Miksi Suomessa monesti erakoidutaan? ite olen elänyt yksin pienessä huoneessa verhot kiinni noin 20 vuotta

Ei ole yleistä.

Parempi verhot kiinni kuin että joku näkee sisälle. Ehkä rahan määrä ja asuinpaikkakin vaikuttaa, onko mitään maisemaa tai menoa.

Jotenkin täällä on vaikea tutustua ihmisiin muuten paitsi lapsena, nuorena ja opiskelijana. Itse olen keski-ikäinen melko erakko, vastoin tahtoani. Lapsena ja nuorena oli kavereita, mutta opintojen takia muutin etelään ja yhteydet näihin katkesi. Opiskelin valitettavasti sukupuolelleni epätyypillistä alaa, eikä opinnoista siis löytynyt kavereita tai ystäviä - miesystävä pariksi vuodeksi kyllä. No, valmistuttuani sain työpaikan Helsingistä jossa en tuntenut ketään, mutta uskoin että löydän jotain kavereita kyllä vaikka työn kautta tai harrastuksista. Löysin näistä vain ihmisiä, joiden kanssa jutellaan kyllä small talkia ja jotain kevyttä siellä työssä tai harrastuksessa, mutta en ihmisiä joiden kanssa olisi varsinaisesti kaveri. Ajattelin aina että vian on pakko olla minussa, että kai minä olen tietämättäni joku outolintu joka ärsytän ihmisiä tai jotain, mutta jännä kyllä, kun olin expattina ulkomailla vuoden, siellä pääsin sosiaalisiin piireihin. Minua kutsuttiin bileisiin koteihin tai pubiin työn jälkeen yms. Ehkä en siis ollutkaan ihan outo tai ärsyttävä?

Mutta sitten palasin taas Suomeen ja yksinäinen elämä jatkui. Täällä on jotenkin tosi paljon niin että ihmisillä on se oma perhe ja lapsuuden ja nuoruuden kaverit eikä muuta kaivata. Ja jos jollain ei näitä ole, saa olla yksin. Sitten on myös jyrkkä ikäryhmittely, ei ole tavallista että esim. 30- ja 50-vuotiaat olisi samoissa kaveriporukoissa vaan kaikki on aika lailla samaa ikää. Ja parisuhdestatuskin on usein sama, pariskunnat vieroksuu sinkun kutsumista minnekään, lapsettomat lapsellisten ja lapselliset lapsettoman jne. Nyt olen siis keski-iässä tilanteessa jossa mulla on etätyö, ei yhtään kaveria tai ystävää, vanhemmat jo kuolleet, muuhun sukuun ei yhteyttä. Aika erakkomaisesti siis elän, voi olla Alepan kassa ainoa jolle puhun viikkoihin. Olen tavallaan tottunut enkä enää elättele toivoa kaverien saamisesta, enkä parisuhteenkaan saamisesta, mutta onhan se vähän ankeaa joo.

Yhteiskunta mahdollistaa tämän tukien sekä varhaisen työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn muodossa. Missä muussa maassa maailmassa päästetään eläkkeelle ihmisiä, joilla olisi 40 potentiaalista työvuotta edessä... Missä muussa maassa ihminen voi elää ja olla työttömyyspäivärahalla koko ikänsä tekemättä mitään, käymättä missään.

Ei missään muussa maassa maailmassa. Siksi Suomessa erakoidutaan.

Vierailija kirjoitti:

Parempi verhot kiinni kuin että joku näkee sisälle. Ehkä rahan määrä ja asuinpaikkakin vaikuttaa, onko mitään maisemaa tai menoa.

Jotenkin tähän tapaan.

Asumista ikkunattomassa kämpässä.

Olisi vähän outoa mennä tuonne kylmään ja pimeään seisoskelemaan tai kauppaan vahtaamaan ihmisiä. Ei sieltä mitään kavereita saa eikä Suomessa voi tuntemattomille jutella.

Mietipä sitä, ap. 

Erakoituminen johtuu yleensä siitä erakoitujasta itsestään. Emme me muut voi tietää, miksi sinäkin olet luuhannut huoneessasi 20 vuotta. Oletko jotenkin liikuntavammainen, ettet pääse sieltä pois? Onko äippä lukinnut oven ja hukannut avaimen? Mikset siinä tapauksessa ole netin kautta lähettänyt avunpyyntöä viranomaisille? Nämä on näitä elämän mysteerejä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi vähän outoa mennä tuonne kylmään ja pimeään seisoskelemaan tai kauppaan vahtaamaan ihmisiä. Ei sieltä mitään kavereita saa eikä Suomessa voi tuntemattomille jutella.

