"Ja meillähän ei alkoholia ole joulupöydässä! Niin! "
Joulu lähestyy. Kohta alkaa taas julistus useasta suusta, ja pyytämättä että Meidän joulupöydässä ei alkoholia ole tippaakaan! Vedotaan joihinkin pahoihin ongelmakäyttäjiin. Kyllä on harmaa vyöhyke näiden välissä.
Joulu on alkon suurin myyntisesonki, ja ulkomaan tuonti päälle. Todellisuudessa siis vesijoulu on harvassa.
Euroopan sivistykseen meillä on vielä pitkä matka. Siellä perheet viettää iloista perhejoulua johon kuuluu myös esim. viini, olut.
Mutta täällä huulet vapisten julistetaan vuodesta toiseen vesijoulua.
Miksi, mikä ilmiö?
Meillä kyllä on glögiä, viiniä eikä huostaanottoakaan vielä ole tullut ja ollaan kunnon veronmaksajajia.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP.lle tämä on ongelma. Miksi joulupöytään pitäisi laittaa viinit ja muut, jos ei muutenkaan ruokajuomana käytetä alkoholia.
Ihan turhaan niitä pulloja pöytään ostaa, jos niitä ei kukaan aukaise.
Jokainen saa minusta ruokajuomana juoda mitä haluaa ja jouluna ei tarvitse tehdä poikkeusta
Meillä yhteinen jouluillallinen on juhla, ja juhliin kuuluu juhlajuomat.
Pointti on se, että he ketkä eivät juo jouluna alkoholia, arvostelevat lähes aina heitä ketkä juovat. Ja se on aina jotain tähän tyyliin "meillä ei räkäkännissä lasten joulua pilata", ei koskaan mitään ymmärrystä lasilliselle viiniä ruuan kanssa, tai muulle ei-humalluttavalle määrälle alkoholia. Heti aloituksen jälkeen porukka huutaa kuorossa kuinka heillä ei käytetä alkoholia, juuri sitä julistamista mistä aloituksessa käsittääkseni oli kyse.
Jouluryyppääminen kuuluu suomalaiseen kansanperinteeseen. Miehet aloittivat ryyppäämisen Tuomaan päivänä, kun taas naiset jatkoivat jouluvalmisteluja aattoon asti. Mitä parempi känni, sitä parempi tuleva sato seuraavana vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain suomessa suomalaisilla on todella kieroutunut suhde alkoholiin. Missään muualla ei tarvitse käydä tälläisia keskusteluja. Tv. italialaisen vaimo.
kaikkialla protestanttisessa maailmassa on. Olen törmännyt vastaavaan keskusteluun Norjassa, Britanniassa ja etenkin USA:ssa. Toisaalta kauko-idässä suhtautuminen on sellainen, että viskiä kuuluu maistella koska se on niin länsimaista ja kaikki länsimainen on jotenkin edistyksellistä. Siellä ei viineillä ja oluilla nautiskella vaan tarkoitus on ihan suoraan päihtyä. Erittäin oudon avoimen kännimyönteinen suhtautuminen näin suomalaisena, joka on saanut elämänsä kuulla tätä tämän tyyppistä valistusta mikä tässäkin langassa vahvasti esillä.
Itse en ole törmännyt koskaan Suomen ja Venäjän ulkopuolella. Jälkimmäisessä tuputus liittyy enemmän kulttuurin harrastamaan vieraanvaraisuuteen. Muualla olen törmännyt, että ruokajuomaa kysytään automaattisesti, eikä oleteta suoraan sen olevan viiniä.
Outoa jos sulla on USA:ssa mennyt ohi erittäin moralistinen asenne alkoholinkäyttöön! Siellä tällainen ääripään ajattelu on todella yleistä, samahan näkyy mm keskustelussa esiaviollisesta seksistä. Jos USA:lainen alkoholikeskustelu ei särähdäkään korvaan niin aborttikeskustelu varmaan sitten jo herättää. Joidenkin kommentoijien provot muistuttaa minua kovasti USA: keskusteluilmapiiristä.
