Lue keskustelun säännöt.
Hengaileeko teidän nuoret kotona?
12.11.2022 |
Otsikkoon ei saanut tiivistettyä tätä asiaa. Viettääkö teidän n. 16-20 v kotona asuvat nuoret aikaa kotona kavereiden tai seurustelukumppaniensa kanssa? Vai ovatko mieluummin vaikka ulkona sateessa, kauppakeskuksissa, kirjastoissa jne?
Meidän esikoinen on 18 v ja haluaisi viettää rauhassa tyttöystävänsä kanssa. Meillä ja tytön kotona on aika kompaktit neliöt, eli kummankaan kotona ei ole mitään lämpimiä ja rauhallisia ulkorakennuksia, kellarikerroksia, vinttejä tms. vaan kaikki huoneet ovat vierekkäin.
Pyörivät siis mieluummin kahviloissa, ravintoloissa, kirjastossa, kaupoissa tai kävelevät ympäriinsä. Tuntuu minusta vähän hölmöltä ja rahaakin menee tuohon turhaan.
Pelkään, että yhtäkkiä päättävät nyt muuttaa yhteen ihan tämän takia. Eivät ole siis seurustelleet pitkään.
On erittäin ok muuttaa lukion jälkeen omilleen, mutta puoli vuotta saisi olla kyllä vielä kotona. Eihän vielä tiedä edes saako syksyksi opiskelupaikan ja mistä.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Saisi jo muuttaa omaan huusholliinsa tästä hengailemasta. Poika on 22-v.
Juu, kyllä tuon ikäisenä pitäisi jo siirtyä omilleen.
Enkä siis tarkoita, että 18 v olisi liian nuori asumaan yksin (ei ole), mutta en suosittelisi kenellekään yhteenmuuttoa muutaman viikon seurustelun jälkeen. Tiedän, että moni muuttaa, mutta en silti suosittelisi.
Lisäksi jos puolen vuoden päästä olisi kuitenkin muutto toiseen kaupunkiin, niin maksaako vaivaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19v tyttö löhöää kotona kaiket päivät. Ei sitten mitään tekisi. Kyllästyttää niin passata laiskottelijaa.
Ei niillä ole seurustelukumppaneita vaikka kyllä täällä periaatteessa olisi tilaa hengailla. Omasta näkökulmastaan eivät kyllä halua tuoda kumppaniakaan kotiin koska häpeävät meitä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisi jo muuttaa omaan huusholliinsa tästä hengailemasta. Poika on 22-v.
Juu, kyllä tuon ikäisenä pitäisi jo siirtyä omilleen.
Enkä siis tarkoita, että 18 v olisi liian nuori asumaan yksin (ei ole), mutta en suosittelisi kenellekään yhteenmuuttoa muutaman viikon seurustelun jälkeen. Tiedän, että moni muuttaa, mutta en silti suosittelisi.
Lisäksi jos puolen vuoden päästä olisi kuitenkin muutto toiseen kaupunkiin, niin maksaako vaivaa?Ap
Voihan toinen niistä muuttaa omaan asuntoon ja voivat hengailla siellä, ilman avoliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19-vuotias on täälläkin kotona lähes kaiken aikaa.
Meillä kotona, mummolassa ja kavereita tapaavat keskustassa tai kavereiden luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisi jo muuttaa omaan huusholliinsa tästä hengailemasta. Poika on 22-v.
Juu, kyllä tuon ikäisenä pitäisi jo siirtyä omilleen.
Enkä siis tarkoita, että 18 v olisi liian nuori asumaan yksin (ei ole), mutta en suosittelisi kenellekään yhteenmuuttoa muutaman viikon seurustelun jälkeen. Tiedän, että moni muuttaa, mutta en silti suosittelisi.
Lisäksi jos puolen vuoden päästä olisi kuitenkin muutto toiseen kaupunkiin, niin maksaako vaivaa?Ap
Voihan toinen niistä muuttaa omaan asuntoon ja voivat hengailla siellä, ilman avoliittoa.
Eihän tuossa ole järkeä. Toinen maksaa kaiken ja saa vain yhdet tuet. Toinen ei saa mitään tukia, jos ei virallisesti asu tuolla. Eli kuitenkin asuttaisiin yhdessä, mutta vähimmillä tuilla ja vain toisen rahoilla.
Kotona hengailevat 14, 17 ja 18- vuotiaat.
Aivan eri tyyli kuin vanhemmillaan oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisi jo muuttaa omaan huusholliinsa tästä hengailemasta. Poika on 22-v.
Juu, kyllä tuon ikäisenä pitäisi jo siirtyä omilleen.
Enkä siis tarkoita, että 18 v olisi liian nuori asumaan yksin (ei ole), mutta en suosittelisi kenellekään yhteenmuuttoa muutaman viikon seurustelun jälkeen. Tiedän, että moni muuttaa, mutta en silti suosittelisi.
Lisäksi jos puolen vuoden päästä olisi kuitenkin muutto toiseen kaupunkiin, niin maksaako vaivaa?Ap
Enemmän olisin huolissani siitä, että yhteenmuutto tai tiivis seurustelu ei motivoisi löhtemään opiskelemaan toiselle paikkakunnalla tai että jäisi opiskeluriennoista pois seurustelun takia.
Eli kysymys on pikemminkin niin päin, että hengailevatko seurustelevat nuorenne kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös pääsääntöisesti kotona... mikä niitä vaivaa?? Itse norkoilin n. 14v alkaen kaupungilla, nuorisotalolla, milloin missäkin kaveriporukan mukana.
Osaltaan toki voi vaikuttaa se, että lapsillani on kotona enemmän tilaa, kuin minulla aikoinaan...
Vierailija kirjoitti:
Eli kysymys on pikemminkin niin päin, että hengailevatko seurustelevat nuorenne kotona.
Tai kavereiden kanssa. Sama juttu siis kavereiden kanssa. Mieluummin muualla, kuin kenenkään vanhempien luona. Sinänsä ymmärrän kyllä, että vuoden harmaimman päivän vietto pienessä huoneessa ei kauheasti kiinnosta 18-vuotiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika 20v viettää paljon aikaa meillä tyttöystävänsä kanssa, eivät jumita vain omassa huoneessaan, siellä kun ei ole televisiota. Tytär on joko kavereillaan tai ovat meillä. Joskus koti on kuin mustalaisleiri, mutta minä pidän tästä. Kaikki ovat mukavia nuoria ja jonain päivänä koti hiljenee, sitä enemmän kammoan. Nautin siis näistä vuosista kun viihtyvät kotioloissa.
Parhaiten viihtyvät kotona ilman kavereita mikä on hyvä asia.
Eikö teidän 19-vuotiaat opiskele tai tee töitä jos kaiket päivät lojuvat muka kotona tekemättä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten viihtyvät kotona ilman kavereita mikä on hyvä asia.
No siinä ei ole mitään pahaa jos viihtyy kotona, ja joskus yksinäänkin, mutta miksi on hyvä ettei ole kavereita?
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, m
,,
Saisi jo muuttaa omaan huusholliinsa tästä hengailemasta. Poika on 22-v.