Isät hoitavat lapsia 16 min/vrk, äidit 20 min/ vrk. Mitä????

No oiskohan tuohon lyhyeen aikaa selityksenä se, että isompien lasten vanhempien ei tarvitse hoitaa lapsia kuten pienempiä ja se pienentää keskiarvoa?

Lapsia ne on murrosikäisetkin mutta heitä käsittääkseni hoidetaan enimmäkseen rahaa antamalla, eikä siihen montaa minuuttia päivässä mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa ärsyttää taas se vanha lätinä siitä miten äitien tapa ei ole ainoa oikea. Se äitien tapa on se jota yhteiskunta vaatii ja josta äidit eivät saa poiketa seuraamuksitta.

Ei äidit sitä keksi.

Keksii. Kukaan ei sitä vaadi. Äidit kuvittelevat sen vaatimuksen niistä 200€ haalareista ja aina sävy sävyyn olevasta merkkivaatetuksesta. Ja täydellisestä ruokavaliosta, lähtien kaikista itse tehdyistä soseista ja kestovaipoista. Jatkuvasta aktiviteettien keksimisestä lapsen puolesta ja osallistumisesta kirjaston satutunteihin vaikka kumpikaan lapsi eikä vanhempi ei sitä halua eikä siitä nauti.

Keksii.

Neuvola kasvuseuraa. Punnitsee ja kuulustelee.

Koulu pommittaa viesteillä. Ja tilaa.

Päivähoito samoin.

Se on aina äiti jolle natkutetaan kaikesta. Isä on suurenmoinen pelkästään ilmestymällä paikalle.

Hyvin yksinkertaista. Jos kotiaskareet ovat teille työvelvoite, älkää ryhtykö parisuhteeseen. Jos lapset ovat teille riippa ja rasite, joiden "hoitaminen" on teille vastenmielistä, älkää hankkiko lapsia, älkää perustako perhettä. Keskustelu, jossa tapellaan siitä, kuka joutuu enemmän olemaan lasten kanssa, on äärimmäisen sairasta. 

Mä mietin tota samaa. Johan toi aika menee siihen, että illalla käy huikkaamassa hyvää yötä ja kyselemässä että miten päivä on sujunut. Jos hoitamiseksi lasketaan tässä joku vaipanvaihto ja syöttäminen suoraan suuhun, niin eihän tuollaisella tilastolla tee mitään. Koska sen määritelmän mukaan yli 5-vuotiasta lasta ei tarvii hoitaa ollenkaan. Mutta eihän se ihan niin mene, että sen ikäiselle voi ostaa oman yksiön ja sanoa soronoo. Eli jos tarkoituksena on mitata, että kuinka paljon vanhempien aikaa lapset vievät, niin tämä mittaustapa ei kyllä ainakaan kerro mitään.

Onhan tuo 20 min aivan kohtuutonta, mistä naiset valittavatkin. Isien en ole kuullut valittavan koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa ärsyttää taas se vanha lätinä siitä miten äitien tapa ei ole ainoa oikea. Se äitien tapa on se jota yhteiskunta vaatii ja josta äidit eivät saa poiketa seuraamuksitta.

Ei äidit sitä keksi.

Keksii. Kukaan ei sitä vaadi. Äidit kuvittelevat sen vaatimuksen niistä 200€ haalareista ja aina sävy sävyyn olevasta merkkivaatetuksesta. Ja täydellisestä ruokavaliosta, lähtien kaikista itse tehdyistä soseista ja kestovaipoista. Jatkuvasta aktiviteettien keksimisestä lapsen puolesta ja osallistumisesta kirjaston satutunteihin vaikka kumpikaan lapsi eikä vanhempi ei sitä halua eikä siitä nauti.

Keksii.

Neuvola kasvuseuraa. Punnitsee ja kuulustelee.

Koulu pommittaa viesteillä. Ja tilaa.

Päivähoito samoin.

Se on aina äiti jolle natkutetaan kaikesta. Isä on suurenmoinen pelkästään ilmestymällä paikalle.

Juuri näin. Meillä päiväkodilla jopa sanottiin että minun pitäisi hakea useammin jotta voidaan antaa palautetta paremmin. Isän työpaikka on päiväkodin vieressä.

Kouluterkka natkutti erikseen kahden millin poikkeamasta viiden vuoden kasvukäyrällä vaikka sanoin sen johtuvan astmalääkityksestä. Vaati että lapsi viedään lääkäriin (koululääkäriä ei tietenkään ole). Mies soitti terkalle ja sanoi saman asian ja hätä loppui siihen.