Johtunee siitä, ettemme harrasta erilaisten elämännäkemysten oikeellisuuteen tai vääryyteen liittyviä keskusteluita. Se, mitä Yhdysvalloissa harrastetaan sisäisesti on asia erikseen.
Ja silti olet täällä keskustelemassa.
Sinun alkuperäisessä kommentissasi alkoi vaan härnäämään tuo väsyttävä Italiaan vertaaminen. Olen itse nähnyt eräällä Lazisessa sijaitsevalla viinitilalla, josta kävimme ostamassa laatikon, hyvin juopuneen isännän, keskellä kirkasta päivää. Myös sekä maksakirroosi, että haimatulehdus on Italiassa melkein yhtä yleinen sairaus kuin Ranskassa ja Ranskassa huomattavasti yleisempi kuin Suomessa. Keskustelusta vaan kieltämättä puuttuu tämä vastakkainasettelu; juomistaan ei tarvitse selitellä, kuten ei myöskään juomattomuuttaan. Tämä on maamme perintö, jonka selittää menneisyyden tapahtumat, uskonto ja ilmastolliset olosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo limpparitkaan mitä ihmiset kantaa koteihinsa mitään terveellisiä ole.
Ja sitten voitaisiin pohtia vaikka niitä jouluruokien ravintosisältöjä, Huh huh sentään.Huhheijaa ja haleja. Limpparilla harvempi saa itselleen myrkytyksen ja maksan tai aivosolut poksahtamaan tai päänsä sekaisin. Ainakaan yhtä helpolla. Saati ruualla. Ehkä sitten olet kärsinyt ahmimisongelmasta.
Ehkä sun pitäisi miettiä, mistä olet saanut päähäsi, että lasi viiniä joulupöydässä aiheuttaa nuo mainitsemasi reaktiot elimistössä.
Ja taisit nyt muutenkin tahallasi vähän provosoida. Ihan vähän vaan. Alkuperäisessä viestissä kun puhuttiin vain limsojen ja jouluruokien epäterveellisyydestä, eikä mistään myrkytyksistä tai sisäelinvaurioista. Aikamoinen joulu saisi olla, jos ihan myrkytys iskee ja maksa poksahtaa.
Aika hauska keskustelu tämä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
No miksi ihmeessä joku ylipäätään kannustaa muita käyttämään alkoholia edes lasillista tai kahta jossain tilanteessa.
Miksi alkoholia PITÄISI juoda ?????
Kai nyt ne ihmiset, jotka niin haluaa tehdä ja joilla siihen on varaa, tekevätkin niin.
Jos ei vaan tykkää alkoholin mausta eikä ole mitään tarvetta olla pikku hiprakassa, niin miksi ei voi juoda ihan vaan hanavettä jouluateriallakin.
Itse en koe tarvitsevani yhtään mitään muuta suun kostuketta.
Maailmassa on edelleen paljon ihmisiä, jotka maistaessaan hyvää viiniä, nauttivat sen mausta.
Heille se ei ole pelkkä suun kostuke!
Pelkäksi suun kostukkeeksi hanavesi onkin ihan o.k. Hiprakka ei ole kaikkien viiniä nauttineiden tavoite myöskään, uskoisin näin.
Joillain on sellainen ihmeellinen mielikuva, että joku kun juo jouluna lasillisen viiniä, hän on automaattisesti rapajuoppo ja toikkaroi kännissä joulun. 🤦
Meillä on viiniä ja olutta, joku voi juoda yhden oluen tai lasillisen viiniä, joku taas kaksi, kännissä kukaan ei ole . Aikuisia joulupöydässä on 11 ja teinejä 5.
Juon joulupöydässä viinejä ja voin ihan myöntää senkin, että sen lisäksi, että viini on maukasta ruokajuomaa, niin on myös mukava olla pikkuisen hiprakassa. Tulee rentoutunut olo ja on kiva jutella ystävien kanssa.
Tämä paljastukseni nyt varmasti järkytti kaikista tiukkapipoisimpia palstamammoja. Hui.
