Luen mökillä vaarini päiväkirjoja,hänen vanha talonsa, kyllä on ollut elämä rankkaa!

Vaarini oli merimies mutta loukkaantui pahoin laivaa lastatessa englannin hullissa ja laiva ehti lähteä myrskyävälle Pohjanmerellä ennenkuin vaarini löydettiin. Hänen olisi pitänyt päästä sairaalaan mutta häntä hoidettiin myrskyssä merellä. Tuloksena oli vaarin sanoin "kaksi kampurajalkaa, nokko käsi jolla ei lusikkaa saa suuhun vietyä ja täysin vinoon vääntynyt nenä- vaari jäi irralleen päässeen tukkipuulastin ruhjomaksi.
Vähäisellä korvauksella hän jäi tälläiseen Merenkurkun saareen. Lampaita hänellä oli parhaimmillaan satoja, minut mainitaan usein lammaskirjoituksissa miten olen lampaiden kanssa leikkinyt.
Lampaat syöneet saaren omenapuiden satoa ja niitä siis ikiaikaisesti ollut saarella, minullakin on ollut täällä keaälampaita.
Palvattua lammasta vaari söi ja lampaanlihaan vaihdettuja kaloja, mantereella ei käynyt koskaan. Mummini asui kaupungissa noin puolet vuodesta.
Hämmästyttää miten täysin omavaraisena tuollainen invalidi pärjännyt saarellaan- kesän 62 lopulla elokuussa vaari kirjoittaa:
Lampaita liikaa. Hukka- Pertin kanssa yritettiin laskea veneestä, yli neljäsataa on. On myytävä, eivät haje lampaanlihoja saaresta lämpimällä. Talvella juoksuttaa Nikulan pojat jäätä pitkin kaupunkiin. Rätinkiä muummalle

Tämä saari siis aika iso ja lapsena muistan miten lampaiden polkuja oli kaikkialla.
Mökki on vanha mutta mökin eteisessä on iso luukku jonka alla kaivo.
Kaikki tekemiset vaari kirjannut päiväkirjaan ja havaintojaan lampaista.
Luettuna vaikuttaa elämä olleen tasaista mutta kyllä aika hirveääkin, kokonaisen kesän vaari pelkäsi kuoliota saatuaan pahanlaisen haavan jalkaansa, kuusenpihkalla vaivaansa hoiteli.
No omenapuut vieläkin tuolla ja tänäkin kesänä varmaan tuhansia kiloja omenaa varissut maahan, koko saari täynnä noita omenapuita ja rannassa omenapuutiheikköjä.lampaiden suojana olleet ladot ja katokset romahtaneet, muuten voisi taas alkaa pitämään suurtakin lammaslaumaa.
N68