Matilda, 23, meni naimisiin velipuolensa kanssa: Muiden reaktiot pelottivat
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/838b4b4e-9423-4fc0-9b1c-5395080ddfe0
Olenko ainut jonka mielestä on hölmöä nimittää äidin uuden puolison poikaa velipuoleksi? Eihän hän ole Matildalle velipuoli sen enempää kuin kokonainenkaan, tai edes sadasosaveli.
Totta puhuen inhoan noita puoli-nimityksiä. Jos vanhempani eroaisivat ja hommaisivat uudet kumppanit, eivät nämä tyypit olisi minulle mitään isä- ja äitipuolia vaan vanhempien uudet kumppanit Pirjo ja Esa.
Kukaan tuntemistani ihmisistä ei puhu äiti- tai isäpuolista sen enempää kuin veli- ja siskopuolistaan kun puhuvat omasta elämästään. Miksi joillekin ihmisille on niin tärkeää yrittää nitoa sellaisista ihmisistä sukulaisia keskenään jotka eivät sitä ole?
Jutussahan on kyse ihan tavallisesta nuoresta parista, ei mistään sisko-veli-asetelmasta.
Miksi tämä menee mulla niin tunteisiin?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan tämä kertoo ihmisten lyhytjänteisyydestä ja malttamattomuudesta lukea, niin että ymmärtää asian. Luetaan vain otsikko ja pöyristytään järjettömästi, muodostetaan mielipide täysin murina.
Kiitos automaattinenkorjaus murina, murtuma, kiitos. Kerta vielä, mutuna.
Meilläkin suvussa on tuon tyyppinen tapaus. Kumpikin on ollut avioliitossa josta on lapsia. Eivät ole käsittääkseni asuneet yhdessä vaan pitäneet eri osoitteet (jotka tosin sijaitsevat lähellä toisiaan). Toisen tytär ja toisen poika avioituivat ja heillä on nyt lapsiakin. Ei kukaan suvussa ole pitänyt tuota mitenkään kummallisena tai kiellettynä.
Vielä joo ymmärtäisin jos sanoisi menneensä "bonusveljen" tai "bonussisaren" kanssa naimisiin.
1700-luvulla pää olisi poikkaistu molemmilta varmuuden vuoksi.
Ei sitten ketään muuta ollut vaihtoehtona?
Voi luoja, nuo eivät ole mitään sisaruksia eivätkä edes melkein😑😑😑😑😑😑
Isä ja poika vetoaa tuohon äitiin ja tyttäreen ja päinvastoin.
Jos Samuli ja Matilda saa kaksi lasta tai useamman niin ne ovat keskenään biologisia sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Englanniksikin erotetaan step brother ja half brother. Tosin tuossa ei tosiaan kyseessä ole mikään brother.
Mielenkiintoista muuten, tajusin juuri etten ole edes ajatellut mitä stepbrother tarkoittaa. Olen luullut tietäväni, mutta olen tainnut sekoittaa halfbrotherin ja stepbrotherin. Ilmeisesti stepbrother on siis se joka ei ole mitään sukua itselle (jos siis puhuisin omasta stepbrotheristani), mutta juuri sen takia en ymmärrä miksi puheeseen pitää ympätä sana brother. Ei jostain tuntemattomasta häiskästä tule minun veljeäni vaikka kuinka vanhempamme rakastuisivat ja menisivät naimisiin. Mulla on veljet ihan omasta takaa.
Ap
Jaa, noh mulle taas velipuolet ja puoliveljet ja ei mitään sukua veljet on kaikki vaan veljiä. Ihmiset ja perheet on erilaisia.
On musta hassua mennä naimisiin suvun jäsenen kanssa, mutta eipä siinä, toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä.
Todella huonosti kirjoitettu juttu. Hiukan vihataan kuin olisi jotain insestiä, mutta sitten onkin vaan tavattu vanhempien kautta.
Esimerkki tylsästä elämästä.
Tässäkin voi miettiä että miksi pitäisi paheksua jos olisivat viettäneet lapsuuden yhdessä. Siitä huolimatta he eivät olisi sukua keskenään. Tosin Westermarck-ilmiö ilmenee siten, että ihminen harvoin tuntee seksuaalista vetoa niitä kohtaan joiden kanssa on kasvanut samassa perheessä. Mutta jos tuntisikin vetoa siihen ei-sukua olevaan perheenjäseneen niin ei kai siihen muilla pitäisi olla nokankoputtamista.
Ap[/quote]
Exäni tunsi seksuaalista vetoa ex-vaimonsa tyttäreen ja päinvastoin ja yhteistuumin toteuttivat halujansa "tyttären" ollessa 16-v. He olivat eläneet samaa kotia viimeiset 10v. Sieluni jäätyi, kun asia kävi ilmi.
Tavallaan tämä kertoo ihmisten lyhytjänteisyydestä ja malttamattomuudesta lukea, niin että ymmärtää asian. Luetaan vain otsikko ja pöyristytään järjettömästi, muodostetaan mielipide täysin murina.