En ole silti alkoholisti omasta mieleistäni, eikä minua kiinnosta vaikka jonkun raivoraittiin mielipide olisi toinen.
Ihanaa joulunodotusta kaikille! Vedellä tai viinillä!
Itsenäisyyspäivänä voisin ottaa lasin kuohuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä normaaliin "juhla-ateriaan" kuuluu viini, joten myös jouluna 1-2 lasia viiniä kuuluu asiaan. Tämä ollut aina käytäntönä, myös silloin kun lapset olivat pieniä. Sen jälkeen kun he olivat 18-vuotiaita, heillekin tarjottiin.
Minun mielipiteeni on, että mitä tiukkapipoisemmin viinien kanssa käyttäydytään, sen mielenkiintoisemmiksi se muuttuu alaikäisille. Kun lasi viiniä juhla-aterialla on normaalia käytöstä, sen kiinnostavuus häviää lapsilta.
Miten tämä sinun mielipiteesi sopii yhteen sen faktan kanssa, että alkoholismi on vahvasti periytyvää?
Ei ole. Alttius alkoholismiin on. Ei siis automaattisesti ala, vaikka altis joisikin. Mutta voi alkaa ja tämän voi tiedostaa kukin omalla kohdallaan suhtautumisessa alkoholiin. Alkoholi on neutraali asia, paitsi niille, joille se on ongelma.
Kalja on pahaa. Viina on pahaa. Drinkit ja miedot on limua, jolla saa itsensä hilpeäksi. Terästetty glögi myös. Viinikin on yleensä pahaa, paitsi ruokaan laitettuna marinoinnissa sun muussa. Ei viiniä tee mieli maun vuoksi juoda, ainostaan itsensä hilpeäksi saamiseksi. Eli miksi juomalla juoda? Silloin on tarve muuttaa aivokemiaa, eli ei osata olla mukavasti ilman.
Makuasioita piippippiip. Näistä syistä meillä ei pöydässä alkoholia. Ei tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on piiskurimainen asenne itseä kohtaan. Murheiden kanssa myös jäädään helposti yksin. Täällä murhetta lääkitään alkoholilla ja siihen on helppo paeta. Suomessa alkoholinkäyttö on pääosin yksinäinen kokemus ja niin se on kulttuurisesti asettunut. Toisin on vaikka Välimerellä, jossa alkoholi kuulunee yhteisiin ilon hetkiin, seurusteluun ja pitkän kaavan ruokailuihin, ruuanlaittoon muutenkin. Leivoksiinkin laitetaan jos jonkinlaista. On viinitarhoja ja elinkeinoa. Elämänmeno on muutenkin rennompaa, itseä ei piiskata, töitä tehdään kun tehdään, ehkä syssymmällä tai illemmalla ja mielummin ruokaillaan perheen kesken. Briteissä on taas pubikulttuuri, mennään töistä istumaan pubiin, joka myös iloinen seurustelutapahtuma. Suomessa alkoholi taas on kietoutunut sota-ajan traumoista selviytymiseen ja niitä on käsitelty juomisen kautta. On keitelty kiljua ja sairastuttu ja sekoiltu. Ruokaan liittyvät perinteet on ehkä vasta nyt hiljalleen alkaneet muodostua. Havannoisin, että suomenruotsalaisilla se on ollut aika luontaista kauemmin, he kun tuntuu harrastavan enemmän perheen keskeisiä juhlavia ruokailuja. Sukukohtaista myös. Itämmässä ja pohoisemmassa juominen tuntuu olevan useammin ongelma, sillä kun paikataan tylsyyden kokemusta, mikä taas on jälleen väärin. Joissain suvuissa alkoholi on ollut monta sukupolvea ongelma ja trauman jatkaja. Silloin hyvää suhtautumista on vaikea koskaan saavuttaa. Tällainen mielikuva minulla on.
Unohdit mainita kieltolain, jolla saatiin tämä vääristynyt kulttuuri laukaistua liikkeelle. Ennen sitä osattiin yhdessä ilakoida alkoholin kanssa, mutta haluttiin saada pienen porukan ongelmasta ison porukan ongelma. Ja siinä onnistuttiin 100%.