Esikoisella oli teininä migreenikohtauksia. Kerran kouluterkka yritti soittaa minau hakemaan hänet enkä vastannut heti. Terkka soitti isälle joka soitti työpaikalle sihteerille ja sai minille sanan. Kun sitren ajoin koululle 20 minsan päästä, terkka tuli ulos asti posmottamaan miten ei saanut minau kiinni ja joutui vaivaamaan isää.

Neuvolassa aikoinaan nousi haloo siitä että astmaa sairastavaa lasta ei pantu päiväkotiin (erikoislääkärin ohje) ja kuulusteltiin sitten joka kerta noista satutunneista ja aktiviteeteista ja paasattiin siitä varhaiskasvatuksen tärkeydestä.

Tätä se äitiys arjessa on.

Vierailija kirjoitti:

HS harrastaa isä vihaa isänpäivänä. Ei kyllä yllätä.

En tiedä miesvihasta, mutta ihan käsittämättömän erilaiset suhtautumiset. Taisi olla ihan pari vuotta sitten kun muistaakseni hesari / yle teki isänpäivänä jutun niistä isistä, jotka ovat vankilassa. Isänpäivän juttuna. Miten onnistuu isyys kun ei ole läsnä, mikä kaduttaa, miltä tuntuu jne. 

Eipä näy vastaavaa äideistä äitienpäivänä. Äitienpäivänä nimenomaan lakaistaan maton alle ne epäonnistuneet äidit ja vaan juhlitaan kun äidit on sankareita. Jotenkin pisti vihaksi. Naisena, kun tunnen useita naisia, jotka ei ole lainkaan läsnä lastensa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa ärsyttää taas se vanha lätinä siitä miten äitien tapa ei ole ainoa oikea. Se äitien tapa on se jota yhteiskunta vaatii ja josta äidit eivät saa poiketa seuraamuksitta.

Ei äidit sitä keksi.

Keksii. Kukaan ei sitä vaadi. Äidit kuvittelevat sen vaatimuksen niistä 200€ haalareista ja aina sävy sävyyn olevasta merkkivaatetuksesta. Ja täydellisestä ruokavaliosta, lähtien kaikista itse tehdyistä soseista ja kestovaipoista. Jatkuvasta aktiviteettien keksimisestä lapsen puolesta ja osallistumisesta kirjaston satutunteihin vaikka kumpikaan lapsi eikä vanhempi ei sitä halua eikä siitä nauti.

Keksii.

Neuvola kasvuseuraa. Punnitsee ja kuulustelee.

Koulu pommittaa viesteillä. Ja tilaa.

Päivähoito samoin.

Se on aina äiti jolle natkutetaan kaikesta. Isä on suurenmoinen pelkästään ilmestymällä paikalle.

Juuri näin. Meillä päiväkodilla jopa sanottiin että minun pitäisi hakea useammin jotta voidaan antaa palautetta paremmin. Isän työpaikka on päiväkodin vieressä.

Kouluterkka natkutti erikseen kahden millin poikkeamasta viiden vuoden kasvukäyrällä vaikka sanoin sen johtuvan astmalääkityksestä. Vaati että lapsi viedään lääkäriin (koululääkäriä ei tietenkään ole). Mies soitti terkalle ja sanoi saman asian ja hätä loppui siihen.

Esikoisella oli teininä migreenikohtauksia. Kerran kouluterkka yritti soittaa minau hakemaan hänet enkä vastannut heti. Terkka soitti isälle joka soitti työpaikalle sihteerille ja sai minille sanan. Kun sitren ajoin koululle 20 minsan päästä, terkka tuli ulos asti posmottamaan miten ei saanut minau kiinni ja joutui vaivaamaan isää.

Neuvolassa aikoinaan nousi haloo siitä että astmaa sairastavaa lasta ei pantu päiväkotiin (erikoislääkärin ohje) ja kuulusteltiin sitten joka kerta noista satutunneista ja aktiviteeteista ja paasattiin siitä varhaiskasvatuksen tärkeydestä.

Tätä se äitiys arjessa on.

Peukku, peukku ja peukku. Äiti saa kuulla tuon tuosta jotain, etenkin jos lapsi ei ole tasan 100% terve ja tavallinen, kuten teillä, astmaatikko. 

Ollaan koko ajan niskaan puhaltamassa. Eikä tunnu auttavan että sanoo, mistä joku johtuu, vaikka sen olisi lääkärin kautta kuullut. 

Onko tämä mitattu siten, että ihmiset itse ilmoittavat, kuinka monta minuuttia päivässä käyttävät mihinkin (ajankäyttöpäiväkirja)? Siihen varmasti ei kirjata muuta kuin ns. aktiiviset hoitotoimenpiteet kuten vaipanvaihto ja hampaidenpesu.