Onko kovinkin yleistä, että työpaikalla kiusattua henkilöä syytetään itseään kiusaajaksi?

On ihan tavallista, että kiusaaja kokee olevansa kiusattu. Muu työyhteisö ei hyväksy kiusaajan toimintaa ja naureskelee kiusaajalle. Kiusaaja uhriutuu ja saikuttaa.

On tietenkin. Siihenhän se aina menee, että "ittehän se" ja "se on itte sellanen". Se on.

Omakohtaisesti voin sanoa, että minua on joskus väitetty kiusaajaksi ilman hyvää syytä. Siksi, että puhun suoraan ja vain asiaa. Niinpä joskus, jos joku työkaveri on käyttäytynyt pitkään typerästi ja asiallisenkaan palautteen jälkeen ei tajua mistä on kyse saatan lopulta sanoa tosi suoraan. Siitä syntyy muille se vaikutelma kuin kiusaisin häntä. 

Kuvailemassasi tilanteessa asia pitää selvittää yhdessä. Ei noin voi toimia, että jonkun pitää lähteä itkien kotiin. Sairasta touhua.

Jokaisella on oma näkemyksensä kiusaamistilanteissa. Hurjinta mitä olen nähnyt, oli kun ihminen joka oli töykein mitä olen ikinä nähnyt, kulki ympäriinsä itkemässä miten en puhu hänelle.

Miten voin jutella sellaiselle ihmiselle, joka ei vastaa kun hänelle puhutaan, on aikamoinen probleema. Ehkä joillakin on mt-ongelmia jotka eivät näy helposti ulospäin.

On käynyt niin, että kun kaikki pelkäävät todellista kiusaajaa, ja kiusaaminen on otettu esille niin on pitänyt antaa "joku" uhri, että näyttäisi siltä kuin asia olisi hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista, että kiusaaja kokee olevansa kiusattu. Muu työyhteisö ei hyväksy kiusaajan toimintaa ja naureskelee kiusaajalle. Kiusaaja uhriutuu ja saikuttaa.

Näin kävi entisessä työpaikassa. Yksi kyykytti muita ja teki mitä huvitti, sanottiin hänelle itselleen ja sitten pomolle . Kyykyttäjä itkemään pomolle että häntä kiusataan ja lähti saikulle kun niin vaikeaa. Olin ollut samassa paikassa vuosia eikä koskaan aikaisemmin havainnut mitään kiusaamista ennenkuin tämä hlö tuli meille. Lähdin pois ja kuulin myöhemmin että jatkaa touhujaan ja jälleen on saikulla kun häntä kiusataan. Emme hänelle naureskelleet vaan yritimme tutustua ja olla työkavereina. Ja jutella kaikinpuolin miten jokaisen pitäisi oma vastuunsa kantaa ja hommansa tehdä.

Kumpi on kusipää?

Nuo asiat eivät ole mustavalkoisia. Olen ehkä hieman ulkopuolisena jäsenenä pienessä työyhteisössä. Siinä on 3 vakityöntekijää ja 2 tuntityöntekijää, joista minä olen vähemmän töissä, ja mulla on ehkä enemmän sellaisia vuoroja, joissa olen yksin. Työpaikan esimies on oikeasti huono esimies. Olen tuntenut kaikki vakityöntekijät jo ennen sitä, kun aloitin työt. Olen aina tullut heistä kaikkien, myös esimiehen, kanssa hyvin toimeen, mutta tämä ei poista sitä, että kyllä mäkin näen esimiehen olevan roolissaan huono. Pidän hänestä ihmisenä, mutta en pomona (uskokaa tai älkää, näinkin voi olla). 

Kaksi muuta vakityöntekijää puhuvat esimiehestä tosi paljon selän takana. En osallistu kauheasti siihen, mutta on myös asioita, joita pitää selvitellä. Lisäksi mulle on nyt selvinnyt, että esimies kiusaa jollain tavalla tuota uutta tuntityöntekijää, joka on myös selkeästi työntekijöistä nuorin. Olen kuullut tämän kahdelta muulta vakityöntekijältä, ja uskon kyllä, että näin on.

Mun mielestä tässä on nyt kiusaamisen ja kiusattuna olemisen kannalta erilaisia rooleja. Onhan se jatkuva esimiehestä selän takana puhuminen (hyvin avoimesti huom., muutkin kuin työntekijät kuulevat noita asioita) kiusaamista sekin, enkä voi itsekään sanoa olevani aivan täysin puhdas pulmunen tässä, vaikka en nyt ehkä samalla tavalla puhukaan esimiehestä kuin vakityöntekijät. Sitten on se kiusaaminen, simputtaminen, jota esimies kohdistaa tähän uuteen työntekijään. En tiedä, millä tavalla työpaikan esimies kokee tilanteen ja miten paljon hän tietää muiden suhtautumisesta. Hän ei ole ihminen, joka osaisi ottaa palautetta kovinkaan rakentavasti vastaan.

