Äitini tavaraperintö työttömälle veljentyttärelle

Sun tyttäresi on tärkeämpi kun veljesi tytär vai? Jessus et en voi sietää tuollaisia ihmisiä. Ole onnellinen et rumat astiat jäi edes sukuun eikä mennyt vaikka äidin kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Tää on tälläistä. Minua harmitta kun äitini on antanut siskolleni artekin tarjoilu vaunun ja eroispöydän jonka osti tehtaalta suoraa. Lainasin rahat tuohon 300cm x 110cm pöytään ja sen oli tarkoitus tulla minulle kun äiti muuttaa pienempään asuntoon.

Kummatkin arvo mööpelit ovat siskolla kun kerran tienaan niin paljon paremmin.

******

Ei näistä kannata kantaa siltikään kaunaa. 

******

Mikähän tuollaisen pöydän hinta olisi kun  sellaista ei voi Artekilta saada.

https://www.finnishdesignshop.fi/fi-fi/tuote/aalto-poyta-82a-koivu-valk…

Uutena 1770€. Käytettynä 150€. Minulta saat ilmaiseksi.

AP, ilmoita itsese MT-toimistoon.

Pääset lataamoon pariksi kuukaudeksi kun noin ahistaa.

Että oikein kermansaven astiaston (jonka oma tyttäreni olisi halunnut), hopeakoruja 200 euron edestä, koriste-esineitä, joissa mm Oiva Toikkaa.

Juu, just kelaan. Soitat oikein sinne. Ne saattaa leikkiä että ei tajua mistä sä puhut, mutta jatkat vaan sitkeästi. Muista kertoa tavara kerrallaan että mitä se veljentyttö on nyt saanut. 

Aloittaja voisi harkita mitä kirjoittelee.ja jostain syystä en usko koko kirjoitusta tämä on vaatimaton mielipiteeni.ja voit itse joutua työttömäksi periaatteessa milloin vain ,voi tulla sairastuminen muuhunkin kuin yskään ja nauhaan ja silloin yllätys yllätys joudutkin itse turvautumaan yhteiskunnan apuun ja olen varma että siinä vaiheessa suhtautumisesi muuttuu vähävaraisiin jos itse joudut kokemaan koko kurjuuden kirjon taikka lähimmäisesi joutuu jos kohtaa epäonni .mikään ei ole itsestäänselvyyttä .elämä saattaa yllättää joskus negatiivisestikin.

Älä jaksa vaan keksi parempaa. Ei kaitnoin vähäpätöisiä tavaroita kukaan testamenttaa..

Huoh. Muistan kun oma tätini loukkaantui, kun isoäitini halusi antaa minulle häälahjaksi yhden hieman arvokkaamman rannekorunsa. Täti olisi halunnut tämän korun itselleen ja itki kaikki sukulaiset läpi, kuinka isoäiti teki väärin. Isoäiti ei päässyt häihini, koska oli sairaalassa ja menehtyi viikko häideni jälkeen. Yhtä isosti lahjoi kaikkia lapsenlapsiaan. Yleensä ostaen jotain arvokasta. Minä nyt vain satuin saamaan jotain, jonka joku muu olisi halunnut, koska isoäiti halusi antaa jotain merkityksellistä, kun ei pystynyt tulemaan paikalle häihini.

Tavanomaista koti-irtaimistoa, millä ei ole varsinaista rahallista arvoa. Hopeankaan myynti romumetallina ei sekään montaa euroa tuota Vitsihän tämä yritti olla, huono sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkitäänkö perunkirjaan? Jos kirjallisesti äitisi ilmoittanut että haluaa nuo tavarat antaa, se oli hänen tahtonsa. Miksi Kelaan ilmoittaisit? Haluatko tavarat itsellesi vai oletko muuten tuohtunut?

Ei merkitä perukirjaan, nuo menee vielä tavanomaisen koti-irtaimiston piiriin.

Jos niiden arvo pitää erikseen määrittää eli olla tasapuolinen kaikille, niin ne tulee merkitä perukirjaan ennakkoperintönä.

Näppäriä mutta aiheeltaan kuluneita tarinoita jaksat tännet pökätä, tiuhaan tahtiin.

