Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita juurettomia jotka eivät tunne missään oloa kodikkaaksi ja turvalliseksi
18.11.2022 |
Muutin 14-vuotiaana laitokseen pois lapsuudenkodista hengellisen, henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn takia. Jouduin koko yhteisön, omien vanhempieni ja sisarustani hylkäämäksi. Tämän jälkeen olen ollut aina yksin. Olen nyt 43 ja mulla on kolme lasta joista vanhin jo omillaan. Olen ollut myös lasten kanssa aina yksin. Parisuhteet ovat olleet täysiä katastrofeja epävakaan tunne-elämäni takia. Siksi olen viettänyt kohta yli kymmenen vuotta yksin. En enää voi edes kuvitella mitään suhdetta. Lasten kanssa pärjään ja olen tottunut hoitamaan ihan kaiken itse. Olen kuitenkin aina levoton. Olen koko ikäni teinistä lähtien vaihtanut paikkaa, paikkakuntaa, maata. Viivyn muutaman vuoden ja lopulta ahdistus käy sietämättömäksi ja tuntuu että on pakko muuttaa. Tunnen itseni vieraaksi turistiksi joka paikassa.
Olen kääriytynyt yksinäisyyteen enkä edes kaipaa seuraa töiden ja omien lasten lisäksi. Kotoa muuttaneen aikuisen lapsen kanssa on lämpimät välit ja soitellaan paljon puolin toisin. Meillä on alle 20 vuotta ikäeroa joten ei katsota maailmaa ihan eri tavalla. Tämä yksinäisyys ja jatkuva hukassa olo syö kuitenkin henkistä hyvinvointia. Katson ihmisiä ja kotiani ja elämääni kuin jonkun pleksin takaa, en koe kuuluvani mihinkään, tuntuu että olen aina väärässä paikassa kuin pitäisi. En tiedä mihin minun pitäisi mennä että saisin sisäisen rauhan. Ihmisistä en saa mitään iloa, päinvastoin näen useimmat ihmiset susina lampaiden vaatteissa, odottaen vain tilaisuutta hyökätä. Petyn ihmisiin ja lähestulkoon vihaan ihmisiä. En luota kehenkään enkä oikein mihinkään. Pettymysten kirjo on ollut valtava ihan koko elämäni ajan, ja olen tullut kaikkien tärkeiden ihmisten hylkäämäksi menneisyydessä.
Tunnen taas kuinka levottomuus kasvaa ja katselen seuraavaa paikkaa mihin muuttaa.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
No onneks sä olit jonkun (lääkärin ilmeisesti) kanssa niiden kolmen inseminaation ajan. Sentään muutaman minuutin kontakti. Kolme lastasi annoit ilmeisesti pois heti synnytyksen jälkeen?
Niin se kuluu ihmisellä koko elämä yksin.
Miten voit olla noin tunnekylmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että vain terapia auttaa. Hyvin raskaalta elämältä vaikuttaa tuo jatkuva muuttaminen paikasta toiseen.
Sinun pitää ajatella nyt lapsiasi, teet heistäkin juurettomia muuttamalla jatkuvasti. Tiedän mistä puhun.
Kun lapset kasvavat ja muuttavat omilleen (pian?) muuta johonkin kivaan paikkaan mistä et tahdo muuttaa pois? Tarpeeksi lähelle lapsiasi. Voithan matkustaa kun kaipaat muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juureton 38v ja olen asunut varmaan 30 eri asunnossa 14 eri kaupungissa, joista osa ulkomailla. Myös vanhempani ovat muuttaneet paljon ja asuvat nyt kaukana kummankaan lapsuuden kotikaupungista ja kaupungissa, jossa minä en ole koskaan asunut. Veljenikin asuu kaukana kaikista ja paikassa, jossa kukaan muu lapsuuden perheestäni ei ole asunut ja suunnittelee muuttoa toiseen kaupunkiin. Jopa molemmat isovanhempani ovat vaihtaneet paikkakuntaa vähintään kerran, eli eläneet aikuisena muualla, kuin missä ovat kasvaneet.
Minulla on kuitenkin ihan todella suuri luottamus elämään ja ihmisiin. Olen kyllä itseriittoinen, vahva ja itsenäinen (en voisi koskaan saattaa itseäni riippuvaiseksi toisesta ihmisestä), mutta luotan siihen, että asiat aina lutviutuu ja kaikkea voi tehdä, joka paikkaan mennä ja aina käy ihan hyvin. Vaikka välillä olisi haasteita, niin kyllä se siitä uomansa löytää. Ja haasteita on rajumpiakin ollut, mutta tosiaan kaikesta on aina selvitty. Olen aika sosiaalinen luonne. Parisuhteet ei ole kyllä kestänyt, mutta pisimmästä on lapset kuitenkin.
Olen juureton! Se palapelin pala 9 lapsesta sisarus sarjastamme viimeinen eli 9.Joka ei koskaan kuulunut joukoon.Elossa meitä enää 3. Olen ulopuolinen silti.Vaikka jo 6 kuollut.Kanssa jäin orvoksi kun ainoa huoltajani isä kuoli,kuin olin 11v.Lastenkotia,toisten nurkissa asuminen.Kaksi lasta sanut elämäni suola.Lapsihan on lahja aina. Ovat jo omilaan ja lapsen lapsia 6.Kaikki he asuvat kaukana Helsingissä. Mutta elämää.