HUHTIKSET' 05 UUSI VIIKKO TAAS

Olin vähän turhan nopee äsken! Laura on anopilla perinteisellä perjantai-iltapäivän hössötyksellä, ja minä tulin juuri " jumpasta" (=hiiiiiiidasta ja iiiihanaa venyttelyä ja rentoutumista; ei paljon pulssi nouse) + kaupasta. Ajattelin nopsaan vähän siivota, mutta tännehän näköjään sitten kumminkin eksyin!



Vein Lauran sinne mummolaan pari tuntia sitten, ja hössötys alkoi saman tien. Tuntui, kuin asunnossa olisi ollut mummon ja Lauran sijaan vähintään kolme LASTA samanaikaisesti. No joo, peuhatkoon sitten henkensä kyllyydestä. Mutta mun täytyy ottaa esille (Lyleä seuraten) yksi heikkouteni. Siis mua surettaa ihan hirveästi se, että ihana tyttöni L ei todellakaan huomaa äitinsä poistuvan mummolan ulko-ovesta. Ei mitään reaktiota, kun käyn antamassa lähtösuukon ja huutelen heippaa vielä ovelta. : ( Mieheni lohduttaa mua väittämällä, että Lauralla on niin vahva turvallisuuden tunne, ettei sitä moinen hetkauta. En oikein usko siihen vai mitä mieltä olette? Kai nyt äidin perään voisi joskus edes itkahtaa?!?!?!?!? Varmaan mun pitäisi olla tyytyväinen ja hyvillä mielin, koska tytöllä selvästi on hyvä olla siellä. Mutta pikemminkin musta tuntuu, että m i n u t on hylätty. Itselläni on varmaan joku trauma, jota nyt poden lapseni kautta. Höh. : ( Oletteko kukaan muu koskaan tunteneet mitään samanlaista?



En ole tainnut vastata vielä Kentin uniGallupiin. Laura saa tällä hetkellä - ehkä ensimmäistä kertaa n. vuoteen tai koko elämässään - suunnilleen suositusten mukaisen määrän unta vuorokaudessa, eli noin 12-13h. Yöunet ovat n.klo 20 - tasan tarkkaan klo 6 (10h), ja päiväunet n. klo 12-14 tai jopa 15 (2-3h). Eilinen menikin tosin pyllylleen, ja neiti teki niitä päiväuniaan kaksi tuntia + nukkui yhden. En kuitenkaan vaipunut epätoivoon kuten aiemmin, sillä olen hieman rauhoittunut tämän asian suhteen. Onneksi. Mutta ymmärrän täysin Lylen orastavaa epätoivoa aamuheräämisten suhteen, sillä just toi " kauanko tätä kestää?!?" on aika stressaava tunne ja tila. Toivottavasti Pihla pääsee taas pian aamu-unien makuun!



Ja kakkaG: Laura kakkaa 1-2 kertaa päivässä ja tavara on suht kiinteää. Ei tunnu olevan mitään ongelmaa siinä asiassa. (tulipas mieleeni, että mitähän L muuten tuumisi, jos tietäisi kakka-aikataulunsa olevan netissä kaiken kansan luettavana?! : ) )



Mareila kyseli isänpäivän vietosta. Musta on tosi kiva viettää isänpäivää varsinkin, kun mieheni on selkeesti tämän kuluneen vuoden aikana kasvanut todella Isäksi. Isänpäivä taitaa mennä meillä lähinnä syömisen merkeissä : ). Isi saa nukkua sunnuntaina pitkään, ja sillä aikaa värkkään hänelle juhla-aamiaisen (leivon rieskaa ja kakun). Päivällä syödään mieheni herkkua eli pihvit. Muuten varmaan vietetään aikaa ihan rennosti, ulkoillaan tms. Lauralta isi saa kortin, ja minulta yhden lautapelin jonka hankkimista me ollaan suunniteltu varmaan kaksi vuotta. Tulee varmaan ihan kiva päivä.



Mutta nyt mun täytyy lähteä hakemaan sitä neitiä sieltä anopin helmoista. Tai itse asiassa me jäädään sinne ja vietetään ukin isänpäivää jo tänään. Appiukkoni on tosi ihana ihminen, joten hänen juhlaansa vietän oikein mielelläni, kaikesta hösäämisestä huolimatta!



Hauskaa viikonloppua kaikille!

t. Ompunäiti

.. ja pistän pystyyn PöytätapaG:n. Aiheesta on varmaan keskusteltu aikaisemminkin, mutta tietojen päivittämiseksi kysyisin teiltä seuraavaa: Miten toimitte, jos



* hippusenne ei joskus syö vaikkapa juuri mitään lautaseltaan? Yritättekö kovasti suostutella häntä syömään vai tyydyttekö tilanteeseen? Annatteko kenties jotain muuta syötävää, joka todennäköisemmin menisi alas?



