Millaisia olitte lapsena? Luonne ja käsityksenne maailmasta kun olitte oma itsenne. Entäs nyt?

Itse muistan olleeni todella yltiöpäisen onnellinen ja innostunut kaikesta.
Keksin ihan mitä leikkejä vain ja suunnilleen jokainen päivä oli yhtä seikkailua kavereiden kanssa tai sukulaisilla.
Sitä vain meni tukka putkella eteenpäin laulaen ja hypehdellen, läheisiä naurattaen. Sitä oli niin viattoman innostunut elämää kohtaan ja luonnetta löytyi.
Monta muistoa on edelleen joille saatan joskus alkaa nauramaan vedet silmissä.
Olin myös todella pidetty ja läheisiä ystäviä oli paljon. Ei ollut vaikeaa luoda tärkeitä ihmissuhteita elämässä. Olin vähän sellainen kiltti ja rohkea pöhkö.

No, nykyään olen yksinäinen. Olen alkoholisti (toipuva) ja masennuksen syöksykierteessä ollut monia kertoja. Ei ole miestä, ei omaa perhettä eikä ystäviä.
Töitä riittää silloin kun jaksan tehdä, suorittajatyyppi.
Olen myös epävarma ja heikon itsetunnon omaava vaikka kyllä minulla edelleen on luonnetta.
Olen lempeä ja hyvä tyyppi mutta osaan myös laittaa rajat jos on pakko. Yhdessä vaiheessa olin vain liian kiltti ja se on vienyt minulta aika paljon elämästä koska olen ollut vietävissä ja kokeillut liikaa rajojani.
Onneksi siitäkin oppinut ja nyt on ihan ok tilanne suhteellisesti kun katsoo, ehkä ainakin parempaan päin.

Teidän vuoronne.