Kun juttelette ja kerrotte jotain asiaa, onko teillä mielessä, että miten odotatte toisen reagoivan/vastaavan?

Kun kerron -mielestäni- vitsiä, odotusarvona on tietysti että toineen nauraa eikä loukkaannu ja suutu, kuten usein yllättäen tapahtuukin...

- toinen sosiaalisesti taitamaton-

Siten, että siitä ilmenee, että toinen on edes kuunnellut ja jos jotain kysyn niin vastaavan siihen kysymykseen. Ei sen tarvitse olla kuin ai, niinkö tai jotain vastaavaa, jos ei halua muuta jutella.

Ei siten kuten puolisoni teki vanhan samoja juttuja jaarittelevan isovanhempansa kanssa, kun tämä sitten kysyi jotain missä oli kaksi vaihtoehtoa XXX tai YYY, niin puolisoni vastaa joo, kun ei ole kuunnellut mitä toinen sanoo.

Yleensä en mieti toisen reaktioita etukäteen, eli ei.

Riippuu tilanteesta. Yleensä huolistaan kertovat odottavat lähinnä vain kuuntelijaa. Voi kysyä tarvitseeko hän sinun mielipidettäsi/neuvoa tms (esim. Haluutko tietää mun mielipiteeen asiasta, tiäkkö mitä mulle tuli mieleen mitä voisit tehdä, jne).

Ensin kannattaa aina kuunnella loppuun. Neuvoja voi sen jälkeen antaa ihan hienovaraisesti, ei tuputtamalla/jyräämällä/liian usein. Joku voi kaivata sitä neuvoa, toinen ei.

Jos ihminen on kovin tunteikas tai joku ihminen vaikka kuollut tai ihminen tullut jätetyksi, silloin voi olla parempi vaan kuunnella.