* hippunen ei halua syödä omaa ruokaansa, mutta haluaa kaikkea muuta pöydässä olevaa (esim. pelkkää leipää)?



* hippunen alkaa leikkiä pöydässä; nousee vaikka seisomaan tai selkeästi leikkii ruoalla? Meneekö kiellot perille vai loppuuko ruokailu?



Meillä perusperiaatteita ovat olleet lähinnä nämä:

- Laura syö sen verran minkä syö (en voi tietää, milloin hän on kylläinen).

- Pöydässä on vain niitä juttuja, joita hänkin saa.

- Ruoalla ei ruveta leikkimään ja jos ruvetaan, niin ruokailu loppuu (vaikka onhan se homma joskus tosiaan tosi hauskan ja tärkeän oloista, niin kuin Lylekin kerran kuvaili!).

- Syöttötuolissa ei seistä tai jos seistään, niin ei syödä.

- Jos ruoka ei maistu, niin ei tarjota mitään muita vaihtoehtoja. Ei myöskään edellytetä, että söisi vaikka yhden tai kaksi lusikallista.



(hui, kun näyttääkin yhtäkkiä aika tiukalta toi teksti!)



Lauran syömän ruoan määrästä meidän ei ole tarvinnut olla varsinaisesti huolissaan, joten asia on nyt meidän tapetilla lähinnä sosiaalisista ja kasvatuksellisista syistä. Toisin sanoen esimerkiksi juuri tänään, siellä appiukon isänpäivän vietossa, Laura ei juuri koskenutkaan päivälliseensä. Nousi vain seisomaan syöttärissään ja sanoi " kiito" . Yleensä näin käy harvoin, ja yleensä paikalla on oman perheen lisäksi muitakin ihmisiä (ja t i e d ä n, että useat silmäparit seuraavat tarkkaan, miten me vanhemmat toimitaan ko. tilanteissa).



Itse olen tosi huono maanittelemaan / pakottamaan Lauraa syömään. Toisaalta en jaksa sitä hommaa, ja toisaalta olen huomannut, ettei siitä oikein hyötyäkään ole. Niinpä yleensä tyydyn tilanteeseen ja Laura poistuu pöydästä. Uskon, että hän syö sitten seuraavan ateriansa, jos tarpeeksi nälkä on.



Varsinkin muiden ihmisten läsnä ollessa tuntuu vaan siltä, että niitä maanitteluja alkaa sadella joka suunnalta. " Maistapas nyt tätä" tai " otetaanpas nyt tästä lusikalla tätä" tai " Kohta tulee jälkiruoka, mutta ensin pitää syödä tästä" jne jne. Siinä sitten itse pähkäilee, että mitenkäs sitä ollaankaan johdonmukaisia kasvattajia...



Mietinkin lähinnä, että mitä tämän ikäiseltä oikein voi edellyttää? Voiko hippusta " vaatia" syömään vaikka edes yhden lusikallisen ennen kuin hän saa vaikka sen kinuamansa leivän tai voi poistua pöydästä? Voiko edellyttää, että lapsi tajuaa, ettei saa jälkkäriä jos pääruoka on jäänyt syömättä (en usko)?



Kiitos jos jaksatte ja ehditte kommentoida!



Hyvät viikonloput edelleen ja toivottavasti Vaakamomin reissu on ollut antoisa!

t. Ompunäiti

* Suhtaudunkohan tähän(kin) asiaan hieman liian suurella vakavuudella? : )



Aihetta sivuten - tänään aamupuuron jälkeen Laura ilmoitti tomerasti haluavansa lisäksi vielä " eissueipää" , ja tarkoitti sillä tietenkin Reissumiestä! Vitsi, kyllä tästä vaiheesta pitää ottaa kaikki ilo irti! : )



t. O.

Sattuneesta syystä meille nuo ruokailu jutut ovat kovin läheisiä ;) Eli jos Antonille ei maistu ruoka, poika nostetaan pois pöydästä ja sillä hyvä. En maanittele, uhkaa, pakota tms. Jos ei ole nälkä, pakko ei ole syödä. Minä en voi tietää milloin Anton on kylläinen, jos jatkuvasti maanitellaan lapsi syömään liikaa, menee lapselta kyky säädellä omaa nälkää. Terve lapsi ei itseään nälkään tapa, kyllä routa porsaan kotiin ajaa.



Jos A pelleilee, nousee seisomaan tms. niin sanon, että nyt istut/lopetat tai äiti nostaa pois pöydästä. Ja jos homma jatkuu, ruokailu loppuu siihen.



