IL: SK: Opettajan mitta täyttyi huonosti käyttäytyvien vanhempien vuoksi - kodin ja koulun välit lähes sotatilassa

Vierailija kirjoitti:

Hassu juttu, että itse en ole moiseen vanhempien käytökseen sosiaalisessa mediassa opettajia kohtaan törmännyt.. kolme lasta kuitenkin koulumaailmassa tälläkin hetkellä. Oiskohan Sepon syytä ihan vilkaista peiliin, löytyisikö se syy tuohon vanhempien käytökseen vaikka sieltä? Jos vaikka ne kunujaot lopettaa siellä liikkatunneilla nyt ekaksi?

Itse jouduin viimeeksi puuttumaan (hassua kyllä juuri liikunnan) opettajan touhuihin, kun laittoi viestin, että lapsi "ei osallistunut tunnilla toimintaan". Minä tietenkin teinin kimppuun, että mitähän hittoa? Niin oli kuulemma ollut paikalla ja tehnyt mitä käsketään. Siitä sitten viestiä opettajalle, että vähän on nyt ristiriitainen tämä viesti lapsen ja hänen välillä, niin "voi kauheasti anteeksi, hän merkitsi väärin, piti laittaa että osallistui innokkaasti tunnille". Ja jos en olisi tuohon puuttunut, sinnehän se olisi jäänyt ja vaikuttanut arviointiin aikanaan. Ysiluokka menossa kuitenkin ja urhea-linjalle haku edessä.

Yläkoulun opet pystyvät ja varmaan tahallaan sulkevatkin ovia joiltain nuorilta joiden pärstäkerroin ei miellytä tai on yhdentekevä.

Intersektionaalinen marxilainen feminismi kyseenalaistaa auktoriteetit, arvot ja opetuksen. Ihmiset eivät enää puhu samaa kieltä, ymmärtämisessä alkaa olla vaikeuksia. Oppilaat ovat näin itse alkaneet käyttää valtaa ja arvottavat mitä he haluavat oppia ja tarvitsevat. Opettajat ovat jääneet tässä kakkoseksi. Jos oppilas sanoo, ettei hän suunnista, niin minkäs teet. Aikaisemmin oppilaat eivät kyseenalaistaneet, vaan lähtivät metsään ja oppivat kartan ja kompassin käyttöä ja saivat kuntoilua ja raitista ilmaa.

Mun yksi lapsistani on erityislapsi ja varsinkin yläkouluun siirryttyään olen ollut tosi tarkka ja huolellinen, miten aineenopettajien kanssa hänen erityisyydestään ja siihen liittyvistä mukautuksista kommunikoin. Ensin yritän päättää, mitkä ovat ne tunnit, missä erityisyys näkyy ja tietysti vain näihin opettajiin olen yhteydessä. Kerron diagnoosin ja millaisia asioita se on kyseisessä aineessa ennen aiheuttanut ja miten siitä on aikaisemmin selvitty. Yritän esittää asian niin, että olen valmis keksimään ratkaisuita koko luokkaa ja opettajan työtä ajatellen, jos mun nuoreni erityisyys näkyy oppitunnilla haittaavalla tavalla ja että mainitsemani asiat eivät ole toiveita vaan esimerkkejä siitä, miten aikaisemmin on eri opettajien ehdotuksesta mukautettu. KErron, että annan lisätietoja ja ehdotan,että terkkarilta saa pyytää lisätietoja, sillä hän tuntee nuoren hyvin. 

Minusta tuntuu, että tämä on toiminut hyvin ja olen saanut ystävällisiä vastauksia ja nuori tarvitsemansa mukautukset. Mutta mistäs minä tiedän miten paljon opettajia viestini ärsyttää. Siitä olen kiitollinen, että oman nuoren erityisyys näkyy jumiutumisina, eikä ulospäin suuntautuvina ja muiden oppimista häiritsevinä oireina tai käytöshäiriöinä. Sen luulisi auttavan myös.