Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kenellakaan lasta luovutetuilla sukusoluilla?

Vierailija
05.11.2006 |

Meilla takana kohta 2v lapsettomuutta ja useita epaonnistuneita hoitoja. Nyt laakari suositteli meille lahjasiittioita. Minulle oikeastaan ihan sama onko biologinen vai ei - kunhan saisin kantaaa ja imettaa lapseni. Kuitenkin vahan jannittaa..kun ei yhtaan tieda lapsen toisa puolta geeniperimasta..



Onko kellaan kokemuksia. Olisin TODELLA onnellinen kokemuksista ja kaytannosta.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis aikaa meillä noin 3v ja ( eikö raja ole 45v ) ja emme veilä ole edes päässeet neuvontaan. Ehkä ensi syksynä. Vie niin pirun kauan aikaa.



Haluaisin niiiin kovasti olla raskaana ja itse olla vastussa lapsen kehityksestä ihan alkumetreiltä asti. Huh, en tiedä. Olen niin väsynyt tähän lapsettomuuteen.



Olen kyllä etsinyt hauilla jne, mutta yritn näin anonyymisti herätellä ihmisiä kertomaan kokemuksia. Tää on kuitenkin aika kipeä aihe.



Musta kuitenkin lapsi on oma vaikka olisi adoptoitu, lahjasoluilla tai sitten ihan biologinen. Se vaan et miten saan miehen tajuamaan sen..

Vierailija
2/10 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tuttu luovuttaja ja pidän sitä lapsen kannalta hiukan tuntematonta parempana vaihtoehtona kun saa tietää perimästään ja toisaalta mekin tiesimme vähän minkälaista lasta odottaa kun luovuttaja on tuttu. Toki hyväksyn täysin anonyymin luovuttajan. Eihän adoptiolapsikaan geeniperimäänsä tunne eikä se ole hyvän elämän este.



Asia vaati aikanaan sulattelua mutta on toiminut hienosti, onhan meillä valloittava ja ihana lapsi. Emme haluaisi ketään muuta lasta kuin tuon aarteemme.



Se adoptio on niin kaukana siitä että saa vauvan. Sitä ei ajattelekaan ellei todella ole lapsettomuuden suossa rypenyt. Monet ehdottavat sitä lääkkeeksi lapsettomuuteen, vaikka heille itselleen on ollut selvää tehdä omia eikä adoptoida. Jännä juttu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
05.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siittiö on oman miehen. Raskaus sujui hyvin, lapsi terve, mutta ulkonäöltään muistuttaa biologista äitiään :) Biologinen äiti on tämän perheen hyvä tuttava.



Ei haittaa heidän menoaan. Lapsi ei tosin vielä tiedä geeniperimäänsä, on nyt alakoulussa ihan ekoilla luokilla.



Ehkä parempi (ainakin mun mielestä), että luovuttaja on täysin tuntematon.



Ottakaa toki apu vastaan!

Vierailija
4/10 |
05.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikö olekin niin, että tämä lapsi saa 18v täytettyään tietää biologisen vanhempansa nimen? Vaikka mitään perimisoikeutta ei olekaan, niin henkilöllisyys hänelle kerrotaan.



olin ajatellut luovuttaa munasoluja, mutta tuo pistää kyllä vähän miettimään...

Vierailija
5/10 |
05.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulen kyllä, että kertovat asian aiemminkin vapaaehtoisesti.



Minä myös olin ajatellut luovuttaa munasoluja, mutta peräännyin juuri näiden henkilötietojen luovuttamisen takia. En halua, että jonakin päivänä nuori nainen tai mies tulee soittamaan ovikelloani ja ilmoittaa olevansa minun jälkeläinen. Jos luovuta munasolun, se on minulle vain solu muiden joukossa ja mahdollisuus tarjota lapsi sitä haluavalle. Olisin järkyttynyt, jos näkisin lapsen täysi-ikäisenä ja hän esimerkiksi muistuttaisi ulkoisesti minua. Eli tieto voi lisätä tuskaa.



t:5

Vierailija
6/10 |
05.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mies on aika shokissa. Oli aluks ihan mukana mut nyt aika vastaan. Toi laki et henkilollisyyden saa selville alkaa vasta kesalla 2007. haaveilen salaa et saatais taa projeksti kayntiin ennen sita. Ah, on taa niin vaikeaa. Kun eihan sita tieda minka nakoinen lapsi on vaikka tulis ihan omista vanhemmista, mut nyt ei tieda yhtaan mitaan! Ja se miten saa miehen tajuamaan ett onhan lapsi oma vaikka ei hanen geeniperimaa. Ja se etten saa toisen miehen lasta vaan hanen lapsen..



siksi yritan kysella miten muissa perheissa toimittu ja tunnettu kun lapsi tullut maailmaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
08.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Adoptiossa ei mitään vikaa ja aivan ihana tapa saada lapsi, mutta jos oma raskautuminen itselle tärkeää niin eikö sitä saa yrittää?? Kannattaa aina yrittää laittaa itsensä toisen saappaisiin ja kommentoida sitten

Vierailija
8/10 |
08.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ollut miehelle suuri kynnys lähteä mukaan projektiin, toive omasta lapsesta oli niin suuri.



Molemmat samasta luovuttajasta eli ovat " täysveljeksiä" , joskin keskenään aivan eri näköisiä.

Veikeätä, mutta meilläkin esikoista sanotaan jatkuvasti mieheni näköiseksi, kuopus taas on ihan itsensä näköinen. Molemmilla kuitenkin minun silmäni ja esikoisella hymykuopat kuten itsellänikin.



Olen myös luovuttanut munasoluja anonyymisti, eli solujen vastaanottajat eivät tule koskaan tietämään henkilöllisyyttäni, emmekä me (eikä myöskään lapsemme) tule koskaan tietämään siittiöiden luovuttajan henkilöllisyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinun perimä. Puolet lapsen perimästä tulisi täysin vieraalta mieheltä joten ei mikään ihme että miehesi on hämmentynyt. Oletteko harkinneet adoptiota? Sehän olisi tasa-arvoista teille molemmille.

Vierailija
10/10 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


tuntuu oudolta!

Nykyään pyritään siihen, että jos saadaan tuttu luovuttaja hänen solunsa annetaan vieraalle ja hoidettava saa jonkun muun soluja. (tuttu luovuttaja auttaa kuitenkin etenemään jonossa nopeasti).



Kirjaudu lapsettomuuspuolelle ja kysele sieltä.



Vaatii varmaan mieheltä sopeutumista, mutta olisihan tämäkin hieno keino päästä isäksi - seurata vauvan kasvua alusta alkaen.

Onnea matkaan!



t eräs, joka jännittää IVF-hoitonsa onnistumista - meillä tosin omat sukusolut molemmilta

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yhdeksän