Työyhteisössä kohdannut ihmisiä, jotka kertovat tulleensa kiusatuksi. Kun sitten seurailee tilanteita työpaikalla niin vaikuttaa enemmän siltä, että he kokevat kiusaamisena sen, jos muut eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan tai toimi samalla tavalla. Tai muuten eivät voi suostua esim. ihan jokaiseen joustoon, mitä joku pyytää saadakseen vapaapäivän siihen mihin haluavat. Ei se ole kiusaamista, vaikka pyytäjä siitä harmistuukin.

Kiusaaja voi olla kiusaaja, mutta voi samalla olla myös kiusattu. Ei sitä välttämättä itse edes tajua, jos kiusaa, tai minkä joku työkaveri kokee kiusaamisena.

Ei pysty päättelemään. Joku on voinut menettää itsehillintänsä ja järkyttyä omasta tunteenpurkauksestaan. Sitten lähtee sairauslomalle. Tarvitaan lisätietoa, onko tilanne jatkunut pidempään.

Kiltti voi olla ollut simputettavana ja kiusattavana pitkään. Muutkin voivat alkaa simputtaa katsoakseen, suostuuko. Viimein jossain konfliktissa kiusattu voi sanoa vastaan ja kiusaaja voi nostaa siitä haloon. Jos kiusattu tällaisen jälkeen jää sairauslomalle tai irtisanoutuu, kyseessä on pahentunut kiusaaminen. 

Täällä palstalla joku kertoi lapsensa koulusta, jossa yksi lapsista ärsytti muita tahallaan ja sitten jos reagoivat, kanteli heistä. Samaa voi käydä työpaikalla. 

Kiusaaja/kiusattu asema voi syntyä myös siitä, että ihmiset ovat liian erilaisia. Kumpikaan ei välttämättä tarkoita pahaa, mutta jos ollaan erilaisia ja väärinymmärrystä ehkä myös mukana, tilanteet voivat eskaloitua.

Keksittynä esimerkkinä (huom: yleensä toki asiat liittyvät siihen työhön itsessään!) ajatellaan vaikka uutta työporukkaa:

A on leiponut kotona pullaa, tuo töihin, B kertoo ettei voi syödä kun kuulee ettei ole laktoosintonta. Seuraavalla viikolla on A:n vuoro hakea kahvimaidot, tottunut aiemmin siihen että tavallinen maito käy kaikille, B ei saakkaan hyla maitoa.

--> Asialle voidaan yhdessä nauraa, ja A/B luvata tuoda hylamaitoa seuraavalle päivälle.

--> Tai B voi suuttua kun ei huomioida, ja ilmaista asian joko 1. selän takana muille puhumalla tai 2. A:lle suoraan sanomalla.

--> A voi reagoida asiaan pahoitellen, tai suuttuen siitä kun takana päin on haukuttu, tai kun niin suoraan pikku asiasta sanottiin.

+Ihmisillä voi myös olla taustalla vanhoja traumoja (A:ta haukuttu aiemmassa työpaikassa ettei mitään osaa tehdä, tai B suljettu ruokavalion takia lounasringin ulkopuolelle edellisessä työssä) mitkä lisäävät kierroksia siihen miten iso/pieni asia oikeasti on.

= Kaiken tuollaisen jälkeen voi lumipallo alkaa vyöryä, ja mitätön asia saa suhteettomat mittakaavat. Pahimmillaan ollan tilanteessa, missä molemmat kokevat olevansa kiusattuja, vaikka oikeasti kumpikaan ei ole, on vaan tahatomia epäselvyyksiä molemmin puolin, mitkä eskaloituneet.

Työpaikalla on hyvä muistaa, että seinilläkin on korvat ja kaikkea, toistan ihan kaikkea, mitä olet sanonut, voidaan, ja tullaan käyttämään sinua vastaan.  Jos haluaa pysyä erossa konflikteista, kannattaa pitää viileän ammattimainen asenne, ei tuoda esiin mitään tunteita, ja puhua vain ja ainoastaan työasioista. Näin pysyt erossa kiusaamiskuvioista.

