Uskooko joku voivansa kasvattaa lapsen niin ettei hänelle jää yhtään lapsuuden traumaa?

Olen laskenut, että kun nyt pistämme joka päivä sivuun 5 euroa, lapsi pääsee terapiaan sitten aikuisena heti kun tuntee siihen tarvetta...

Ellei lapsi siis elä täysin pumpulissa ilman kontaktia oikeaan elämään ja oikeisiin tunteisiin.

Toinen juttu sitten on että totetuuko ;)

Tuo trauma on oikeasti erittäin tulkinnanvarainen käsite. Minä uskon että ihmiseksi kasvamiseen kuuluu tietty määrä traumoja mutta samalla väitän että suurin osa terveistä ja vastuullisista vanhemmista kasvattaa lapsensa ilman että näille tulisi mitään _vakavia_ traumoja.

miten määritetään trauma, tietyt vastoinkäymiset kuuluu lapsenkin kohdata ja oppia elämään niiden kanssa. Mulla ei ole jäänyt lapsuudesta mitään suuria trumoja oman perheen osalta ja saman toivottavasti voin antaa lapsellekin

lapsipsykologin mukaan pienelle lapselle tulee trauma vain todella pahoista asioista esim. lähivanhemman kuolemasta



se että naapurin Mikko saa enemmän karkkia ja hienomman pyörän ei traumatisoi

vaan just näitä tyypillisiä " kansankielen traumoja" esim. sisarusten väliset eriarvoisuudet.

mites nämä ekan vuoden hylkäämistunteet jne. Ja vanhan ajan huudatusunikouluja, eikö niistäkin ole puhuttu että ne aiheuttaa traumoja?

Ja siihen lapsia voi yrittää " kasvattaa" - tai siis tukea kasvamaan.