Aina näissä keskusteluissa alkaa joku paasata muiden maiden "paremmista" tavoista. Kertoo kirjoittajan omasta itsetunnon puutteesta, syyllistyy juuri siihen mistä muita arvostelee.
Muissa maissa ja muissa maissa... eikös me olla Suomessa?
Pauhataanko jossain Saksassa tai Briteissä tai ylipäänsä missään muualla, miten muissa maissa tehdään ja miten niistä pitäisi ottaa oppia?
Miksi suomalaiset pitää omia perinteitään huonoina? Eikös meidän pitäisi olla ylpeitä suomalaisuudestamme? En tässä nyt ota kantaa alkoholiin ruokapöydässä, vaan ylipäänsä siihen, miksi meidän pitää aina ja alkaa ylistää vieraita maita? Jos niiden kulttuuri vain ei sovi meidän suomalaisten perimmäiseen luonteeseen, niin väkisinkö pitäisi yrittää?
Kulttuurimme on sellainen, miksi se on muodostunut meidän oman luonteenlaatumme perusteella. Olemme hiukan puritaanisia, entä sitten? Alkoholi on osallisena lähes kaikissa väkivaltarikoksista eli meidän luonteeseemme se ei kovin hyvin sovi. Aika isolle osalle kansalaisista muodostuu päihdeongelma - aina. Joten onko ihme, jos on niitä, jotka ei halua olla tukemassa tätä kehitystä. Olemme vastuussa seuraavista sukupolvista. Monet meistä kantaa sitä juoppousgeeniä, haluaa tai ei. Siksi olisi hyvä opettaa myös sitä täysraittiuttakin.
Ei se ainakaan pahasta ole, varsinkin jos suvussa tiedetään olevan alkoholismia. Ja melkein kaikissa suvuissa sitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kukaan juo jouluna, ei edes alkoholisti-isäni, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Joulu on lasten juhla.
Jos ei yhtä juhlaa vuodessa pysty selvinpäin olemaan, niin kannattaa miettiä omaa alkoholinkäyttöään.
No tää on vähän se asenne joka ärsyttää. Että jos ottaa alkoholia juhlapöydässä, tuomitaan automaattisesti alkoholiongelmaiseksi. Ymmärrän toisaalta että voi alkoholistivanhemmat aiheuttaa semmoisen trauman, ettei välttämättä opi tervettä suhtautumista alkoholiin. Ja jos perheessä on se alkoholisti, on tosiaan parempi ettei sitä ole tarjolla tippaakaan, mutta usko tai älä, suurimmassa osassa perheitä ei ole alkoholistia joulupöydässä eikä se viinilasillinen tai olut tai alkoholillinen glögi aikuisten lasissa vahingoita ketään. Lasten läsnä ollessa sen nautitun alkoholin määrän on toki syytä pysyä hyvin pienenä. Jos on vaan aikuisia paikalla niin voi ottaa pari enemmänkin.
Mun jouluihin ei ole ikinä kuulunut alkoholi edes silloin kuin minulla oli paha alkoholiongelma.
Lapsuuden perheessäni ei ollut sopivaa riidellä tai ilkeillä etenkään sen jälkeen kun oli joulurauha julistettu.
Syötiin yhdessä, lahjat avattiin yhdessä ym muuta mukavaa mutta ennen kaikkea se rauhallinen ja lämmin tunnelma on jäänyt mieleen.
En tiedä kuinka paljon äitiäni stressasi lahjojen hankinta ja ruokien teko koska se ei koskaan näkynyt mitenkään.
Perinteenä oli tosin leipoa yhdessä. Pakollista se ei ollut. Koristelukin oli yhteistä ja vapaaehtoista puuhaa.
Exäni perheessä oli ja on toisin ja se näkyi myös meillä kotona silloin kun olimme yhdessä.