Ja pöydässä ei ole ruokaa mitä hippuseni ei saisi syödä, eli kaikkea saa, joskus annan vihannekset erikseen ( likinnä silloin, jos ruoka on kuumaa ja pojat odottavat sen jäähtymistä)



meillä vissiin on aika tiukat säännöt ruokailun suhteen, mutta tiedän, miten hankalaa voi olla, jos päästää lapsen " niskan päälle" ruokailu jutuissa. Tuo ilmaisu voi kuulostaa, aika hurjalta, jos ajatellaan hippusten kannalta, mutta oma äitini on koko esikoisen elämän ajan maanitellut poikaa syömään tyyliin " syö tuo kasa, niin saat jätskiä, vielä viisi haarukallista jne" ei siinä mitään, mutta nyt viisivuotias (joka kotona syö tosi hyvin) vedättää isovanhempia ruokailun suhteen 100-0 ei syö ja kaikki on pahaa eikä mikään kelpaa. itse sorruin myös samaan kun poika oli pieni, ja huomaamatta menin mukaan siihen ja tajusin, että asialle on tehtävä jotain.



Näihin tunnelmiin lopetan ja menen siivoamaan, huomenna tulee vieraita ja tämä päivä vilahti huomaamatta ohi, käytiin ostamassa esikoiselle uudet talvitamineet ja muuta oleellista =)



Mareila+Anton

Tässä aamupalalla ollaan. Helka pyöri tuolissa ja sanoin, että " tuossa on sun puuro, pistelehän poskeen" . No. Helka alkoi kirjaimellisesti pistelllä poskeen eli tökkimään sormella poskeaan!! hihihii!

Vaakamomille voin vain olla (hyvässä) kateellinen! Olet kyllä takuulla reissusi ansainnut, toivottavasti oli oikeen kivaa ja rentouttavaa, tulehan kertomaan sitten...



Syömisistä: no, meillä ei ole toistaiseksi Amandan kanssa mitään ongelmia, koska A syö oikeastaan aina tosi hyvin. Joskus sattuu jotain, mistä ei oikeen pidä, sillon saa poistua pöydästä. Yleensä kuitenkin, jos ruoka ei hänelle maistu niin on luultavasti kipeä... Ei myöskään pahemmin pelleile pöydässä, joskus vähän " heittää huulta" mutta se on meistä ihan hauskaa. Amandan kohdalla ei ole siis vielä tarvinut miettiä strategioita. Mutta esim keskimmäinen (joka oli pienenä myös huippuhyvä syömään) nirsoilee aivan hillittömästi ja ruokaa menee todella nihkeästi alas.



Meillä on se käytäntö, että emme kiinnitä syömisiin mitään huomiota, syömisellä tai syömättä jättämisellä ei saa huomiota. Maistaa pitää mutta jos poika syö vaan yhden lusikallisen niin hyvä, sanoo kiitos ruuasta ja saa mennä. Lapsille on selvää että jälkiruokaa tai muuta herkkua / korvaavaa ei tule, jos ei eturuokaa ole yhtään syönyt (koska emme tarjoa sellasta ruokaa joka lapsista olisi todellakin mahdottoman pahaa - tällaisessa tapauksessa lapsille on jotain muuta).



Esikoisen pitää periaatteessa syödä lautasensa tyhjäksi, koska saa itse ottaa niin paljon tai vähän kun haluaa. Olemme yrittäneet jankata, että ota aluksi vähän. Hän ei kuitenkaan yritä vedättää meitä, eli jos sanoo että ei kertakaikkiaan jaksa niin asia on niin eikä sillon ole pakko syödä. Esikoinen on vasta joku vuosi sitten ymmärtänyt, miten ollaan kohteliaita, eli että ruokapöydässä ei kailoteta että on tosi pahaa jne.



Olemme tosi iloisia, että lapset eivät juurikaan pelleile tai huuda ruokapöydässä, joskus keskari saattaa saada mistä syystä tahansa kauhean raivarin, sillon saa poistua muualle huutamaan. Yleensä siis vallitsee ruokarauha, tarkoittaa että syödään ja jutellaan kaikesta mahdollisesta.



Oho, tulipas tämäkin pitkästi kerrottua...

Tulin pinon avaamaan, viikonloppu meni kivasti =) Ja tänään kävin tekemässä kaupat uudesta autosta, ihanaa =)



Palaan paremmalla ajalla



M+Anton

Yritin eilen jo kirjoitella, mutta esimies tuli ryökäle häiritsemään ;=)



Viikonloppu meni kivasti, ja lauantain pulkkamäki kruunasi kyllä kaiken. Pihla nautti niin vauhdin huumasta ja Stigalla olis pitänyt päästä ajelemaan jo " ihan itse" . Tuo " ihan itse" on meillä siis pysyväis teema. Omatoimisuudesta ei sii puutetta. Sunnuntaina minä kiristelin hérmojani oikein toden teolla. Pihlan huonosti nukutut päiväunet ja uhmakkuus auttoivat, mutta ihan omaa napaa saa muuten syytellä. Míksi pitikään jättää siivous sunnuntaille? ja miksi se siivous on muka niin tärkeää, että unohtuu se oleminen lasten kanssa. Tein päätöksen, tästä lähin siivous hoidetaan alta perjantaina (jos ehditään) ja la-su pyhitetään yhdessä ololle. Liian usein hoen " kohta" , kun pitäisi vaan istua siihen päristelemään autoilla esikon kanssa tai kutittelemaan Pihlaa sohvalle. kkun arkipäivät on töissä, on viikonlopuista vaan karasittava turha meno ja kiire, ja vaan OLTAVA. Siinä se ihanuus ja levännyt olo piilee.