Aika säälittävää ellet muita tapaamiskeinoja keksi kuin seistä pimeässä tai mennä kauppaan. Harrasta jotain. Minä menin seurakunnan kaupunginosakerhoon ja nyt mulla on puolessa vuodessa nollan ystävän sijaan varmaan sata ystävää ja tuttavaa.

Käy maksuttomissa tapahtumissa, liiku siellä missä muut ihmiset. Jos siis podet rahapulaa.

Riippuu varmaan missä asuu. Maaseudulla on tilaa vaikka ulkoilla kunnolla. Mitä ihmettä kaupungissa tekee? Ei mitään. Joka paikassa on liikaa tuntemattomia ihmisiä ja meteliä.

Tuo on ihan normaalia Suomessa. Itse asiassa sitä suositellaan kansalaisille moneltakin taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vähän outoa mennä tuonne kylmään ja pimeään seisoskelemaan tai kauppaan vahtaamaan ihmisiä. Ei sieltä mitään kavereita saa eikä Suomessa voi tuntemattomille jutella.

Aika säälittävää ellet muita tapaamiskeinoja keksi kuin seistä pimeässä tai mennä kauppaan. Harrasta jotain. Minä menin seurakunnan kaupunginosakerhoon ja nyt mulla on puolessa vuodessa nollan ystävän sijaan varmaan sata ystävää ja tuttavaa.

Käy maksuttomissa tapahtumissa, liiku siellä missä muut ihmiset. Jos siis podet rahapulaa.

Älä valehtele. Pusy sinäkin vaan kotona, se on sitä paitsi turvallisempaa kuin liikkua tuolla ulkona ryöstettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vähän outoa mennä tuonne kylmään ja pimeään seisoskelemaan tai kauppaan vahtaamaan ihmisiä. Ei sieltä mitään kavereita saa eikä Suomessa voi tuntemattomille jutella.

Aika säälittävää ellet muita tapaamiskeinoja keksi kuin seistä pimeässä tai mennä kauppaan. Harrasta jotain. Minä menin seurakunnan kaupunginosakerhoon ja nyt mulla on puolessa vuodessa nollan ystävän sijaan varmaan sata ystävää ja tuttavaa.

Käy maksuttomissa tapahtumissa, liiku siellä missä muut ihmiset. Jos siis podet rahapulaa.

Älä valehtele. Pusy sinäkin vaan kotona, se on sitä paitsi turvallisempaa kuin liikkua tuolla ulkona ryöstettävänä.

Liiku päiväsaikaan, on turvallista jos pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin täällä on vaikea tutustua ihmisiin muuten paitsi lapsena, nuorena ja opiskelijana. Itse olen keski-ikäinen melko erakko, vastoin tahtoani. Lapsena ja nuorena oli kavereita, mutta opintojen takia muutin etelään ja yhteydet näihin katkesi. Opiskelin valitettavasti sukupuolelleni epätyypillistä alaa, eikä opinnoista siis löytynyt kavereita tai ystäviä - miesystävä pariksi vuodeksi kyllä. No, valmistuttuani sain työpaikan Helsingistä jossa en tuntenut ketään, mutta uskoin että löydän jotain kavereita kyllä vaikka työn kautta tai harrastuksista. Löysin näistä vain ihmisiä, joiden kanssa jutellaan kyllä small talkia ja jotain kevyttä siellä työssä tai harrastuksessa, mutta en ihmisiä joiden kanssa olisi varsinaisesti kaveri. Ajattelin aina että vian on pakko olla minussa, että kai minä olen tietämättäni joku outolintu joka ärsytän ihmisiä tai jotain, mutta jännä kyllä, kun olin expattina ulkomailla vuoden, siellä pääsin sosiaalisiin piireihin. Minua kutsuttiin bileisiin koteihin tai pubiin työn jälkeen yms. Ehkä en siis ollutkaan ihan outo tai ärsyttävä?

