Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte, jos isänne olisi isänpäivänä juopuneena?
10.11.2022 |
Kohtasin tällaista muutaman kerran lapsuudessani, etten päässyt antamaan isänpäivälahjoja isälle, kun hän oli jossain viihteellä. Isäni siis ei ole koskaan ollut huoltajani, mutta tekemisissä kylläkin sillloin, kun hänelle kävi. Vielä aikuisenakin mietin, että ostanko isänpäivälahjaa, kun ei tiedä onko hän "paremmalla juhlatuulella".
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisia nuo suomalaiset isät. Ei kaikki tietenkään.
Mitä surullista siinä on, jos välillä juo itsensä humalaan?
Onnistuvat perseilyllää tuhoamaan lastensa mielenterveyden ennen kuin heidän elämänsä ehtii edes alkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri yllätys olisi jos se olisi selvinpäin.
Aina isä oli kännissä.
Koti oli hirveä. Väkivaltaa. Lapsista
ei huolehdittu.
Kävin töissä ja hoidin kotia pienestä lapsesta asti.
Muutin kotoa 17-vuotiaana, kun kävin lukiota.
Minulla ei ole koskaan ollut hyvää
turvallista kotia.
Tein töitä ja opiskelin.
Nyt olen WANHA ja sairas.
Elämä on ollut kuitenkin hyvä.
Olen matkustellut.
Olen valinnut ystäviksi niitä ihmisiä, jotka olen halunnut. Kilttejä ihmisiä.
Kaikki ihmiset ovat kilttejä kuitenkin, kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lahja ehkä ole se tärkein juttu. Materia. Soita. Anna omaa aikaasi vaikka olisikin hieman huonompi isä. Itse oman isäni isänpäivän jälkeisenä yönä menettäneenä olen ikuisesti kiitollinen, että soitin. Ei hänkään se paras isä ollut, yritti kuitenkin omalla tavallaan.
Entäs jos isä ei ole koskaan edes yrittänyt ja lapsetkin lopetti kutsumasta edes joskus isäksi jo ekaluokkalaisina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lahja ehkä ole se tärkein juttu. Materia. Soita. Anna omaa aikaasi vaikka olisikin hieman huonompi isä. Itse oman isäni isänpäivän jälkeisenä yönä menettäneenä olen ikuisesti kiitollinen, että soitin. Ei hänkään se paras isä ollut, yritti kuitenkin omalla tavallaan.
Entäs jos isä ei ole koskaan edes yrittänyt ja lapsetkin lopetti kutsumasta edes joskus isäksi jo ekaluokkalaisina?
Niinpä.
Meillä asui itsekäs ja käytökseltään epävakaa raivohullu.
Kaikilla ei valitettavasti ole koskaan ollut edes semihyvää tai välttävää isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lahja ehkä ole se tärkein juttu. Materia. Soita. Anna omaa aikaasi vaikka olisikin hieman huonompi isä. Itse oman isäni isänpäivän jälkeisenä yönä menettäneenä olen ikuisesti kiitollinen, että soitin. Ei hänkään se paras isä ollut, yritti kuitenkin omalla tavallaan.
Tarviiko jos isä on täyspaska, mitä ei voi edes sanoa isäksi?
Miksi näihin keskusteluihin tulee aina kommentoimaan hyvän isänsä menettäneet ja moralisoimaan muita siitä miten pitäisi arvostaa isää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista isääni ollenkaan. On kännissä varmaan edelleen 24/7/365.
Vahva känni kun vaikuttaa muistiin sukupolvesta toiseen.
Ei se juo enää, muttei sinne voi muutenkaan mennä käymään isänpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisin kortin.
Antaisin isän elää elämäänsä ja itse eläisin omaani.
Jos annat hänen elää elämäänsä, et lähettele kortteja.
Olisipa isä tehnyt itsarin jo ysärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä mä hämmästyisin, kun haudassa on nyt kuitenkin ollut jo reippaat 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole isää ja hyvä niin.
Isänpäivää vietän papan kanssa. Jos hän haluaa konjakkia niin ok, kännissä en ole häntä koskaan nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole hänen päivänsä eikä sinun?
Miten sen nyt ottaa. Ilman ap:tä ei tuo mies välttämättä edes olisi isä (jos ei hänellä ole muita lapsia ja toivottavasti ei, koska ei tunnu heistä välittävän)
Muutenkin typerää ajatella, että kun on isänpäivä, isä voi käyttäytyä kuten haluaa muista piittaamatta. Varsinkaan läheisistään.
Muutenkin olisi aika ihävää, jos ihminen siihen vedoten, että on isänpäivä/äitienpäivä/syntymäpäivä jne tekisi mitä itse lystäisi.
Isä jonka suurinta hupia on ryypätä se isänpäiväkin, ei ehkä ole ihan parasta isä ainesta.
Ap kysymykseen vastaan, että en tekisi mitään, mutta aika ihmesissäni olisin, jos isä olisi humalassa isänpäivänä, kun ei muutenkaan juonut koskaan ja on nyt jo poistuntut keskuudestamme. Ihana isä oli, lämmöllä muistelen.
Vierailija kirjoitti:
Surullisia nuo suomalaiset isät. Ei kaikki tietenkään.
Olethan jo kirjoittanut lehtien tämän vuoden isä/miesviha artikkelin valmiiksi isänpäiväksi? Annathan perinteen jatkua?
Aika monen mielestä on normaalia ja ihan hyväksyttävää, että isä on ryyppyreissulla isänpäivänä. Todella surullista, jos pienillä ja näköjään vähän isommillakin on isä joka ei pysty edes sitä isänpäivää olemaan selvinpäin, jos tietää, että lapsi on lahjan kanssa tulossa onnittelemaan. Ja vaikka tulisi tyhjin käsin, mutta olisi tulossa kuitenkin.
Eikö ihmiset oikeasti ymmärrä, miten traumatisoivaaa tuollainen käytös on omalta vanhemmalta, kun kyseessä on pienen lapsen vanhempi.
Toki jos lapsikin on jo aikuinen, ja pois kotoa niin silloin on sama miten isä päivänsä viettää. Jos haluaa mielummin ryypiskellä, kuin viettää aikaa perheensä kanssa isänpäivää viettäen, niin mikäpäs siinä.
Itse en kyllä tuollaiselle isälle veisi lahjaa, en lähettelisi korttia, enkä yrittäisi mennä isänpäivänä käymään.
Tai no, nippa nappa saataisin sen kortin lähettää....
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin keskusteluihin tulee aina kommentoimaan hyvän isänsä menettäneet ja moralisoimaan muita siitä miten pitäisi arvostaa isää?
Koska he on saaneet elää turvallisen lapsuuden eivätkä osaa kuvitellakaan muuta vaihtoehtoa.
Niinpä. Suomen rajojen ulkopuolella isät eivät koskaan juo itseään humalaan.