Lue keskustelun säännöt.
Välttelevästi kiintynyt
09.11.2022 |
Kiinostaisi kuulla ajatuksia sellaisilta ihmisiltä, jotka kokevat edustavansa välttelevää kiintymyssuhdemallia. Millaiselta läheisyys tuntuu: pelottavalta, ahdistavalta, uhkalta? Mikä sitten kuitenkin saa hakeutumaan ja ylläpitämään suhdetta, onko kaikkien torjunnan kerrosten alla kuitenkin joku toive siitä, että uskaltautuisi päästämään toisen lähemmäs?
Töksähtelevillä kommenteilla lienee tarkoitus saada lisää etäisyyttä, kun läheisyyttä on liikaa? Mutta mites positiivisten, välittämisestä kertovien kommenttien saaminen, ahdistaako sellaiset, vai onko niitä kiva kuulla, vaikka niihin ei pystykään vastaamaan?
Jonkunlainen tarve läheisyydelle ilmeisesti on, vaikka se samalla herättää torjuntaa. Voi tietysti spekuloida, että minun ja välttelevästi kiintyvän miehen suhde on miehelle pelkkää seksiä. Ja että minun tulisi pikemminkin kohdistaa keittiöpsykologisointini itseeni ja pohtia, miksi minä olen kiintynyt välttelevästi suhtautuvaan mieheen. No sen tajunnanräjäyttävän hyvän seksin vuoksi.
Jos kävisi niin hassusti, olet välttelevästi kiintyvää sorttia ja haluaisit näsäviisastelun sijaan kommentoida aihetta 435etkä sen vierestä, niin kiinnostaisi kuulla, miten välttelevästi kiintyvät kokevat läheisyyden, oman tilan tarpeen ja mitä nyt tuleekin mieleen kertoa omista ihmissuhteisiin liittyvistä ajatuksista välttelevästi kiintyvänä ihmisenä.
Kommentit (2)
Ap täällä. Tosi kiinnostava kommentti, kiitos siitä. Kuvailemistasi toimintatavoista mulle tulee mieleen erilaiset tavat osoittaa välittämistä (joiden yhteyttä erilaisiin kiintymystapoihin en oo tullut aiemmin ajatelleeksi). Tarkoitan siis näitä "rakkauden eri kieliä":
https://mielenihmeet.fi/5-rakkauden-kielta-gary-chapmanin-mukaan/
Välttelevään kiintymyssuhdemallin ytimeksi miellän, että ihminen pelkää päästää toista henkisesti lähelle. Pitää olla itsenäinen ja pärjätä itse, ei saa osoittaa mitään heikkoutta, pehmeyttä tai tarvitsevuutta. Koetko sä tällä tavalla?
Seksin aikana tässä kuvailemassani suhteessa katseissa ja kosketuksissa on syvää intiimiyttä. (Vertailupohjaa löytyy, kun sellaisestakin seksistä on kokemusta, missä ollaan suojamuurit pystyssä: vartalot ovat kyllä lähekkäin, mutta henkisesti ollaan etäällä.) Seksin ja sen jälkeisen kainaloinnin ajaksi hän avautuu, mutta muuten on hyvin sulkeutunut. Kuin joku hyvänpäivän tuttu, vaikka suhde jatkuu jo kolmatta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on diagnosoitu Asperger ja ADHD, mutta koen olevani välttelevästi kiintynyt. Vanhempani eivät ikinä ole sanoneet minua rakkaaksi, eivät ikinä leikkineet kanssani ja painottivat, kuinka välittäminen pitää näyttää teoilla. Kuulemma jos liikaa hokee että "rakastan sua", rakkaus menettää merkityksensä. Näitä oppeja olen noudattanut ja niistä on ollut todella vaikea päästää irti!
Oma ex-oli ihan neurotyypillinen mutta samanlainen. Tunteiden näyttäminen oli vaikeaa ja se rakkaus näytettiin tekemällä ylitöitä ja haalimalla materiaa. Seurustelen nykyään autismin kirjolla olevan miehen kanssa ja hänen kanssaan mm. kosketuksen ja lempeän puheen opettelu on yllättäen ollut helpompaa.