Lue keskustelun säännöt.
Kaikillako nykyään ADHD?
04.11.2022 |
Tottakai tiedon lisääntyminen ja diagnosoinnin paraneminen on tuonut tapauksia lisää esiin, mutta tuntuu, että sen diagnoosin taakse piiloutuvat nyt myös kaikki huonosti kasvatetut lapset ja laiskat aikuiset!
Enkä missään nimessä halua loukata/väheksyä tällä niitä, joilla oikeasti kyseinen ominaisuus on! Heitäkin varmasti ärsyttää tämä asia!
Kommentit (58)
Minä olen trans-ADHD potilas. Identifioidun itseni ADHDlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä keskustelun aloittaja tarkoittaa huonosti kasvatetulla?
Vaihdevuodet aiheuttaa levottomuutta, moni ei voi keskittyä mihinkään.
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta (adhd:lla tai ilman) kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nykyaikana kuuluu jokaisella pitää olla vähintään ADHD, autismi, kaksisuuntainen mielialahäiriö, joku luonnevika kuten narsismi, keliakia, uniapnea, skolioosi, kuppa, kaatumatauti ja heikkolahjaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD -diagnoosia ei saa kovin helposti. Ja ne, joilla se on, todellakin omaavat kyseisen oireyhtymän.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd ja itse asiassa ei ärsytä. Mukavaa, kun ihan fiksut ja elämässä pärjäävät ihmiset kailottavat olevansa diagnosoimattoja addeja, kun eivät jaksa lukea kirjoja tai tehdä aina suoertehokasta työpäivää. Se tarkoittaa sitä, että adhd:n demonisointi on vihdoin päättynyt.
Mukavaa vaihtelua sille, kun ihan vasta adhd oli automaattisesti pettäjä, valehtelija, varas, itsekäs, tyhmä, laiska tai muuten vaan kusipää.
Mulla taas ADHD sopi aiempaan ammattiin, mutta nyt olis kiva, jos sitä ei olis. En ole hakenut diagnoosia, kun en ole tähän asti tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole. Olen aina ollut laiska.
Keitä ovat nämä laiskat aikuiset ja huonosti kasvatetut lapset, joihin aina vedotaan tässä yhteydessä? Oletko ollut kärpäsenä katossa todistamassa, että perheiden haasteet todella johtuvat ihan vain laiskuudesta ja huonosta kasvatuksesta?
Tuo asenne on samaa sarjaa sen kanssa, kun toiset hokevat, että nykyään erotaan liian helposti. Nämäkin ihmiset ovat olleet kärpäsinä katoissa toisten kodeissa näkemässä, mitä seinien sisällä tapahtuu, ja tietävät paremmin kuin asianomaiset itse, mitä heidän parisuhteissa tapahtuu.
Tuo asenne aiheuttaa mm. sellaista inhottavaa lieveilmiötä, että haasteista kärsivät lapsiperheet eivät uskalla kertoa ongelmistaan eikä hakea apua. Esimerkiksi minä ja mieheni emme voi enää kertoa sukulaisillemme omista haasteista, joiden kanssa elämme joka päivä yhden lapsistamme kanssa. Niin neuvolasta, puheterapiasta kuin kahdesta päiväkodista on tullut jo jonkin aikaa palautetta, että lapsella saattaisi olla keskittymishäiriö. Päiväkoti on jo käynnistänyt tukitoimet asiaan liittyen ja neuvolasta tehtiin lähete tutkimuksiin. Aina kun olemme maininneet näistä sukulaisille, olemme saaneet täystyrmäyksen. Ei kuulemma ole mitään sellaista meidän lapsella, ihan trendihuuhaata. Sukulaisten lapset on kuulemma olleet kymmenen kertaa haastavampia kuin meidän, eikä niilläkään ollut mitään. Olemme olleet kuulemma itsekin ihan samanlaisia lapsina. Kaikki lapset on kuulemma sellaisia siinä iässä. Jotkut on sitä mieltä, että olemme liian lepsuja lapselle, toiset taas sitä mieltä, että olemme liian ankaria. Äitini oikein soitti erikseen minulle kauhistellakseen, että emmehän me vaan laita lasta mihinkään tutkimuksiin. Kukaan näistä sukulaisista ei ole ollut paikalla näkemässä meidän arkea, mutta silti tietävät meitä ja ammattilaisia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hyvinkasvatetulla ka. 9,5 ja käytös 9 lapsellani diagnosoitiin ADHD vasta lukiossa. Kuinkahan monta kertaa kuultiin kommentti ei tälläisella todistuksella voi olla ADHD. Onneksi lopulta päästiin psykologille ja psykiatrille.
Sinäkin ap profiloit ADHD:n kovin kapeasti ja asenteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
ADHD -diagnoosia ei saa
helposti. Ja ne, joilla se on, todellakin omaavat kyseisen oireyhtymän.
Monilla ihmisillä on ADHD-piirteitä, mutta diagnoosi edellyttää, että oireet haittaavat normaalia elämää.
Tosin nykyinen koulu- ja työelämä, jossa voi olla paljon häiriötekijöitä ja multitaskaamista, voi kuormittaa ihan neurotyypillisiäkin.
T. AS-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keitä ovat nämä laiskat aikuiset ja huonosti kasvatetut lapset, joihin aina vedotaan tässä yhteydessä? Oletko ollut kärpäsenä katossa todistamassa, että perheiden haasteet todella johtuvat ihan vain laiskuudesta ja huonosta kasvatuksesta?
Tuo asenne on samaa sarjaa sen kanssa, kun toiset hokevat, että nykyään erotaan liian helposti. Nämäkin ihmiset ovat olleet kärpäsinä katoissa toisten kodeissa näkemässä, mitä seinien sisällä tapahtuu, ja tietävät paremmin kuin asianomaiset itse, mitä heidän parisuhteissa tapahtuu.
