Miten lakata välittämästä mitä muut ajattelevat? Tuntuu että tämä on ainut asia, joka estää onnellisuuteni.

bump.

No ainoa keino on aivovaurio

Muuten aina satuttaa ja loukkaa

Ei siihen voi normaali tottua, se nimittäin on uhka sulle ja reagoit sen mukaan

Jos sua haukuttiin ennen, se saattoi johtaa hylkäämiseen laumasta ja kuolemaan, eli et totu (aivovaurio auttaa, mutta sitten et todella välitä ja murhaat jne... mikä taas vie sut vankilaan jne... kun ei normaalia suojelukeinoa itseltäsi)

Olin samanlainen ja itsellä se johtui siitä, että vanhemmat olivat henkisesti etäisiä. Kasvoin jakoten huomiota ja olemassaolon oikeutusta. En sitten oppinut antamaan sitä itse itselleni. Mietin pakonomaisesti, että mitä mieltä minusta ollaan ja kuka pitää minua kaverina ja kuka vihaa salaisesti. Mihin minut kutsutaan ja mihin ei yms.

Nyttemmin onneksi asia on korjaantunut. Minä itse päätän oman arvoni. En kysy keneltäkään, en hyvässä enkä pahassa. En spekuloi toisten vaikuttimia tai ajatuksia enää lainkaan. Lopetan heti jos lipsuu. Keskityn täysin nauttimaan omasta elämästä. Itsensä kunnioitamisen ja rakastamisen oppiminen on ollut tärkein asia.

Jakoten=janoten

Vierailija kirjoitti:

Olin samanlainen ja itsellä se johtui siitä, että vanhemmat olivat henkisesti etäisiä. Kasvoin jakoten huomiota ja olemassaolon oikeutusta. En sitten oppinut antamaan sitä itse itselleni. Mietin pakonomaisesti, että mitä mieltä minusta ollaan ja kuka pitää minua kaverina ja kuka vihaa salaisesti. Mihin minut kutsutaan ja mihin ei yms.

Nyttemmin onneksi asia on korjaantunut. Minä itse päätän oman arvoni. En kysy keneltäkään, en hyvässä enkä pahassa. En spekuloi toisten vaikuttimia tai ajatuksia enää lainkaan. Lopetan heti jos lipsuu. Keskityn täysin nauttimaan omasta elämästä. Itsensä kunnioitamisen ja rakastamisen oppiminen on ollut tärkein asia.

Kiitos tästä, tuo herätti ajattelemaan. Mielestäni itselläni on ihan hyvät välit vanhempiini, mutta tuota henkistä etäisyyttä on kyllä varmastikin täälläkin...  Mikä tietysti on Suomessa ehkä ihan yleistäkin. Yritän oppia elämään kuten mainitsit, joskus sitä vain "elää päänsä sisällä" liikaa ja alkaa miettiä asioita, pitäisi oppia pysäyttämään itsensä ennen kuin se menee siihen pisteeseen.

Ihailen oikeasti ihmisiä joita tunnen, joista selvästi kumpuaa että heitä ei kiinnosta pätkääkään miten muut reagoivat johonkin heidän sanomaansa tai päättämäänsä asiaan, vaikka selkeästi se kuulostaisikin negatiiviselta muiden korviin. Tuntuu että niin eläminen on varmaan hirveän vapauttavaa.

Meille on laumaeläiminä tyypillistä piitata muiden mielipiteistä ettemme jäisi ulkopuolelle. Itsenikin on vaikea olla panikoimatta asiakkaiden mielipiteistä koska leipäni riippuu heistä. Tai kaveriporukan jäsenten mielipiteistä koska pelkään että minut jätettäisiin kutsumatta.

Jos joku ystäväpiirissä ei kunnioita rajojani eli avoimesti arvostelee valintojani, kotiani, sisustustani, ulkonäköäni niin otan etäisyyttä. En halua kuunnella sellaista vaan tehdä omat valintani.

Vierailija kirjoitti:

Meille on laumaeläiminä tyypillistä piitata muiden mielipiteistä ettemme jäisi ulkopuolelle. Itsenikin on vaikea olla panikoimatta asiakkaiden mielipiteistä koska leipäni riippuu heistä. Tai kaveriporukan jäsenten mielipiteistä koska pelkään että minut jätettäisiin kutsumatta.

Jos joku ystäväpiirissä ei kunnioita rajojani eli avoimesti arvostelee valintojani, kotiani, sisustustani, ulkonäköäni niin otan etäisyyttä. En halua kuunnella sellaista vaan tehdä omat valintani.

Mitä syytä on suorastaan panikoida asiakkaiden mielipiteistä? Tai elää pelossa, että kaverit hylkää?

Vähemmälläkin selviää, reilusti.