Hieman mutkia oikoen laskettuna: Unssi painaa noin 28 g ja sen hinta on noin 22 euroa eli 79 snt/g parilla sadalla 253 g hopeaa. Hopeakoruista ei saa yleensä muuta kuin romuhopean hinnan. Pitää olla kasa koruja tuohon. Myin aikoinaan korujani, hopeakurut olivat noon halpoja, ettei kannattanut myydä.

Kateus vie kalatkin vedestä ja ap:lta vähäisenkin järjen hitusen 

Riittää kyllä että ilmoitit tänne.

Vierailija kirjoitti:

Kermansaven astiasto :D, pakko olla trolli :D

Suosikkitarinani on perintöriita, jossa veljesten vaimot kiistelivät anopin kahvilalustosta. Perheen poikamiesveli tuli ja tempaisi keittiön pöydän nurin astiaston kilistessä rikkinäisenä maahan... todeten tämä on mun osuus.

Äiti on onnistunut olemaan monissa perintöriidoissa mukana. Ihmettelin, kun äiti aikoinaan valitti ettei isä ollut meinannut allekirjoittaa heidän yhteistä testamenttia. Lopulta sitten näin miten perintö jakautui puolet veljelle ja alle lakiosuus minulle, loput lapselleni. Jostain syystä veljenlapsen kohdalla ei näin menetelty. Äitini kosto tyttärelleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä antaisin kaiken maailman astiastot ja Oiva Toikat ilmaiseksi  jos  joku huolisi.  Meidän suvun nuorille ei kelpaa hopeat, ei arvotaulut, ei mikään. Itse olen liian laiska myymään ja tuolla ne nyt nurkissa kerää pölyä.

Kai teillä nyt joku lahjoituskirppari on minne viedä ne? Tai Kierrätyskeskus.

Mitä ihmettä mä luen.

Kerman Saven arvokas astiasto?

Voi kuule, niitä saa kirpparilta ja kierrätyskeskuksista lähes ilmaiseksi.

Ja astoita ei ole valmistettu ainakaan 20v ja ne oli halppis kamaa ja laatu sen mukainen. Lasite lohkeilee jne. Ja jos lasite lohkeilee, sitä ei pitäisi käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä antaisin kaiken maailman astiastot ja Oiva Toikat ilmaiseksi  jos  joku huolisi.  Meidän suvun nuorille ei kelpaa hopeat, ei arvotaulut, ei mikään. Itse olen liian laiska myymään ja tuolla ne nyt nurkissa kerää pölyä.

Kai teillä nyt joku lahjoituskirppari on minne viedä ne? Tai Kierrätyskeskus.

Kerman Saven ja muita halpoja astioita, ei kierrätyskeskukset halua riesakseen.

Olen yrittänyt ja Kerman Saven kulhot laitoin roskikseen.

Eipä siinä paljoa mitään muuta voi tehdä kuin jättää joulukortti lähtettämättä kun on eläessä annettu ja arvokin alle lahjaveron rajan.

Kattelin tossa pikasesti nettiä niin tollasen astiaston saa hyvässä kuosissa 20 eurolla (piirakkavuoka, tarjoilulautanen, 6 kpl leipälautasia, 3 kpl pieniä tarjoilukippoja, sokerikko, kermakko ja 12kpl kahvikuppeja).

:'D

Toistaiseksi ihminen voi jakaa jo eläessään irtaintaomaisuutta kenelle haluaa tai olla antamatta tai tehdä kuolinsiivouksen ja viedä kaikki roskikseen tai kierrätykseen, eikä siihen muilla ole mitään sanomista, ei edes lapsilla.

Ilmoita vaikka sanomalehdessä, ei sillä ole yhtään mitään merkitystä. Saa olla aika monta tonnia rahallinen arvo, että lahjavero menee, ja ihminen saa antaa lahjoja kenelle haluaa. Eli tuntui miltä tuntui, ei kuulu sinulle.

Pääsääntöisesti vamhempien pitää olla ehdottoman tasapuolisia, mutta toki on inhimillistä auttaa pulassa olevaa. Ja vanha roina ei oikeasti ole juuri minkään arvoista. Edes se hopea.