Tuo asenne aiheuttaa mm. sellaista inhottavaa lieveilmiötä, että haasteista kärsivät lapsiperheet eivät uskalla kertoa ongelmistaan eikä hakea apua. Esimerkiksi minä ja mieheni emme voi enää kertoa sukulaisillemme omista haasteista, joiden kanssa elämme joka päivä yhden lapsistamme kanssa. Niin neuvolasta, puheterapiasta kuin kahdesta päiväkodista on tullut jo jonkin aikaa palautetta, että lapsella saattaisi olla keskittymishäiriö. Päiväkoti on jo käynnistänyt tukitoimet asiaan liittyen ja neuvolasta tehtiin lähete tutkimuksiin. Aina kun olemme maininneet näistä sukulaisille, olemme saaneet täystyrmäyksen. Ei kuulemma ole mitään sellaista meidän lapsella, ihan trendihuuhaata. Sukulaisten lapset on kuulemma olleet kymmenen kertaa haastavampia kuin meidän, eikä niilläkään ollut mitään. Olemme olleet kuulemma itsekin ihan samanlaisia lapsina. Kaikki lapset on kuulemma sellaisia siinä iässä. Jotkut on sitä mieltä, että olemme liian lepsuja lapselle, toiset taas sitä mieltä, että olemme liian ankaria. Äitini oikein soitti erikseen minulle kauhistellakseen, että emmehän me vaan laita lasta mihinkään tutkimuksiin. Kukaan näistä sukulaisista ei ole ollut paikalla näkemässä meidän arkea, mutta silti tietävät meitä ja ammattilaisia paremmin.
Itse aadeehoona olen iloinen, ettei meikäläisiä lääkitty lapsena 70-luvulla. Sain kyllä monesti selkääni, ja jäin aina ainoana tyttönä jälki-istuntoon, mutta eipähän tullut lääkeongelmaista. Tuli taiteilija.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyaikana kuuluu jokaisella pitää olla vähintään ADHD, autismi, kaksisuuntainen mielialahäiriö, joku luonnevika kuten narsismi, keliakia, uniapnea, skolioosi, kuppa, kaatumatauti ja heikkolahjaisuus.
Mikä sinulla itselläsi mahtaa olla?
Kuppaa olisi Turussa tarjolla. Riittäisikö se? https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/76555543-a251-4d25-b25d-7581618087b7
EA3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD -diagnoosia ei saa
helposti. Ja ne, joilla se on, todellakin omaavat kyseisen oireyhtymän.Monilla ihmisillä on ADHD-piirteitä, mutta diagnoosi edellyttää, että oireet haittaavat normaalia elämää.
Tosin nykyinen koulu- ja työelämä, jossa voi olla paljon häiriötekijöitä ja multitaskaamista, voi kuormittaa ihan neurotyypillisiäkin.
T. AS-nainen
Työelämän pitäisi mennä ADHD:n ehdoilla. Tai niin, että edes ymmärrettäisiin, että meitä on erilaisia ihmisiä.
Mutta mikä auttaisi parisuhteisiin? Kun ne ei kestä. Tai aina ei edes ala.
Eipä tosiaan tule diagnoosi helposti, ei edes tutkimuksiin pääsy ole helppoa julkisella puolella.
Koko elämä pengotaan läpi lapsuudesta aikuisuuteen, kaikki vaiheet. Tarvitaan todistuksia ja muita papereita, neuvolakorttiakin kyseltiin. Tehtiin lukuisia erilaisia testejä. Haastateltiin vanhempia, sekä puolisoa. Monenlaista...
Mulla dg tuli vasta 37 vuotiaana. Ja kyseessä vaikea ADHD. Olen selvinnyt elämästä hengissä juuri ja juuri. Lapsuudesta asti ollut merkittäviä vaikeuksia lähes kaikessa. Mutta mähän olin vaan tyhmä, laiska jne. Paska ihminen. Masentunut ja ahdistunut.
Hyvä että ADHD tunnistetaan nykyään helpommin ja apua on saatavilla. Ei sitä diagnoosia saa, jos ei sitä ADHDta oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd ja itse asiassa ei ärsytä. Mukavaa, kun ihan fiksut ja elämässä pärjäävät ihmiset kailottavat olevansa diagnosoimattoja addeja, kun eivät jaksa lukea kirjoja tai tehdä aina suoertehokasta työpäivää. Se tarkoittaa sitä, että adhd:n demonisointi on vihdoin päättynyt.
Mukavaa vaihtelua sille, kun ihan vasta adhd oli automaattisesti pettäjä, valehtelija, varas, itsekäs, tyhmä, laiska tai muuten vaan kusipää.
Mulla taas ADHD sopi aiempaan ammattiin, mutta nyt olis kiva, jos sitä ei olis. En ole hakenut diagnoosia, kun en ole tähän asti tarvinnut.
Hakenut diagnoosia :D juupa juu.
Jos näiltä ottaisi puhelimen pois niin 90% parantuisi
Mulla on adhd ja itse asiassa ei ärsytä. Mukavaa, kun ihan fiksut ja elämässä pärjäävät ihmiset kailottavat olevansa diagnosoimattoja addeja, kun eivät jaksa lukea kirjoja tai tehdä aina suoertehokasta työpäivää. Se tarkoittaa sitä, että adhd:n demonisointi on vihdoin päättynyt.
Mukavaa vaihtelua sille, kun ihan vasta adhd oli automaattisesti pettäjä, valehtelija, varas, itsekäs, tyhmä, laiska tai muuten vaan kusipää.