Ken uniinsa uskoo, hän varjoansa pelkää, miksi niin...

Ei pidä olla liian pelokas enteiden edessä. Itse voi vaikuttaa paljon asioihinsa, vaikka ns. kohtalollakin on asemansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla liian pelokas enteiden edessä. Itse voi vaikuttaa paljon asioihinsa, vaikka ns. kohtalollakin on asemansa.

Enteitä ei ole olemassa. On vain päättelykyky.

Ap. jatkaa, että itse heräsin aamulla nähtyäni yöllä unta, jossa jouduin pakkaamaan ja valitsemaan vaatteitani vaatekaapeistani matkalaukkuun sotaa pakoa varten. Vaatekaappi sijaitsi kylläkin lapsuuskodissani vanhempieni makuuhuoneessa, ei omassa tämän hetkisessä kodissani. Unessani kuitenkin hyöriskeli ympärilläni jo edesmenehtyneitäkin rakkaita läheisiäni. Oli kylläkin helpottavaa herätä todellisuuteeni, ja todeta, että Suomessa on vielä rauha maassa.

Ei ole loppuen lopuksi kovin monia vuosikymmeniä kulunut aikaa siitä kun maassamme tosiaan piti osan kansalaisistamme lähteä silloisen itäisen valtion rajamme lähettyviltä evakkoon. Toisethan joutuivat sittemmin sota-ajan jälkeen jäämään lopullisesti ns. evakkoon, ja eivät päässeet palaamaan asumaan omalle kotiasuinpaikkakunnalleen takaisin. Oma äitini joutui lähtemään kolmekin eri kertaa evakkoreissulle omien sisarustensa ja äitinsä kanssa. Äitini oma isänsähän oli sotimassa, kuten monien muidenkin isät.

Kuitenkin kun me sodan jälkeen syntyneet ja sitä surkeaa ja kaikinpuolin kurjaa ajanjaksoa

kokemattomat ihmiset nykyelämässämme emme voi muuta kuin kuvitella, millaista se elämä on noihin aikoihin ollut, ja sehän ei taatusti ollut kenellekään mitään henkisesti helppoa aikaa, saatikka fyysisesti, kun osalla kansasta oli jopa puutetta monipuolisesta sapuskastakin, ja jopa kunnollisista kengistä.

Ajatelkaa nyt, jos joutuisitte jättämään oman kotinne ja lähteä reissuun, jolta paluuta kotiin ei välttämättä tule olemaan koskaan tulevaisuudessanne.