Juu, eilen oli esikon syysjuhla, joka oli aivan ihana tapahtuma. Poju esiintyi niin riemulla ja Pihla oli kaikissa lauluissa ja leikeissä mukana täysillä. Tänään olen ikävä kyllä pitkän päivän töissä, mutta muuten on tällä viikolla aikaa perheelle. Viikonloppuna lapset pääsevät leipomaan mummon kanssa ja isänpäivää vietetään tietenkin. Huomenna menemme esikon kanssa hänen entiselle perhepäivähoitajalle (meidän entiselle naapurille) kylään ja leikkimään. Kaikkea kivaa tiedossa!



Siskoni puolesta jännitän, sillä hän on aloittanut lapsettomuushoidot ja tällä viikolla jännitetään, alkavatko kuukautiset vai eivät. Viime yritys päätyi kohdun ulkopuoliseen, joten nyt toivomme, että tyyppi on öäytänyt oikeaan paikkaan kasvamaan.



NÄissä tunnelmissa, lyle

Eli viikonloppu meni meilläkin aika rauhaksiin, kotona oltiin pääasiassa =) Ystäväni oli lapsiensa kanssa leikkimässä meillä.



Eilen oltiinkin autossa koko päivä (ainakin melkein) käytiin ostamassa se auto ja vietiin isä hoitoon ja kun tultiin takaisin, oli NIIN JÄRKYTTÄVÄ ruuhka, että huh. No kaikki hyvin, nyt on auto meillä.



Lyle: Välillä tuntuu, ettei minullakaan ole tarpeeksi aikaa vaan OLLA poikien kanssa, vaikka sehän se parasta on. Tuntuu, että koko ajan pitää siivota/tehdä ruokaa, ärsyttävää. Ehkä kotona ollessa kaikki sotku näkyy ja häiritsee tosi paljon ja sitä sotkua tulee paljon. Toivottavasti siskosi raskautuu tällä yrityksellä =)



Huomenna meillä on neuvola, johan tätä on odotettu, kiva saada uudet mitat ja päästä höpisemään terkan kanssa.



Tällä ei oikeastaan mitään kummallisempaa, tulen sitten huomenna kertomaan tuoreet mitat



Mareila+Anton

Olen Lauran kanssa vanhempieni luona " lomalla" pari päivää. Ihanaa välillä, kun ei ole ne omat kotihommat ja rutiinit nenän edessä. Täällä taas päinvastoin on kiva vähän auttaa äitiä, tehdä pihassa lumitöitä jne. Aamupäivällä pulkalla kaupassa, ja L tykkäsi tosi paljon. Itse asiassa hän suuttui mulle toden teolla, kun kauppaan ei voinutkaan mennä sisälle pulkassa istuen! Muutaman minuutin kuluttua (sisällä kaupassa) hän sitten totesi vähän rauhallisempana että " puukka oottaa" . : )



Lauran suuttumisista tuli mieleeni vielä se, että meillä ei yleensä kiukutella vaatteita pukiessa VAAN silloin, kun ne pitäisi riisua pois! Laura olisi mieluiten päivät pitkät toppapuku tai villapuku (jota hän muuten sanoo " iinoksi puvuksi" eli hienoksi puvuksi!) päällään ja talvikengät jalassaan. No, sehän ei aina sovi... ja itku tulee.



Se on kyllä totta, että ihan pelkkää oleilemista pitäisi olla elämässä enemmän! Itse olen aika huono asettumaan mukaan Lauran leikkeihin, mutta onneksi joskus onnistun siinäkin, ja huomaan miten kivaa se on meistä molemmista. Laurahan on aina ollut sellainen itsekseen touhuilija, eikä ole kauheasti " tarvinnut" äitiä mukaan puuhiinsa. Nyt on ihanaa, kun puhetta alkaa tulla enemmän ja voidaan pitää yhteyttä yllä vaikka sitten juttelemalla kaikenlaista.



Jaa mutta nyt mun täytyykin mennä laittamaan uuniin yhdet pikkuleivät, joita päätin kokeilla täällä ollessamme. Toivotaan että onnistuu! Ja Lauran päikkäreiden jälkeen me mennään katsomaan vanhan kaverini pariviikkoista vauvaa. Jes!



