Masentaa tämä elämä...

Taas tänään tuli miehen kanssa riitaa.....suuttui jostain ihan älyttömästi. Lähti töihin ja sanoi, että tulee myöhään takaisin. Myöhemmin sain taas jälleen viestin, että " pitäisikö meidän erota, ei jaksa elää mun kanssa" Meillä siis 2 ihan pientä lasta ja itse niiden kanssa kotona. Tiedän että joskus on hyviäkin hetkiä, mutta sitten kun riidellään, niin silloin mies aina sanoo saman asian. Masentaa...kait se sitten pitäisi jo uskoa eikä enää kituuttaa tässä. Lasten takia olen yrittänyt vaan. Itse en ole avioeroperheestä vaan vaikeatkin ajat on vanhemmat olleet yhdessä mm. pettäminen. Miehen vanhemmat taas on eronneet kun mies oli jo aikuinen ja muuttamassa pois kotoa.

Tiedän, että itsessäkin on paljon vikaa. mm. mäkätän jos joku jättää vaatteita ympäri asuntoa, ei osallistu perhe-elämään tai nukkuu joka aamu pitkään. Ei ole kivaa itse herätä 7.ltä aamulla ja mennä laittamaan ruokaa lapsille ja pukemaan päälle. Mies nukkuu aamuisin 10:een vaikka menisi töihinkin(joustavat työajat), tulee myöhään 7-8 aikaan töistä ja valvoo taas pitkään, että voisi nukkua aamulla. Itse siis käytännöllisesti yksinhuoltaja. Koko huushollin pyörittäminen jäänyt minun vastuulle. Mies ei kestä yhtään pettymyksiä, vaan aina suuttuu niistä megapaljon.

mitäköhän tässä pitäisi tehdä....

Pelottaa, että ei enää ikinä koe rakastumista vaan jää hyljityksi yksinhuoltajaksi vaan. Myös lapsien pärjääminen elämässä mietityttää.....jos olisin yksinhuoltaja. Itsellä tosi pieni palkka, jos en opiskele uutta ammattia. Voi teitä onnekkaita joilla on hyvä puoliso joka osallistuu perhe-elämään ja arvostaa teitä.