Lue keskustelun säännöt.
Pyydän refleksinomaisesti anteeksi kaikesta sellaisestakin, mistä vastapuolen pitäisi pyytää anteeksi minulta. Mikä minua vaivaa?
24.11.2022 |
Esim. kävelen kadulla ja joku tönäisee minua kulkiessaan ohi kiireessä. Suustani pääsee "anteeksi" ja katson tuota kuin pahoillaan oleva koira.
Olen sellainen turhan anteekispyytelijä. Kasvatuksestako tämä johtuu?
Kommentit (3)
Alhainen itseluottamus ja omanarvontuntu. Mahdollinen traumatausta saa sinut ehkä pyytelemään anteeksi olemassaoloasi ja välttelemään konflikteja "mielistelemällä" (fawn -metodi, fight-flight-freeze-fawn -neliöstä).
Voi olla todennäköistä, että sinulla on yleisesti omien rajojesi kanssa ongelmia, esim. uskallatko sanoa "ei" tai tehdä jotain, mikä on itsellesi hyväksi, mutta harmittaa vaikka läheistä. Jos nämä ovat vaikeita, kannattaa treenata omien rajojen ylläpitämistä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alhainen itseluottamus ja omanarvontuntu. Mahdollinen traumatausta saa sinut ehkä pyytelemään anteeksi olemassaoloasi ja välttelemään konflikteja "mielistelemällä" (fawn -metodi, fight-flight-freeze-fawn -neliöstä).
Voi olla todennäköistä, että sinulla on yleisesti omien rajojesi kanssa ongelmia, esim. uskallatko sanoa "ei" tai tehdä jotain, mikä on itsellesi hyväksi, mutta harmittaa vaikka läheistä. Jos nämä ovat vaikeita, kannattaa treenata omien rajojen ylläpitämistä! :)
Normaalia kohteliaisuutta jos joutuu lähikontaktiin täysin tuntemattomien kanssa, parempi olla vähän yli kuin antaa vaikutelma tökeröstä.
Olen samanlainen. Lapsena ja nuorena olin pahempi ja pyysin yleensä anteeksi monta kertaa aika mitättömämiä asioita. Jatkuvasti stressitila oli päällä kuin olisi munan kuorilla kävellyt.
Tämä käytös ei ollut parhaimman ystävän tai läheisten kanssa mutta muuten kyllä.
En tiedä mistä tuokin johtuu. Itse olen alkoholistiperheestä lähtöisin ja olin koulussa epäsuosittu pullukka ja rumilus. Häpeästähän se johtuu nyt kun mietin.
Nykyään olen monen mielestä kaunis, töitä on ja muuta sellaista ulkoista egoa nostattavaa ollut aikuisiällä. Silti sisäisesti edelleen rikki ja masennus se seuraa vaan aina vaikka luullut jo eroon päässeen.
No mutta anteeksi en onneksi enää paljoa pyytele ellen ole jostain syystä hyvin jännittyneessä tilanteessa.