Mutta sitten palasin taas Suomeen ja yksinäinen elämä jatkui. Täällä on jotenkin tosi paljon niin että ihmisillä on se oma perhe ja lapsuuden ja nuoruuden kaverit eikä muuta kaivata. Ja jos jollain ei näitä ole, saa olla yksin. Sitten on myös jyrkkä ikäryhmittely, ei ole tavallista että esim. 30- ja 50-vuotiaat olisi samoissa kaveriporukoissa vaan kaikki on aika lailla samaa ikää. Ja parisuhdestatuskin on usein sama, pariskunnat vieroksuu sinkun kutsumista minnekään, lapsettomat lapsellisten ja lapselliset lapsettoman jne. Nyt olen siis keski-iässä tilanteessa jossa mulla on etätyö, ei yhtään kaveria tai ystävää, vanhemmat jo kuolleet, muuhun sukuun ei yhteyttä. Aika erakkomaisesti siis elän, voi olla Alepan kassa ainoa jolle puhun viikkoihin. Olen tavallaan tottunut enkä enää elättele toivoa kaverien saamisesta, enkä parisuhteenkaan saamisesta, mutta onhan se vähän ankeaa joo.

Voi harmi! Vaikutat kivalta ihmiseltä kirjoituksesi perusteella.

Sääliksi käy, että ihminen hukkaa elämänsä noin.

Ihmissuhdepelaaminen ei kiinnosta. Avoimia, vilpittömiä, hyvää tahtovia ja keskustelutaitoisia ihmisiä on todella harvassa. Pinnallisia, joilla on aina joku erikoinen kuvio tai taka-ajatuksia, tarve manipuloida on sitten senkin edestä. Joku jaksaa ja viitsii puljata näiden kanssa ja nimittä sitä touhua ystävyydeksi. Minä en. Siksi olen vapaaehtoisesti erakko enkä halua nk. ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta mahdollistaa tämän tukien sekä varhaisen työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn muodossa. Missä muussa maassa maailmassa päästetään eläkkeelle ihmisiä, joilla olisi 40 potentiaalista työvuotta edessä... Missä muussa maassa ihminen voi elää ja olla työttömyyspäivärahalla koko ikänsä tekemättä mitään, käymättä missään.

Ei missään muussa maassa maailmassa. Siksi Suomessa erakoidutaan.

Suurin osa nuorten aikuisten mt-eläkkeistä myönnetään skitsofrenian takia, ihan siis pätevästä syystä ovat ulkona työelämästä.

Ilman tukia mahdollistajana on jokin muu taho, esimerkiksi vanhemmat. Japanissakin on hikikomori -ilmiö jossa aikuinen jämähtää neljän seinän sisälle ja vanhemmat paapovat.

Tuet ovat varmasti osasyy mutta luulen juuri syyn olevan jossain syvemmällä kulttuurissa.

Mä taas olen elänyt 16 vuotta verhot auki, ja silti erakkona.

Voi. Minä olen ollut yksinäinen liki 20 vuotta. Mies on ja kaksi lasta. Olen aina sanonut että mielummin olen ilman kavereita kuin selän takana paskaa jauhavien seurassa. Vaikka olen isossakin porukassa, olen aina ihan yksin. Se joukkoon kuulumattomuuden tunne on todella iso ja kuilu erittäin syvä. Kuinka ihanaa olisi että olis joku suht samanikäinen naisihminen joka tulisi joskus illalla kahville. Istuttaisiin sohvalla pieruverkkareissa ja juoruttaisiin. Tai oltaisiin ihan hiljaa ja katsottaisiin kauhufilmejä. Olisi joku jonka kanssa lähteä kuppilaan istumaan iltaa ja vetää joskus kahdestaan rehelliset perskännit ja kuunnella täysillä ysäribiisejä. Olen jo heittänyt toivoni sen suhteen. Olen liian erilainen. Liian hiljainen. Enkä tippaakaan kiinnostava. Minuun ei kukaan edes halua tutustua. Viiltää aika syvältä kavereiden facebookpostaukset joissa 5-6 ystävystyä reissaavat laivalla, kylpylässä, ulkomailla. Minä kävelen metsässä. Yksin.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta mahdollistaa tämän tukien sekä varhaisen työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn muodossa. Missä muussa maassa maailmassa päästetään eläkkeelle ihmisiä, joilla olisi 40 potentiaalista työvuotta edessä... Missä muussa maassa ihminen voi elää ja olla työttömyyspäivärahalla koko ikänsä tekemättä mitään, käymättä missään.

Ei missään muussa maassa maailmassa. Siksi Suomessa erakoidutaan.

Tuskin asiaa on tutkittu joten kyllä varmasti muuallakin näin käy.

Ainakaan naapureihin ei kannata tutustua.

Jos joskus vielä muutan niin naapureiden kanssa en halua olla tekemisissä.