Kaikki oli oltava niin viimeisen päälle ja valmisyteluihin kuului kiukuttelu, henkinen ja fyysinen väkivalta, koska vanhemmat halusivat niin lastenkin kuului. Hauskaa oli oltava ja vähintään se lasillinen viiniäkin juoda.
Exäni ei rähjännyt, eikä vaatinut. Odotti kuitenkin että kaiken on oltava viimeisen päälle ja ahdistui. Ahdistui niin että saattoi lähteä lipettiin ja korjata ahdistustaan alkoholilla/huumeilla.
Kotona vietetyt joulut ahdistivat koska joulua "kuuluu" viettää äidin ja idän luona eikä auttanut mennä vanhempiensa luokse koska siellähän se härdelli oli päällä.
Se pakollinen viinilasi oli tietenkin otettava, eikä se exältäni siihen tietenkään jäänyt.
Toki jokainen on vastuussa ihan itsestään mutta minusta on surullista että jotkut ihmiset ovat tuollaisia omille lapsilleenkin.
Exäni perheessä oli siis otettava sitä mitä tarjottiin ja lähimmäisille tehtiin monella eti tavoin selväksi että tuli tehtyä väärä valinta jos kieltäytyi.
No koska exäni ei osannut juoda maltilla niin toki sai siitäkin kuulla kunniansa.
Heidän pöytäänsä kuuluu alkoholi. Onha se pakollinen tapa ottaa kun tarjotaan.
Tähän väliin mahtuu niin paljon muutakin ja uskon että monissa perheissä vietetään rauhallista Joulua alkoholin seurassa tai ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on piiskurimainen asenne itseä kohtaan. Murheiden kanssa myös jäädään helposti yksin. Täällä murhetta lääkitään alkoholilla ja siihen on helppo paeta. Suomessa alkoholinkäyttö on pääosin yksinäinen kokemus ja niin se on kulttuurisesti asettunut. Toisin on vaikka Välimerellä, jossa alkoholi kuulunee yhteisiin ilon hetkiin, seurusteluun ja pitkän kaavan ruokailuihin, ruuanlaittoon muutenkin. Leivoksiinkin laitetaan jos jonkinlaista. On viinitarhoja ja elinkeinoa. Elämänmeno on muutenkin rennompaa, itseä ei piiskata, töitä tehdään kun tehdään, ehkä syssymmällä tai illemmalla ja mielummin ruokaillaan perheen kesken. Briteissä on taas pubikulttuuri, mennään töistä istumaan pubiin, joka myös iloinen seurustelutapahtuma. Suomessa alkoholi taas on kietoutunut sota-ajan traumoista selviytymiseen ja niitä on käsitelty juomisen kautta. On keitelty kiljua ja sairastuttu ja sekoiltu. Ruokaan liittyvät perinteet on ehkä vasta nyt hiljalleen alkaneet muodostua. Havannoisin, että suomenruotsalaisilla se on ollut aika luontaista kauemmin, he kun tuntuu harrastavan enemmän perheen keskeisiä juhlavia ruokailuja. Sukukohtaista myös. Itämmässä ja pohoisemmassa juominen tuntuu olevan useammin ongelma, sillä kun paikataan tylsyyden kokemusta, mikä taas on jälleen väärin. Joissain suvuissa alkoholi on ollut monta sukupolvea ongelma ja trauman jatkaja. Silloin hyvää suhtautumista on vaikea koskaan saavuttaa. Tällainen mielikuva minulla on.
Unohdit mainita kieltolain, jolla saatiin tämä vääristynyt kulttuuri laukaistua liikkeelle. Ennen sitä osattiin yhdessä ilakoida alkoholin kanssa, mutta haluttiin saada pienen porukan ongelmasta ison porukan ongelma. Ja siinä onnistuttiin 100%.
Aina näissä keskusteluissa alkaa joku paasata muiden maiden "paremmista" tavoista. Kertoo kirjoittajan omasta itsetunnon puutteesta, syyllistyy juuri siihen mistä muita arvostelee.
Muissa maissa ja muissa maissa... eikös me olla Suomessa?