Aika tyypillistä narsistin temppuilua eli ensin kiusataan joukolla ja sitten kaadetaan vielä syytökset kiusaamisesta sille jota kiusataan. Ja kuten ketjusta näkee, kohtalaisen iso osa porukasta on narsistin vietävissä varsinkin kun narsisti pitää huolen siitä ettei kukaan näe hänestä kuin tietyn puolen. 

Vierailija kirjoitti:

Omakohtaisesti voin sanoa, että minua on joskus väitetty kiusaajaksi ilman hyvää syytä. Siksi, että puhun suoraan ja vain asiaa. Niinpä joskus, jos joku työkaveri on käyttäytynyt pitkään typerästi ja asiallisenkaan palautteen jälkeen ei tajua mistä on kyse saatan lopulta sanoa tosi suoraan. Siitä syntyy muille se vaikutelma kuin kiusaisin häntä. 

Kuvailemassasi tilanteessa asia pitää selvittää yhdessä. Ei noin voi toimia, että jonkun pitää lähteä itkien kotiin. Sairasta touhua.

Ilkeily ei sitten ole sama asia kuin suorapuheisuus. Muistathan sen kun seuraavan kerran "puhut suoraan".

Et ilmeisesti osaa antaa asiallista palautetta jos sitä ei ymmärretä?

Anna esimerkki millainen oli asiallinen palaute ja miten sanoit kun puhuit suoraan?

Minulla on pari kaveria jotka ovat mielestään suorapuheisia mutta minusta he ovat pelkästään ilkeitä ja veemäisiä.

Itse olen suorapuheinen mutten koskaan ole riidellyt kenenkään kanssa tai että olisi tullut konflikteja. Hyvässä hengessä ja toista nolaamatta voi asiat käydä läpi.

Rakentavan palautteen antaminen on taitolaji ja sitä ei moni osaa.

"Uskallan sanoa asiat suoraan." -ihmiset sanovat yleensä suoraan vain pahat asiat ja pitävät itseään rohkeina.

Vaikea sanoa, kun ei tiedä taustoja.

Mutta kaikki seläntakana puhuminen ja naureskelu on työpaikkaikkakiusaamista ja siihen syyllistyy lähes jokainen jossain vaiheessa. Peiliin katsomisen paikka, mutta jotkut ei välitä pätkääkään kuinka satuttavat toista.

En enää osaa kaikkia kiusaamisväitteitä ottaa niin todesta kun useamman kerran joutunut todistamaan ihan muuta. Esimerkiksi työpaikallemme tuli uusi ihminen, joka heti kertoi miten on aiemmin joutunut kiusatuksi. Työpaikallamme on tosi hyvä porukka eikä koskaan ole ollut mitään kiusaamista, mutta kun tämä ihminen saapui, alkoi heti valitus. Muutaman päivän kuluttua hän valitti jo kollegastani kuinka tämä huusi hänelle ja kiusasi. Työpaikkamme on sen verran pieni ja avoin että kaikki kuuluu ja itsekin kuulin miten kollegani asiallisesti opasti häntä, uutta työntekijää työssään.. Sama jatkui ne kuukaudet mitä hänen määräaikainen sopimuksensa kesti eikä sitä tosiaan jatkettu. Ihan mikä tahansa normaali perehdytys työhön oli kiusaamista ja kyykyttämistä. Tämän jälkeen hän teki saman toisessa saman alan työpaikassa. Edelleen varmasti valittaa miten häntä joka ikisessä työpaikassa on kiusattu. Mitään työtehtäviä ei osannut tehdä ja opastaa ei saanut, olisi varmaan pitänyt antaa istua kahvipöydän ääressä selaamassa puhelinta koko päivä... Saman tyyppisen tilanteen olen todennut tuttavaperheen lapsen kohdalla. He suureen ääneen puhuvat kuinka heidän lapsensa on koulukiusattu vaikka tosiasiassa heidän lapsensa kiusaa muita. Hän kohdistaa niin sanallista kuin fyysistäkin väkivaltaa muihin, voi esimerkiksi yhtäkkiä hyökätä takaapäin roikkumaan toisen lapsen hiuksiin tai uhata tappaa. Ryhmän vanhemmat uhkasivat jo siirtää omat lapsensa toiseen kouluun jos ei tätä lasta saada järjestykseen. Ei riittänyt pelkkä kouluavustaja vaan viimein lapsi siirrettiin muualle. Siitä tuttavat nyt marttyyrinä valittavat miten heidän koulukiusattu lapsensa joutui vaihtamaan koulua vaikka kiusaajat saivat jäädä vaikka tilanne todellakin oli ihan toisin päin.