Terkkuja ja hyvää mieltä toivotellen,

Ompunäiti 13+5 ja Laura

Mareila, uusi auto, vau! Meillä on kauheesti haaveissa toinen auto, kun molemmat periaatteessa tarvittaisiin, mutta nyt ei ole rahaa. Huoh, ruuhkat on enemmän kuin tuttuja... Onneksi meillä on ruuhkatiedotus autossa, minua ei juuri ilahduta ajatus noista 5km:n liikkumattomista ruuhkista kolme lasta autossa. Kerran myöhästyttiin laivasta Saksasta Suomeen kun istutttiin yhteensä 5 tuntia paikoillaan autojonossa. Nooh, saatinhan me ihan kiva viikonloppu Rostockissa =)



Lyle, toivotaan tsemppiä siskollesi! Kyllä se varmaan on tosi vaikeaa tuo lapsettomuus. Toivottavasti siskosi jaksaa olla positiivisella mielellä.



Ompunäiti, kuulostaa ihanan rentouttavalta! Meilläkin muuten lähes kaikki vaatteet on Amandan mielestä " hiiiiienoja" =)) Eilen tuo ihasteli kaikkia maassa olevia kiviä miten on " nätti vivi" .



Keskimmäinen jäi tänään kotiin tarhasta, oli musta aamulla vähän räkänen, sen lisäksi eilen illalla nukahti " päiväunille" josta tulos oli että makasi vielä klo 00 hereillä sängyssä. No, sinänsä multa virhearvio, että kun aamupala syötiin, niin jätkä on ollut täydessä vedossa, pirteempänä kun aikoihin... Amanda on tietty ihan onnessaan kun on leikkikaveri kotona. Vielä tiedoksi kaikille jotka harkitsevat esikoisen hoitoon vientiä kun vauva syntyy: minusta tänään on taas ollut aivan ihana päivä kun EI ole tarvinut viedä poikaa hoitoon! Saatiin lorvailla aamulla pitkään, syödä aamupala kaikessa rauhassa, olen saanut kukkua täysin laittautumattomana kummallisissa vaatteissa pitkään, ei mitään stressiä mihinkään lähdöstä jne. Sen lisäksi Amanda on ollut paljon ns. helpompi kun on seuraa.



Jaha, täytyy yrittää saada pikkutytsä unille... Kaikille mukavia päiviä Kentiltä.

.. muistin, että munhan piti kysyäkin teiltä myoomasta - onko kellään ollut sellaista, ja mitä siitä seurasi (jos mitään)? Kohdustani nimittäin löytyi viime viikon ultrassa n. 3x3cm kokoinen myooma, ja helmikuun alussa pitäisi mennä vielä uuteen tsekkaukseen sen vuoksi (rakenneultran lisäksi, siis). Aluksi huolestuin tietysti, koska en tiennyt mitä koko asia tarkoittaa. Nyt kun olen vähän etsinyt siitä tietoa, on ymmärtääkseni suurin riski tämän raskauden kannalta se, että myooma kasvaa ja asettuu kohdunsuulle - eli silloin tulisi sektio. Onko teillä kokemusta tästä?



Mieheni on ollut tosi liikkis tuon " löydöksen" jälkeen. Hänkin oli säikähtänyt sitä ja tullut ajatelleeksi että mitä jos kaikki ei menekään hyvin (niin kuin aina tietysti oletetaan).



Ompunäiti



PS. Niin ja Mareilalle tosiaan onnea uuden auton johdosta!

Meilläkin vietettiin sunnuntaina laatuaikaa perheen kesken! Käytiin huonekalukaupoilla ja ravintolassa syömässä. Aivan ihanaa! Neitikin kyselee isiä vähän väliä aina kun isi ei ole paikalla (ja niin on usein).

Muuten aika mennyt tosi paljon kaikkea rakennukseen liittyvää hoitaessa, myös minulta. No, loppu häämöttää, mutta se jouluksi valmistuminen on vieläkin kiikun kaakun. No, tuleehan noita jouluja.

Neidin sanavarasto on kovasti laajentunut ja selkiytynyt. Siltikin koen hikisiä hetkiä kun tyttö yrittää selvittää jotain ja tyhmä äiti ei vaan ymmärrä. Varmaan aika turhauttavaa.

Meidänkin neiti ihastelee. Yleensä kun minä puen päälleni, hän kovin ihailevasti huokailee " aaaiiii!" . Todella imartelevaa!

Eilen käytiin 3D-ultrassa ja Siellä tuleva pikkusisko elämöi oikein kunnolla. Kovin tuntuu liikkuvainen olevan tämä tulokas. Rakenteellisesti myös kaikki kunnossa.



mallu rv21 ja H 2604

Mareilalle onnittelut uudesta autosta!



Ompunäidille tsemppiä ikävästä löydöksestä, toivottavasti ei osoittaudu haittaavaksi tekijäksi.



