyykö ja kasvaako lapsi normaalisti. Sitten on huolissaan lapsen sairastelujen takia. Yleensä melkein kaikilla pikkulapsilla on sairastelukierre, on tulehduksia, vatsatauteja, kuumeilua yms. Sitten on huolissaan, onko hänellä kavereita ja pärjääkö hän koulussa. Ollaan huolissaan terveydestä, voi tulla hampaiden oikomista ja silmälasien hankkimista. Lapsen aikuistuessa on huolta siitä, löytääkö hän paikkansa aikuisten maailmassa ja pärjääkö siinä. Nämä siis huolia ihan tavallisesta lapsesta.
Tietysti osalla kaikki sujuu hyvin ja vanhemmat voivat olla rauhallisella mielellä. Mutta usein tapahtuu ikäviä yllätyksiä. Vaikka sitä koettaa kasvattaa lapsen parhaan kykynsä mukaan, niin voi tapahtua asioita, joihin ei ole varautunut ja joita ei toivo. Sellaista se vaan on.
Joo ja sitten pääseekö opiskelemaan, saako töitä, saattaa olla lapsettomuutta, isosti asuntovelkaa, muuta murhetta, avioeroa, talon myyntiä... kyllä äiti aina elää mukana, niin iloissa kun murheissa. T. 30-40 vuotiaiden äiti.
Koko termi olla huolissaan pitäisi tunkea johonkin syvimpään onkaloon. Elämä pitää elää eikä huolestua läpikotaisin kaikesta. Usein se menee niin, että mitä enemmän huolestut niin sitä varmemmin metsään menee. Huolenpito ja huolestuminen on eri asioita. Opetelkaa niiden ero, elämästä tulee kivempaa kaikille.
Älä ota niin kirjaimellisesti, tulee elämästä kivempaa sinulle.
Lässynlää, näsäviisas. Lopeta se kynsien järsiminen. Hiton oksettavaa.
:D olipa viiltävän älykäs kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset jo parikymppisiä. Pikkulapsiajasta jo vierähtänyt tovi, mutta muistan hyvin unettomuuden ja muut hankaluudet. Itsekin suoritin ensimmäisen kohdalla kun en muusta tiennyt. Toisen lapsen kohdalla oli jo helpompaa, kun tiesi, mitä odottaa. Useasti toivoin kuitenkin, että lapsi syntyisi ns "ohjekirja" kainalossa
Ei lapsen/lasten kanssa eläminen mitään ohjekirjaa tarvitse. Ihan tavallinen, terve "maalaisjärjki" riittää kyllä.
No en minä esimerkiksi tiedä mitä vitamiineja pitää antaa tai kehitysvaiheita tarkalleen tai miten ärrävika poistetaan. En rokotusohjelmaa jne.
Neuvola on sitä varten.
Kuulosti siltä, että aiempi ei ole kuullut sellaisesta asiasta kuin itsenäinen tiedonkeruu ja havainnointi. Taitaa päivät kulua kuola valuen sohvannurkassa elämänfilosofoimisen parissa.
Netti on helpottanut tiedonkeruuta nykyään.
Mutta jos joku sanoo, että maalaisjärjellä pärjää, niin se antaa kuvan, ettei mitään tietoa tarvita. Se on harhaanjohtavaa.
Esim. tuttipullojen desinfiointi keittämällä on asia, jota en tiennyt kovin paljon ennen vauvan syntymää. Ja se, että maito ei säily pullossa hyvänä koko päivää. Vauvan ruokahygieniassa on oltava tarkka.
On asioita, joihin ei edes ehkä hoksaaetsiä tietoa. Siksi neuvolat ovat tärkeitä.
Ahaa, oman kokemuksen mukaan tuollaisia asioita kuin pullojen desinfiointi ei koskaan esitelty neuvolassa. Sen sai ihan itse lukea jostain. Neuvolassa ei olla osattu antaa mitään neuvoja tai edes ohjattu tiedon keskuuteen. Kaiken on saanut itse hakea, oppia ja kokea toimivaksi. Osaavat toki joka kerta varmistaa että d-vitamiinia annetaan ja että halutaanko influenssarokotus. Muuten vaan perus mittaukset, miten olette jaksaneet, hymistelyä, onko kysyttävää -kysymys ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Sitä se elämä on jonkin aikaa
Kyllä totut ja helpottuu ajan myötä
EI todellakaan muutu. Lapset kasva ja murheet kasvaa niitten mukana potenssiin tuhat.
terveisin 17-vuotiaan äiti
Tai murheet muuttuvat erilaisiksi.
Alussa sitä on huolissaan siitä, kehittyykö ja kasvaako lapsi normaalisti. Sitten on huolissaan lapsen sairastelujen takia. Yleensä melkein kaikilla pikkulapsilla on sairastelukierre, on tulehduksia, vatsatauteja, kuumeilua yms. Sitten on huolissaan, onko hänellä kavereita ja pärjääkö hän koulussa. Ollaan huolissaan terveydestä, voi tulla hampaiden oikomista ja silmälasien hankkimista. Lapsen aikuistuessa on huolta siitä, löytääkö hän paikkansa aikuisten maailmassa ja pärjääkö siinä. Nämä siis huolia ihan tavallisesta lapsesta.
Tietysti osalla kaikki sujuu hyvin ja vanhemmat voivat olla rauhallisella mielellä. Mutta usein tapahtuu ikäviä yllätyksiä. Vaikka sitä koettaa kasvattaa lapsen parhaan kykynsä mukaan, niin voi tapahtua asioita, joihin ei ole varautunut ja joita ei toivo. Sellaista se vaan on.
Joo ja sitten pääseekö opiskelemaan, saako töitä, saattaa olla lapsettomuutta, isosti asuntovelkaa, muuta murhetta, avioeroa, talon myyntiä... kyllä äiti aina elää mukana, niin iloissa kun murheissa. T. 30-40 vuotiaiden äiti.
Koko termi olla huolissaan pitäisi tunkea johonkin syvimpään onkaloon. Elämä pitää elää eikä huolestua läpikotaisin kaikesta. Usein se menee niin, että mitä enemmän huolestut niin sitä varmemmin metsään menee. Huolenpito ja huolestuminen on eri asioita. Opetelkaa niiden ero, elämästä tulee kivempaa kaikille.
Älä ota niin kirjaimellisesti, tulee elämästä kivempaa sinulle.
Lässynlää, näsäviisas. Lopeta se kynsien järsiminen. Hiton oksettavaa.
:D olipa viiltävän älykäs kommentti.
Tasoltaan samaa kuin edeltäjänsä.
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
🇺🇦🇮🇱
BMW kirjoitti:
Sitä se elämä on jonkin aikaa
Kyllä totut ja helpottuu ajan myötä
Helpottuuko muka oikeasti, vai tottuuko vain?
Kaffebulla kirjoitti:
Tää on just tätä, että halutaan niitä lapsia, sitten ei ymmärretä että se että on lapsia, tarkoittaa sitä että eletään lapsiperhe-elämää eli juuri sitä mitä Ap kuvasi. Eli saadaan just se mitä haluttiin ja sitten se ei kelpaakaan. Älkää ihmiset hankkiko lapsia jos ette yhtään ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tämä! Juuri tämän takia älykkäimmät naiset eivät lisäänny.
Juuri väitit että maalaisjärki riittää.
Neuvola antaa sulle kuule juurikin ohjekirjasia😂