Pauhataanko jossain Saksassa tai Briteissä tai ylipäänsä missään muualla, miten muissa maissa tehdään ja miten niistä pitäisi ottaa oppia?
Miksi suomalaiset pitää omia perinteitään huonoina? Eikös meidän pitäisi olla ylpeitä suomalaisuudestamme? En tässä nyt ota kantaa alkoholiin ruokapöydässä, vaan ylipäänsä siihen, miksi meidän pitää aina ja alkaa ylistää vieraita maita? Jos niiden kulttuuri vain ei sovi meidän suomalaisten perimmäiseen luonteeseen, niin väkisinkö pitäisi yrittää?
Kulttuurimme on sellainen, miksi se on muodostunut meidän oman luonteenlaatumme perusteella. Olemme hiukan puritaanisia, entä sitten? Alkoholi on osallisena lähes kaikissa väkivaltarikoksista eli meidän luonteeseemme se ei kovin hyvin sovi. Aika isolle osalle kansalaisista muodostuu päihdeongelma - aina. Joten onko ihme, jos on niitä, jotka ei halua olla tukemassa tätä kehitystä. Olemme vastuussa seuraavista sukupolvista. Monet meistä kantaa sitä juoppousgeeniä, haluaa tai ei. Siksi olisi hyvä opettaa myös sitä täysraittiuttakin.
Ei se ainakaan pahasta ole, varsinkin jos suvussa tiedetään olevan alkoholismia. Ja melkein kaikissa suvuissa sitä löytyy.
Luojan kiitos, että mä en ole sukua sulle, eikä tarvitse viettää joulua sun kanssasi 🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on piiskurimainen asenne itseä kohtaan. Murheiden kanssa myös jäädään helposti yksin. Täällä murhetta lääkitään alkoholilla ja siihen on helppo paeta. Suomessa alkoholinkäyttö on pääosin yksinäinen kokemus ja niin se on kulttuurisesti asettunut. Toisin on vaikka Välimerellä, jossa alkoholi kuulunee yhteisiin ilon hetkiin, seurusteluun ja pitkän kaavan ruokailuihin, ruuanlaittoon muutenkin. Leivoksiinkin laitetaan jos jonkinlaista. On viinitarhoja ja elinkeinoa. Elämänmeno on muutenkin rennompaa, itseä ei piiskata, töitä tehdään kun tehdään, ehkä syssymmällä tai illemmalla ja mielummin ruokaillaan perheen kesken. Briteissä on taas pubikulttuuri, mennään töistä istumaan pubiin, joka myös iloinen seurustelutapahtuma. Suomessa alkoholi taas on kietoutunut sota-ajan traumoista selviytymiseen ja niitä on käsitelty juomisen kautta. On keitelty kiljua ja sairastuttu ja sekoiltu. Ruokaan liittyvät perinteet on ehkä vasta nyt hiljalleen alkaneet muodostua. Havannoisin, että suomenruotsalaisilla se on ollut aika luontaista kauemmin, he kun tuntuu harrastavan enemmän perheen keskeisiä juhlavia ruokailuja. Sukukohtaista myös. Itämmässä ja pohoisemmassa juominen tuntuu olevan useammin ongelma, sillä kun paikataan tylsyyden kokemusta, mikä taas on jälleen väärin. Joissain suvuissa alkoholi on ollut monta sukupolvea ongelma ja trauman jatkaja. Silloin hyvää suhtautumista on vaikea koskaan saavuttaa. Tällainen mielikuva minulla on.
Unohdit mainita kieltolain, jolla saatiin tämä vääristynyt kulttuuri laukaistua liikkeelle. Ennen sitä osattiin yhdessä ilakoida alkoholin kanssa, mutta haluttiin saada pienen porukan ongelmasta ison porukan ongelma. Ja siinä onnistuttiin 100%.
Aina näissä keskusteluissa alkaa joku paasata muiden maiden "paremmista" tavoista. Kertoo kirjoittajan omasta itsetunnon puutteesta, syyllistyy juuri siihen mistä muita arvostelee.
Muissa maissa ja muissa maissa... eikös me olla Suomessa?
