Oletko nuorekas? Kerro ikäsi ja perustele.

Nuorekkuus on yhtä paljon asenteessa kuin ulkonäössä, ja jos asenne on nuorekas niin se usein myös näkyy ulkoisesti.

Nuorekas on ikäisiään nuoremmassa seurassa ja tätä usein paheksutaan vaikka nuorekasta taas ylistetään.

Tässä on omituinen naisenlogiikka ongelma.

noin keski-ikäinen ja ei vielä lapsia

Olen 76 ja suorastaan lapsellinen.

Miettinyt mikä ylpeilemisen aihe on nuorekkuus , geeneissä saatu edullinen ulkonäkö ja henkisesti ikinuoren asteelle jääminen.

Esimerkki, poikani ja Mika Pohjonen syntyneet samana vuonna. Poikani 170 cm, hoikka, lapsenkasvoinen alle kolmikymppisenä verrattuna samanikäiseen tukevaan jo kaljuuntuvaan Mikaan. Nyt tietysi vaikka poika edelleen hoikka, tukka tuuhea, kasvoissa ikä näkyy alkavin rypyin.

Kuitenkin Mika on menestynyt, laulajana ja yrittäjänä (autokauppa) , toinen tavis virkamies.

Naisilla ehkä ulkonäkö auttaa, mua huvittaa nää yli viiskymppiset politiikkaan pyrkivät, mutruhuulia, huolellinen peityävä meikki, photoshopatut silmät, charlien enkeli tukka ja reikäfarkut

Ihan ikäiseni näköinen olen mielestäni (34v) mutta olen lyhyt/pienikokoinen ja äänenkin takia joskus luullaan paljon nuoremmaksi varsinkin tietty jos ollut maski naamassa. Joskus tuntuu lapsekkaalta vaikkapa julkista liikennettä käyttäessä kun penkit on suunniteltu paljon pidemmille ihmisille. Tekee mieli aina heilutella jalkoja siinä kuten pienet lapset tekevät (ja heiluttelenkin jos kukaan ei ole näkemässä!) Mutta siis vaikka 10 senttiä lisää pituutta niin ei varmasti tulisi niin yllättyneitä reaktioita kun kerron ikäni.

Olen 67 eikä uteliaisuuteni ole lakannut. Eläminen on mielenkiintoista.

Olen 48 ja minua luullaan usein ulkonäköni vuoksi kolmekymppiseksi.

Luonteeltani olen ihan mummo, ollut jo kauan.

Kasvoiltani olen kuulemma ikäistäni nuoremman näköinen, ihmiset veikkaavat aina noin -10 vuotta. Geeneistä kiinni, äitini oli samanlainen. Mutta muodin suhteen olen kyllä pudonnut pahasti kelkasta eli pukeutuminen sitten varmasti paljastaa oikean iän.

35v

En usko olevani nuorekas, mutten siihen erityisesti pyrikään. Olen mitä olen, näen kyllä hieman vaivaa ulkonäkööni (hiusten hoito, meikkaus, siisti pukeutuminen) mutten mieti mikä olisi muotia tai nuorekasta.

Tyylini pukeutumisessa on klassinen, huomiotaherättämätön toimistotäti-tyyli.

Tänään päällä esim. Tumman viininpunainen pooloneule, pitkät helmet, musta tyköistuva pitkä neuleliivi, ja mustat housut.

Hiukset on pitkät ja sileät.

Meikkiä on mutta maltillisesti.

Ylipainoa on 13 kg.

N40+

En ulkonäöllisesti. 

Mutta tulen hyvin toimeen kaikenikäisten kanssa, myös nuorten. Esim. aikuisopintoja tehdessäni, minun oli luontevaa tehdä töitä yhdessä teinienkin kanssa. 

En, enkä halua olla. Olen 48 v, ja ikäistäni vanhemman näköinen. Suurin "rupsahdus" ulkoisesti tapahtui kun lihoin kilpirauhasen vajiksen takia 130 kiloon ja sitten laihdutin takaisin 65 kiloon. Ihoni on paljolti ryppyistä löysää "helttaa" niin naamassa kuin kropassa. 

En ole myöskään henkisesti nuorekas. Olen semmoinen mummoutunut, joka viihdyn lähinnä kotosalla ja teen käsitöitä, leivon yms. Töissä olen it-alalla, joten toki siellä tekniikasta pitää pysyä ajan hermoilla, mutta vapaa-ajalla kunnon pirtin mummo. Ja nautin elämästäni näin. En kaipaa mitään nuoruudesta, elämäni on nyt onnellisempaa kuin koskaan ennen.