Ketään toista ei kiinnosta sinun asiasi kovin kauaa. Ihmiset kuvittelevat olevansa niin mielenkiintoisia, että kaikki heitä kyttäävät. Jokaisella on oma elämä ja omat mielenkiinnon kohteet eli et ole heidän elämänsä keskipiste. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin samanlainen ja itsellä se johtui siitä, että vanhemmat olivat henkisesti etäisiä. Kasvoin jakoten huomiota ja olemassaolon oikeutusta. En sitten oppinut antamaan sitä itse itselleni. Mietin pakonomaisesti, että mitä mieltä minusta ollaan ja kuka pitää minua kaverina ja kuka vihaa salaisesti. Mihin minut kutsutaan ja mihin ei yms.

Nyttemmin onneksi asia on korjaantunut. Minä itse päätän oman arvoni. En kysy keneltäkään, en hyvässä enkä pahassa. En spekuloi toisten vaikuttimia tai ajatuksia enää lainkaan. Lopetan heti jos lipsuu. Keskityn täysin nauttimaan omasta elämästä. Itsensä kunnioitamisen ja rakastamisen oppiminen on ollut tärkein asia.

Kiitos tästä, tuo herätti ajattelemaan. Mielestäni itselläni on ihan hyvät välit vanhempiini, mutta tuota henkistä etäisyyttä on kyllä varmastikin täälläkin...  Mikä tietysti on Suomessa ehkä ihan yleistäkin. Yritän oppia elämään kuten mainitsit, joskus sitä vain "elää päänsä sisällä" liikaa ja alkaa miettiä asioita, pitäisi oppia pysäyttämään itsensä ennen kuin se menee siihen pisteeseen.

Ihailen oikeasti ihmisiä joita tunnen, joista selvästi kumpuaa että heitä ei kiinnosta pätkääkään miten muut reagoivat johonkin heidän sanomaansa tai päättämäänsä asiaan, vaikka selkeästi se kuulostaisikin negatiiviselta muiden korviin. Tuntuu että niin eläminen on varmaan hirveän vapauttavaa.

Harjoitusta ja epäonnistumisen jälkeen uutta yritystä pykälään. Siten mä pääsin tähän pisteeseen :)

Keskeistä on juurikin "lakata ajattelemasta" eli opetella tekniikoita joilla haitalliset ajatusprosessit saa katkaistua.

Se onkin elämänmittainen oppitunti.

Tavis kirjoitti:

Ketään toista ei kiinnosta sinun asiasi kovin kauaa. Ihmiset kuvittelevat olevansa niin mielenkiintoisia, että kaikki heitä kyttäävät. Jokaisella on oma elämä ja omat mielenkiinnon kohteet eli et ole heidän elämänsä keskipiste. 

Ah, tämä ammattilaistenkin viljelemä iänikuinen vakivastaus kyseiseen ongelmaan. Syythän ovat paljon syvemmällä, kyse on pohjimmiltaan mm. hylkäämispelosta.

Tiedätkös kuinka monen ihmisen asioita olen tänään miettinyt? En yhdenkään. Kukaan ei mieti sinua. Jokainen miettii vain itseään. Jos et ole kenenkään elämää tuhonnut toiminnallasi, et piinaa ja vainoa ketään, et uhkaa kenenkään henkeä ja terveyttä niin voit olla varma että kukaan ei mieti sinua sekuntiakaan päivänsä aikana. Ei edes läheisimmät ihmisesi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkös kuinka monen ihmisen asioita olen tänään miettinyt? En yhdenkään. Kukaan ei mieti sinua. Jokainen miettii vain itseään. Jos et ole kenenkään elämää tuhonnut toiminnallasi, et piinaa ja vainoa ketään, et uhkaa kenenkään henkeä ja terveyttä niin voit olla varma että kukaan ei mieti sinua sekuntiakaan päivänsä aikana. Ei edes läheisimmät ihmisesi.

Mitä ihmettä 😄 tottakai läheiset miettivät toisiaan. Varsinkin jos välit ovat todella hyvät.

Jos sinä et mieti ketään ei tarkoita etteikö muut tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkös kuinka monen ihmisen asioita olen tänään miettinyt? En yhdenkään. Kukaan ei mieti sinua. Jokainen miettii vain itseään. Jos et ole kenenkään elämää tuhonnut toiminnallasi, et piinaa ja vainoa ketään, et uhkaa kenenkään henkeä ja terveyttä niin voit olla varma että kukaan ei mieti sinua sekuntiakaan päivänsä aikana. Ei edes läheisimmät ihmisesi.

Oletko tosissasi vai rölli? Eli vain pahalla voi miettiä jotain ihmistä mutta ei missään nimessä hyvällä. Mielenkiintoista.