Pauhataanko jossain Saksassa tai Briteissä tai ylipäänsä missään muualla, miten muissa maissa tehdään ja miten niistä pitäisi ottaa oppia?
Miksi suomalaiset pitää omia perinteitään huonoina? Eikös meidän pitäisi olla ylpeitä suomalaisuudestamme? En tässä nyt ota kantaa alkoholiin ruokapöydässä, vaan ylipäänsä siihen, miksi meidän pitää aina ja alkaa ylistää vieraita maita? Jos niiden kulttuuri vain ei sovi meidän suomalaisten perimmäiseen luonteeseen, niin väkisinkö pitäisi yrittää?
Kulttuurimme on sellainen, miksi se on muodostunut meidän oman luonteenlaatumme perusteella. Olemme hiukan puritaanisia, entä sitten? Alkoholi on osallisena lähes kaikissa väkivaltarikoksista eli meidän luonteeseemme se ei kovin hyvin sovi. Aika isolle osalle kansalaisista muodostuu päihdeongelma - aina. Joten onko ihme, jos on niitä, jotka ei halua olla tukemassa tätä kehitystä. Olemme vastuussa seuraavista sukupolvista. Monet meistä kantaa sitä juoppousgeeniä, haluaa tai ei. Siksi olisi hyvä opettaa myös sitä täysraittiuttakin.
Ei se ainakaan pahasta ole, varsinkin jos suvussa tiedetään olevan alkoholismia. Ja melkein kaikissa suvuissa sitä löytyy.
Täysraittius ei kuitenkaan vaadi sitä, että tuomitsee ne jotka haluaa sen viinilasillisen tai jouluoluen ottaa. Tiedän muutaman tyypin jotka on tosiaan täysraittiita eikä se ole kumpaankaan suuntaan mikään ongelma, kun siitä ei tehdä semmoista. Alkoholiton ei tyrkytä omaa ideologiaansa muille eikä alkoholia käyttävät omaansa alkoholittomalle. Jos on juoppogeenit tai rähinäkännigeenit suvussa niin alkoholittomuus on tosiaan oikein järkevä valinta.
En tätä toitota livenä kellekään, tässä nyt kerron huvikseni. En käytä alkoholia, joten en käytä sitä joulukaan. Ei se ole mikään ihmeellinen statement, se vaan nyt on niin. Lapsuudenkodissa oli viiniä juhla-aterioilla, se on musta ihan yhtä normaalia kuin se että mulla on jotain vichyä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä erikoista selvässä joulussa on? Vierailemme autolla aattona, joten sanomattakin selvää, että ruokajuomana on vesi.
Holisteille se on erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on piiskurimainen asenne itseä kohtaan. Murheiden kanssa myös jäädään helposti yksin. Täällä murhetta lääkitään alkoholilla ja siihen on helppo paeta. Suomessa alkoholinkäyttö on pääosin yksinäinen kokemus ja niin se on kulttuurisesti asettunut. Toisin on vaikka Välimerellä, jossa alkoholi kuulunee yhteisiin ilon hetkiin, seurusteluun ja pitkän kaavan ruokailuihin, ruuanlaittoon muutenkin. Leivoksiinkin laitetaan jos jonkinlaista. On viinitarhoja ja elinkeinoa. Elämänmeno on muutenkin rennompaa, itseä ei piiskata, töitä tehdään kun tehdään, ehkä syssymmällä tai illemmalla ja mielummin ruokaillaan perheen kesken. Briteissä on taas pubikulttuuri, mennään töistä istumaan pubiin, joka myös iloinen seurustelutapahtuma. Suomessa alkoholi taas on kietoutunut sota-ajan traumoista selviytymiseen ja niitä on käsitelty juomisen kautta. On keitelty kiljua ja sairastuttu ja sekoiltu. Ruokaan liittyvät perinteet on ehkä vasta nyt hiljalleen alkaneet muodostua. Havannoisin, että suomenruotsalaisilla se on ollut aika luontaista kauemmin, he kun tuntuu harrastavan enemmän perheen keskeisiä juhlavia ruokailuja. Sukukohtaista myös. Itämmässä ja pohoisemmassa juominen tuntuu olevan useammin ongelma, sillä kun paikataan tylsyyden kokemusta, mikä taas on jälleen väärin. Joissain suvuissa alkoholi on ollut monta sukupolvea ongelma ja trauman jatkaja. Silloin hyvää suhtautumista on vaikea koskaan saavuttaa. Tällainen mielikuva minulla on.