Ja kaikille raskaana oleville onnea!



Kiiamaria, sinä taisit kysellä siitä pahasta olosta alkuraskauden jälkeen?! Mulle tuli esikoista odottaessa paha olo makeasta. Ei aina, mutta aika usein. Pelkäsin että olis sokerit koholla, mutta ei ollut siitä kyse. Myös raskauden jälkeen on tullu pari kertaa huono olo makeasta, mutta ne tais olla imetysaikana (imetin 4kk). Huonoon oloon ei vaikuttanut ainakaan määrä, vuorokauden ajalla taas taisi olla vaikutusta. En vaan muista enää tarkemmin.



DVD:istä oli juttua. Itse olen hankkinut Puuha Peteä, Tomi Traktoria, Teletappeja ja myös paljon parjattua TiTi-nallea. Noita ei vielä juurikaan katsella, mutta onpa valmiina jos tulee tarve :).



Tuli muuten just markkinoille tähti-urheilijoiden lukemia satuja CD:llä: http://www.nuorisuomi.fi/satucd

On samantyylinen kuin Mareilan suosittelema, miesten lukema satu-CD



Zitikka & K 9.4.

Moikkis täältäkin taas - mäkinm täällä taas vaikka Zitikan kanssa samoilla linjoilla tämän " jullkisuuden" kanssa - vaan eipä voi mitään jos jollakulla ei ole muuta elämää kuin bongailla " tuttuja" vauva-lehden keskustelufoorumista - heh!

Mareilalle onnea uudesta autosta - mikä auto teille tuli? Vähän samantyyppinen kysymys kuin että mikä koira teille tuli..joo, eikä tarvii vastata...

Ja Ompunäidille tsempitykisiä löydöksestä. Vierailen säännöllisesti (sattuneesta syystä:) tuolla lapsettomuuspuolella ja siellä oli joku keskustelu siitä myooma/kysta hommasta - kaivan sen sinulle jahka kerkeän :) aika vaarattomalta kuulostaa ja kaiketi voi hävitäkkin..Eikä siinä kai sitten auta muu kuin leikkaus jos niin ikävästi käy että menee kohdun suulle..mutta pääasia että vauveli ja äippä voi hyvin:)

Mitäs muuta, meillä TAAS nuha ja yskä - edellinen antibiootti loppui viikko sitten, huomenna mennään taas kontrolliin...mä en kestä jos taas on korvatulehdus..muuten E on tosi pirteä.

Jos muuten järkkäilette joulun välipäivinä siis 27.12. - 29.12. tapaamista niin mä olen lomalla ja pääsen Emilian kanssa mukaan - tosin tietty ajankohta ei ole paras mahdollinen :)



Nt meen töiden pariin - jatkan myöhemmin,



Sma

Pikaisesti neuvola kuulumiset, eli kaikki oikein hyvin, Anton on tosi taitava poika =) Pituus 83,1 ja paino 10.6 kg. Eli pitkä, hoikka poju. Paino laahaa -10 käyrillä, pituus taas vähän +käyrällä. Piikki saattiin, ja mojova karjunta. Palikkatornin suostui Anton tekemään, mutta ei näyttämään missä nalle tms on. Ravisti vaan päätä, lopulta banaanin näytti =)



Autosta vielä vähän:Kiitos onnuiteluista, tajusin nyt miksi miehet ovat niin onnellisia autokaupassa =) Juu Peugeot 307 sw, s-edition ostettiin, jos se mikäli jollekkin sanoo jotain tai ketään kiinnostaa. Tilaa siinä on riittävästi, seitsemälle rekisteröity, eli jos meille vauvoja putkahtaa, ei tarvitse autoa vaihtaa. Tässä on nyt kaksi päivää ajeltu =)



Tapaamisesta: Tässä voisi järjestää hipputapaamisen taas ja pikkujoulut suunnittelin, että järjestetään. Jos on paljon halukkaita, voidaan järkätä viikonloppuna. Eli ehdotuksia =) Ja kyllä joulunvälipäivät meille käy tapaamista ajatellen, kotona ollaan ja mies tuskin pitää lomaa.



Nyt ei muista oliko muuta ja pakko taas lentää, eli palaan illalla



mareila+Anton

Aluksi kiitokset saamistani myooma-kommenteista. Eihän tuo tosiaan kovin vakava juttu onneksi ole, mutta tuntuu se jotenkin epämiellyttävältä asialta tietää, että kohdussa kasvaa jotain ihan ylimääräistä.. Katsellaan siis tilannetta.



Sma; toivotaan ettet joudu enää kauaa siellä lapsettomuuspuolella vierailemaan! Voimia. Ja toivottavasti E:llä ei nyt olisi sitä korvatulehdusta!



Ihana tuo Mallun neidin äiti-ihastelu!



