Lue keskustelun säännöt.
Minussa samoja piirteitä kun Koskelan uhrissa
Naisten välistä kiusaamista
18.11.2022 |
Menin aina tälle samalle kaverille vaikka hän kohteli huonosti. Hän teki "kiputestejä" esim puristi käsivartta. Piilotti koulukirjoja, hän tiesi lukon koodini kun kyttäsi sitä koko ajan. Ennen kouluuintia hän varasti uikkarini. Hän otti minun laukusta koko ajan tavaroita. Puhelintakin hän koko ajan otti joskus vain kädestä. Joskus hän hylkäsi minut koulupäivän aikana että sain olla täysin yksin ilman että olin tehnyt mitään pahaa. Joskus hän vain sanoi että ei vaan jaksanut olla minun kanssa. Hän osasi olla myös välillä mukava siksi olin hänen kanssa. Olin liian kiltti eikä minulla ollut rajoja, en halunnut menettää ainutta ystävää. Hänellä oli myös mukana toinen hänen kaveri jonka kanssa he yhdessä ottivat tavaroitani. Koulun päätyttyä lopetin yhteydenpidon heihin.
Kommentit (16)
Olin jopa saman ikäinen kun tämä mies silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen elämäni varrella antanut kohdella itseäni huonosti. Ihan lapsuudesta asti. En osannut pitää rajojani, en arvostanut itseäni, johtui vanhemmistani. Ja näin melkein viisikymppisenä yhä suren ja suutun, katkeroidun. Toki pikkaisen muistot haalistuu vuoskymmenten aikana, muttei niin paljoa kuin toivoisin. Oli sinulla ja minulla silti edes sen verran hyvääkin onnea, ettei käynyt niin kuin sille poika-paralle Koskelassa. Kyllä riipaisee hänen kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen elämäni varrella antanut kohdella itseäni huonosti. Ihan lapsuudesta asti. En osannut pitää rajojani, en arvostanut itseäni, johtui vanhemmistani. Ja näin melkein viisikymppisenä yhä suren ja suutun, katkeroidun. Toki pikkaisen muistot haalistuu vuoskymmenten aikana, muttei niin paljoa kuin toivoisin. Oli sinulla ja minulla silti edes sen verran hyvääkin onnea, ettei käynyt niin kuin sille poika-paralle Koskelassa. Kyllä riipaisee hänen kohtalo.
Juu totta, onneksi saan olla elossa mutta en kyllä ikinä pelännyt henkeni puolesta. Naisilla kiusaaminen on enemmän psyykkistä ja ulkopuolelle jättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy nyt edes laittamassa p*skaa sen kiusaajasi postilaatikkoon, että saat raivosi laantumaan.
Vierailija kirjoitti:
Käy nyt edes laittamassa p*skaa sen kiusaajasi postilaatikkoon, että saat raivosi laantumaan.
Parempi vain antaa hänen olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellänikin oli tuollainen 'kaveri', joka teki kiputesti-tyyppisiä asioita. Tai saattoi nipistellä käsivarresta muuten vain. Jos nipistin takaisin, meni kielimään opettajalle, että xx nipistää.
Lisäksi monen eri tyyppistä henkistä kiusaamista. Ulkopuolelle sulkemista ym. Oli nk. johtajatyyppi ja sai muut tottelemaan. Opettajalle osasi esittää erittäin kilttiä, fiksua ja reipasta tyttöä.
Hän toimii nykyään sairaanhoitajana. Tosin jossain sydänvalvonnassa tms. Ehkä siellä tarvitaan vähän 'karskimpaa' tyyppiä.
Mut paljon olen miettinyt uravalintaansa. Potilaakseen en haluaisi joutua.
Vierailija kirjoitti:
itsellänikin oli tuollainen 'kaveri', joka teki kiputesti-tyyppisiä asioita. Tai saattoi nipistellä käsivarresta muuten vain. Jos nipistin takaisin, meni kielimään opettajalle, että xx nipistää.
Lisäksi monen eri tyyppistä henkistä kiusaamista. Ulkopuolelle sulkemista ym. Oli nk. johtajatyyppi ja sai muut tottelemaan. Opettajalle osasi esittää erittäin kilttiä, fiksua ja reipasta tyttöä.
Hän toimii nykyään sairaanhoitajana. Tosin jossain sydänvalvonnassa tms. Ehkä siellä tarvitaan vähän 'karskimpaa' tyyppiä.
Mut paljon olen miettinyt uravalintaansa. Potilaakseen en haluaisi joutua.
Tämä minunkin tuttu on hoitaja. Ap. Samaa mieltä en halua tämän potilaaksi enkä halua että sukulaiset menevät hänen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä syytä itseäsi. Satunnainen palkitseminen (eli siis se, että hän oli sinulle joskus mukava) on tutkitusti riippuvuutta aiheuttavaa. Tuo riippuvuus on saatu todistettua jopa rottakokeissa. Menit aina takaisin, koska hänen käytöksensä aiheutti aivoissasi reaktion.
Monet muut luokkalaiset pitivät tätä tyttöä mukavana ihmisenä. Hän oli tykätty. Hän uskalsi minua kohdella pahiten koska en taistellut tarpeeksi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä itseäsi. Satunnainen palkitseminen (eli siis se, että hän oli sinulle joskus mukava) on tutkitusti riippuvuutta aiheuttavaa. Tuo riippuvuus on saatu todistettua jopa rottakokeissa. Menit aina takaisin, koska hänen käytöksensä aiheutti aivoissasi reaktion.
Aina silloinkun olin vähän kyllästymässä häneen hän muuttui mukavaksi. Silloinkun ajattelin että hän on mukava hän alkoi tekemään temppujansa. Hän jotenkin vaistoi nuo asiat.
Ex mies teki alusta asti noita kiputestejä tosin en tajunnut niitä sellaisiksi, mutta nyt kun mainitsit. Katsoi silmiini ja puristi käsiäni. Muistan sen kun silmät oli sillä ihan mustat ja murisi hampaat irvessä. Sitten samalla sanoi ääni väristen, minä rakastan sinua ja joku teatteri kyynelkin tuli silmäkulmaan. Ihan turhaa hommaa oli koska kivunsääntelyni on häiriintynyt enkä tunne yhtään mitään. Joten hymyilin hänelle ja katsoin rauhallisesti takaisin. Mutta niin vaan sen kanssa naimisiinkin menin. Kai se oli vaan niin hullua, että en voinut edes käsittää että ihan oikeasti se mitä tapahtuu, tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi lupa tuntea raivoa. Tunne palaa lopulta loppuun, pois. Itse olen aina ollut ihan hölmistynyt pökkelö, kun minua on kohdeltu huonosti. Suru ja viha tulee vasta myöhemmin, joskus vasta vuosienkin päästä. Kai se on vaan pakko kokea lopulta läpi nuo inhottavatkin tunteet, ei niistä tunnu muuten pääsevän vapaaksi.
Nyt vanhempana tunnen raivoa