Unohdit mainita kieltolain, jolla saatiin tämä vääristynyt kulttuuri laukaistua liikkeelle. Ennen sitä osattiin yhdessä ilakoida alkoholin kanssa, mutta haluttiin saada pienen porukan ongelmasta ison porukan ongelma. Ja siinä onnistuttiin 100%.
Aina näissä keskusteluissa alkaa joku paasata muiden maiden "paremmista" tavoista. Kertoo kirjoittajan omasta itsetunnon puutteesta, syyllistyy juuri siihen mistä muita arvostelee.
Muissa maissa ja muissa maissa... eikös me olla Suomessa?
Pauhataanko jossain Saksassa tai Briteissä tai ylipäänsä missään muualla, miten muissa maissa tehdään ja miten niistä pitäisi ottaa oppia?
Miksi suomalaiset pitää omia perinteitään huonoina? Eikös meidän pitäisi olla ylpeitä suomalaisuudestamme? En tässä nyt ota kantaa alkoholiin ruokapöydässä, vaan ylipäänsä siihen, miksi meidän pitää aina ja alkaa ylistää vieraita maita? Jos niiden kulttuuri vain ei sovi meidän suomalaisten perimmäiseen luonteeseen, niin väkisinkö pitäisi yrittää?
Kulttuurimme on sellainen, miksi se on muodostunut meidän oman luonteenlaatumme perusteella. Olemme hiukan puritaanisia, entä sitten? Alkoholi on osallisena lähes kaikissa väkivaltarikoksista eli meidän luonteeseemme se ei kovin hyvin sovi. Aika isolle osalle kansalaisista muodostuu päihdeongelma - aina. Joten onko ihme, jos on niitä, jotka ei halua olla tukemassa tätä kehitystä. Olemme vastuussa seuraavista sukupolvista. Monet meistä kantaa sitä juoppousgeeniä, haluaa tai ei. Siksi olisi hyvä opettaa myös sitä täysraittiuttakin.
Ei se ainakaan pahasta ole, varsinkin jos suvussa tiedetään olevan alkoholismia. Ja melkein kaikissa suvuissa sitä löytyy.Täysraittius ei kuitenkaan vaadi sitä, että tuomitsee ne jotka haluaa sen viinilasillisen tai jouluoluen ottaa. Tiedän muutaman tyypin jotka on tosiaan täysraittiita eikä se ole kumpaankaan suuntaan mikään ongelma, kun siitä ei tehdä semmoista. Alkoholiton ei tyrkytä omaa ideologiaansa muille eikä alkoholia käyttävät omaansa alkoholittomalle. Jos on juoppogeenit tai rähinäkännigeenit suvussa niin alkoholittomuus on tosiaan oikein järkevä valinta.
Minä en oikeastaan tunne kuin yhden ihmisen joka kokee tarpeelliseksi ilmaista mielipiteensä toisten alkoholinkäytöstä. Hän on raitistunut alkoholisti. Isäni on tuurijuoppo ja hän ei esitä mielipiteitään toisten alkon käytöstä, mutta tykkää kyllä loputtomasti puhua aiheesta eli mielessä tuntuu pyörivän aihe jatkuvasti.. Ehkä tämä asia puhuttaa eniten heitä kenellä aihe on usein mielen päällä, syystä tai toisesta.
No moro. Joku hippiveikko siellä taas. Älä jaksa yleistää. Huumeisiin ei liity mitään kohtuukäyttöä. On muuten helvetin oksettavaa, kun joskus joku pilipali kävellyt hampunhajuisena ohi. Löyhkän haistaa kilometrin päähän.