Kuulkaa, meidän uniongelmainen tyttömme on ilmeisesti hoksannut, miten kivaa nukkuminen onkaan! Parin-kolmen viikon ajan päikkärit ovat olleet jopa 2-3 tunnin mittaiset. Lisäksi on opittu uusi taito: Liikkumattomiin Rattaisiin Ihan Itse Nukahtaminen!!! Tämä on ihmeellistä. Tänäänkin L oli ihan innoissaan menossa nallen kanssa nukkumaan. " Ukkuu, attaat, nanne" hän toisteli ulkovaatteita pukiessamme. Ja sinne rattaisiin hän myös jäi iloisesti naureskellen unta odottamaan!!! Nyt on nukuttu vähän yli kaksi tuntia. Olen kummissani ja tietenkin todella iloinen tästä asiantilasta! Ilmeisesti jokin kypsymisen tila on saavutettu, sillä pitkään aikaan emme ole enää opettamalla opettaneet Lauralle mitään uni- ja nukahtamisjuttuja.



Olisi tosi kiva treffata teitä, ja pikkujouluja kannatan lämpimästi! Välipäivinä mieheni on vapaalla, mutta olemme luultavasti silti kotosalla ainakin sitten loppuviikosta (to tai pe?). Pääsisimme siis Lauran kanssa treffeille silloinkin.



Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

t. Ompunäiti

Nyt on pikkasen aikaa kirjoitella,kun molemmat neidit on nukkumassa..

Oon ottanut tavaksi laittaa molemmat samaan aikaan ulos nukkumaan ja hyvin on toiminut..Saan parhaillaan 2-3h omaa aikaa..

Heinillähän oli tossa jokunen viikko takaperin se korvatulehdus ja korva vuosi reilu viikon,tosi inhottavaa..Sai olla monta kertaa päivässä puhdistamassa kuivunutta märkää korvasta..

Nyt taas haroo samaa korvaa,lääkekuuri loppu viikko sitten..Toivotaan,etä ois jotain muuta eikä tulehdus..

Miehen kanssa päätettiin,että montaa tulehdusta ei katsota,sit on saatava risat pois..Ei kuitenkaan halua pumpata antibiotteja vähänväliä noin pieneen..Yhdenkin kuurin jälkeen kestää tosi kauan,että elimistö ja vastustuskyky palautuu normaaliksi..

Muuten meillä on kaikki niinkuin ennenkin..Heinillä pukkaa vähän uhmaa tai no aika paljonkin..Ja pientä mustista on siskoa kohtaa,lähinnä kun imetän Heliä,niin silloin..Muuten Heini tykkä siskosta ja sitä on kauhean kiva syöttää(pitää pulloa)ja pyyhkiä pulautukset,että sellainen apulainen meillä..

Innostuttiin Heinin kanssa viime sunnuntaina leipomaan korvapuusteja,tuloksena yli 60 puustia ja päästä varpaisiin jauhoissa oleva tyttö.

Vois varmaan järkätä piakkoin yhden tapaamisen ja sit vielä toisenkin lähempänä joulua..

Mä voin taas ilmoittautua vapaaehtoiseksi järkkääjäksi :)

Pääsen huomattavasti helpomalla kun,että pakkaisin koko seurueen ja koittaisin vielä ehtiä kotiin,ennen kun esikko kotiutuu koulusta..

Mutta mietitään sitä tarkemmin kun saadaan päivä päätettyä..



Terkuin: Kuningascobra,Heini-neiti ja Heli-hätähousu

Mä en kerta kaikkiaan tajua mihin se aika häviää... Monta kertaa olen tässä koneella istunut aikoen kirjoitella kuulumisia, mutta sitten vaan joudun sivuraiteille ja kirjoittelut jää... Ääh, taitaa vaan olla tuo organisointikyky tyystin kateissa tällä hetkellä:) Mutta asiaan.



Meille ei mitään ihmeempiä kuulu, ansiotyöt ja kotityöt täyttää päivät. Oskarin päiväkotiura sujuu mukavasti, kovin ovat tädit kehuneet että on niin kiltti ja rauhallinen lapsi. Täh, mun mielestä se on kyllä kaikkea muuta:) Ehkä se on yhä niin vieraskorea hoitopaikassa ettei ihan kaikkia temppujaan ole siellä näyttänyt:) Päiväkoti on siis tosi mukava ja tädit siellä aivan ihania. Haittapuolena on se, että Oskari on koko syksyn ollut enemmän tai vähemmän nuhainen ja yskinyt. Syyskuun lopussa oltiin lääkärissä ja korvissa oli vähän märkää. Siihen saatiin lääkekuuri ja kahden viikon päästä korvat olivat kunnossa. No, eilen oltiin neuvolalääkärillä ja toisessa korvassa oli pieni(?) tulehdus. Siihen ei annettu lääkekuuria, vaan tarkkaillaan ja kahden viikon päästä kontrolliin jos ei ala sitä ennen särkemään. Tuon tulehduksen takia ei saatu rokotettakaan, pitää se sitten myöhemmin hakea. Painoa oli 12,1kg ja pituutta 84cm. Oskari myös rakensi palikkatornin (ja huitaisi palikat sitten pitkin lattioita), näytti kirjasta kuvia ja vähän suostui sanomaan sanojakin. Riisuminen aiheutti hirmuisen raivarin, samoin pukeminen jonka jälkeen täti antoikin meille pari vihkosta aiheena uhmaikä... Muutenkaan Oskaria ei kovin tädin jutut kiinnostaneet, vaan yritti karata ovesta käytävälle kahden sekunnin välein...



