Voiko lahjan antajalle antaa arkisia toiveita?

Mun mielestä on ihan normaalia esittää isovanhemmille toiveita.

Ei oikeastaan. Jos teillä on eri elintaso, ei se lahjan antaja sitä kuitenkaan ymmärrä. Esimerkiksi minun anoppi lähettelee postipakettina tarroja, värikyniä, kiiltokuvia, suklaata, lakritsaa. Jos tuotteiden arvo on vaikka 25 euroa ja hän maksaa postituksesta päälle 6,90, se on meille iso summa. Laittaisi suoraan tilille 31,90 ja kävisin ostamassa sillä rahalla askartelutarvikkeita ja karkkia. Anopilla ei ole puutetta mistään, niin ei se tajua, että meille iso raha. Kun mulla ei ollut keittiössä yhtään ehjää puuhaarukkaa tai kauhaa, anoppi moitti, miten kauheilla välineillä mä teen ruokaa. Niin teen, mutta jos ostan uudet välineet, jätänkö ostamatta leipää vai hammastahnaa.

Legot voi myydä eteenpäin, kun niitä ei tarvitse. Käytettyjä leffalippuja taas ei voi myydä.

Riippuu varmaankin lahjan antajien arvomaailmasta. Olen nuori mummi 52 v. ja lapsenlapset 8 v. ja 7 v. Kohta pääsen 9-vuotissynttäreitä juhlimaan ja lahja on elämys, ei aineellinen. Olen ottanut sen roolin, että kun nuorilla ei ole paljon rahaa, hoidan sivistystä ja kulttuuria.

Mitä se sivistys ja kulttuuri minulle tarkoittaa, niin kesällä käytiin vanhemman lapsenlapseni kanssa Suomenlinnassa ja Helsingin museoissa. Oltiin yksi yö hotellissa ja käytiin illalla ravintolassa syömässä. Hän oli innoissaan. Museokin voi olla lapselle elämys: pääsee maailmaan, josta ei ole tiennyt tai vaikka näkemään eläimiä Luomuksessa. Nuoremman lapsenlapseni kanssa tehtiin aiemmin päiväreissu Heurekaan.

Olen vienyt heitä sirkukseen ja ollaan käyty teatterissa, koko perheen näytelmiä katsomassa. Nuorempi toivoo pääsevänsä katsomaan balettia, kun hän on nyt tänä syksynä käynyt balettitunneilla kerran viikossa.

Minusta vanhemmille kuuluu velvollisuus pakollisista hankinnoista. Jos pyydettäisiin, voisin viedä lapsenlapsia uimahalliin, mutta minusta jokin uimahallikortti on arkinen lahja. Tai kengät. Mieluummin tuotan heille ihmisenä kasvamisen aineksia.

Jos haluavat, olen suunnitellut, että veisin molemmat 10-vuotissynttäreiden kunniaksi ulkomaille. Eivät ole koskaan Tallinnaa pidemmällä käyneet. Siihen nyt on vähän yli vuosi, kun vanhempi täyttää 10. Minä käyn aurinkolomilla satunnaisesti, ja Koronan takia oli parin vuoden tauko, mutta kun alkusyksystä kävin viikon lämpimässä, muistin, miten kivaa se onkaan. Eikä minullakaan rahapussi kestä ulkomaanmatkoja edes joka vuosi.

Tiedän tuon tunteen, kun rahat ei riitä. Minun edesmennyt äitini sanoi, mikset laita säästöön mitään. Kun ei ole mistä laittaa säästöön. Hän säästi itse koko ajan ja sitten viimeisen elinvuoden aikana kaikki säästöt hupeni. Suomessa maksaa palveluista sitä enemmän, mitä enemmän ihmisellä on rahaa. Kun julkisella oli niin pitkä jono kuntoutukseen, äiti osti sen yksityiseltä täysin omakustanteisesti. Hänellä oli siis aivoinfarkti, jonka takia tarvitsi ihan laitoskuntoutusjakson ja joka päivä kuntoutusta, ei halunnut jäädä vuodepotilaaksi. Toisen kerran sai infarktin yksin kotona ollessaan ja kuoli siihen. Sain perinnöksi 8000€ ja ostin niillä auton. Ei ehkä järkevää lapsiperheessä, mutta ainakaan kyydistä ei jää kiinni, etteikö voi mennä kaverin luo tai partioleirille.

Miten me saadaan rahat riittämään jouluksi, niin alan ostaa lahjoja jo syyskuussa. Nyt on jo kaapin perällä pojalle hauskat pelikortit ja tytölle karvaiset tossut. Nyt säästän vaatteita varten. Ostan molemmille neulepaidat tai colleget. Tytär toivoo uusia toppahousuja, kun hän on sellainen lumilinnojen rakentelija, jos tulee kunnolla lunta.

Minun isäni on vähän erakko, mutta monena vuonna laittanut rahaa minun tilille, että osta lapsille jotain. Olen kysynyt, saanko ostaa ruokaa ja se on ollut ok. Jos sieltä tulee taas tänä vuonna 60 euroa, niin sillä saa kinkun ja suklaat ja joulutorttutarvikkeet, piparitaikinan ja limut. Minä en syö lihaa enkä sitä kaipaa, mutta lapset toivoo kinkkua.

Kyllä mä voisin isovanhemmille heittää sellaisen toiveen, että jos jotain joululahjaa lapsenlapsille miettii, niin olisi hyvä jos olisi jotain käytännöllistä ja tarpeellista joista olisi iloa ja hyötyä pitkäksi aikaa ja helpottaa myös vanhempia. Leluja saa kuitenkin joulun jälkeen monesti alennusmyynneistä.

Minä nimenomaan olen isovanhemmilta pyytänyt lapsille lahjaksi arkisia, käytännöllisiä lahjoja, joita lapset itse ovat toivoneet. Esimerkiksi yhtenä jouluna kolme poikaa pyysi joululahjaksi pitkiä kalsareita! Toisena jouluna kylpypyyhkeet. Isäni laittaa lasten tilille suoraan rahaa, mikä on ok.