Eilen illalla oltiin päiväkodissa askartelemassa isänpäivälahjaa. Ensin tehtiin kortti, josta tuli aika karun näköinen. Oskari veteli vihreällä ja mustalla kynällä siihen pari viivaa, äiti sai liimata pari sydäntä:) Sen jälkeen leivottiin isälle pipareita, meidän leipuria tosin kiinnosti lähinnä syödä piparitaikinaa:) Saatiin me pari piparia ihan pellillekin asti. Mutta ihan kivaa oli ja aikalailla samanlaisia tuotoksia oli muillakin ryhmän lapsilla.



Mitäs vielä... Ompunäidille tsemppiä, toivotaan ettei myoomasta tulisi mitään vaivoja! Ja Mareilalle onnea uudesta autosta! Menneinä viikkoina oli paljonkin kommentoitavaa, mutta enhän mä nyt enää mitään muista... Joulusta niin! Tunnustaudun jouluihmiseksi, meillä on aina laitettu kotiin koristeet sun muut vaikkei koskaan oltu jouluna oikein kotonakaan. Meillä on ollut tapana käydä aattona molempien vanhempien luona, mikä tosin jo viime jouluna ahdisti aika lailla. Ilmoitinkin että sitten kun meillä on omakotitalo (vuonna ?) niin mihinkään en aattona lähde! Nyt kun olisi niin ihana alkaa rakentamaan niitä omia jouluperinteitä kun ollaan ¿oikea¿ perhe:) Mutta luulen että tämäkin joulu menee samaa rataa, paikasta toiseen viilettäessä.



Jaa, nyt meni pääkoppa tyhjäksi, taitaa olla paras poistua takavasemmalle. Pitäkäähän pino pystyssä!



Miiru ja Oskari



p.s. MugSkabia olen kaipallut, mitä hänelle mahtaa kuulua?

Ihana tuo Malllun juttu =))) On se äiti niin ihana...



Kiva kun Zitikka ja Sma tulitte taas kirjottamaan. Onhan se vähän niin, että täältä voi tuttuja tunnistaa, mutta itse ajattelen, että en mä täällä mitään sellasta kertoile, mitä en voisi kenelle tahansa kertoa (no, ehkä jotain...).



Tuli taas mieleen, että mitenköhän MugSkabilla menee? =(



Ompunäiti, äh, olipa kurja löydös! Ymmärrän kyllä, että ei tunnu kivalta ajatuksena että kohdussa on vauvan lisäksi jotakin muuta, ja varmaan tulee ajatuksia, että vauvalle voi olla jotakin haittaa myoomasta. Mutta eiköhän kaikki mene hyvin! Niin ja ihanaa, että Laura on hoksannut nukkumisen ihanuuden, heh, minäkin olen sen hoksannut =)



Kiva, että kuningaskobralla sujuu tyttöjen kanssa - ei ole mikään ihme kuitenkaan että joskus mustasukkasuus iskee isompaan.



Mun piti kysellä paria asiaa: kertokaas taas kuinka paljon hippusenne nukkuvat vuorokaudessa, minkä pitusia unia jne. Amanda nukkuu yöllä ehkä 10 tuntia ja sitten päiväunia 1h - 3h.



Sitten: Kuinka paljon teidän pikkuset KAKKAA? Tuntuu, että pitää taas viedä A johonkin allergiatutkimuksiin, kakkailee 5 krt/pvä ja yleensä kakka on ihan löysää. Vähän ihmetyttää ja huolestuttaa...



Amandan sanainen arkku on taas laajentunut, tänään käytiin hakemassa postia ja kun laatikko oli tyhjä niin A ilmotti surkeana: " ei oo tullu potti" . Koko päivän hoki myös odottavalla äänellä: " Matita tulee kotta koulutta" . Mutta sitten se puhuu myös tosi paljon sellasta hölöpölösöpötystä mistä ei ota erkkikään selvää.



Ihanaa, tänä iltana mennään taas tyttöjen kanssa kaupungille syömään! Mukavaa loppuviikkoa siis kaikille, voi miten olis kiva päästä taas hippustapaamiseen!