Onko täällä tai tunnetteko sellaisia aikuisia, jotka nukkuu päivät ja valvoo yöt?

Täällä puoliso (mies) nukkuu parhaillaan eli iltaisin klo 18-20, sen jälkeen valvoo, minkä valvoo. Yleensä kai nukkuu yöllä muutaman tunnin. Menee puolen yön jälkeen nukkumaan, saattaa olla aamuyöstä hereillä. On hereillä aamuyöstä, koska nukkuu iltaunien lisäksi päiväunet. Ei riitä unta yöhön.

Hereillä ollessaan sanoo, että 'lepäilee'; käytännössä somettaa.

Olen kovin kypsä tilanteeseen. Pyöritän lapsiarkea yksinäni.

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän tämä johtuu? Itsellä kääntyy rytmi aina heti kun tilaisuus tulee. Nykyään on tietenkin lapsia niin pakko pitää "normaali" rytmi. Tämä "normaali" rytmi on jatkuvaa kamppailua, kun taas tuo käänteinen rytmi tuntuu vaivattomalta ja luonnolliselta. Minulla siis kääntyy rytmi niin että valvon vaikkapa 06 ja herään klo 14. Eli en nuku sen enempää kuin muutkaan.

Se johtuu pimeydestä. Osalla ihmisistä liian vähäinen auringonvalo sekoittaa vuorokausirytmin.

Minä valvon aamuyöhön ja herään n. klo 12 -13. Ihanaa, kun voin nyt eläkkeellä noudattaa omaa luontaista rytmiäni. Töissä ollessa olin aina aamuisin väsynyt, kun uni ei kuitenkaan tullut aikaisin, vaikka oli aikainen herätys. Oli jatkuvaa univajetta.

Minä. Olen 26v opiskelija. Olen aina ollut tosi iltavirkku ja kokenut yön omaksi ajakseni. Paras rytmi itselläni on niin että menen nukkumaan 3-4 aikaan ja herään klo 12-13. Varsinkin kesällä voi lipsua siihen että menen vasta aamulla nukkumaan mutta pitemmän päälle se on vähän turhan myöhään. En siis ole syrjäytynyt, opiskelen yliopistossa (luojan kiitos nykyaikana voi opiskella täysin etänä) ja teen osa-aikaisesti iltapainotteista työtä. Kouluhommatkin sujuu paremmin kun saa tehdä illalla kun aivot on virkeimmillään.

Lasketaanko se että menen nukkumaan kahdeksalta-yhdeksältä ja herään kolmelta-neljältä aamuyöllä pirteänä touhuamaan mitä milloinkin. Sitten kahdeksalta lähden töihin, tulen kotiin klo 17 ja kahdeksalta olen unessa.

Kyllä, ex oli tällainen.

Oli pakko ottaa ero, kun itse kävi töissä ja opiskeli ja todellakin oli nukuttava yöt ja valvottava päivät.

Eksä sitten aamuisin aina valitti, että ei saa laittaa valoja päälle, ei saa tulla meteliä jne jne... Oli mukavaa asua yhdessä yksiössä kun meininki oli tämä.

Ainakin tietokoneella puuhasi jotain öisin.

Kuvioon tuli myös rahavaikeudet ja puheet siitä, kuinka kohta on hyvä olla kun mä valmistun ja tienaan rahat meille. Joo ei. Hän menetti elämänhallinnan täysin ja koitti myös riistää multa mahdollisuuden elää normaalisti.

tupakkaa ja kaljaa kirjoitti:

Näyttää jokunen olevan talossa, enemmänkin sitä syrjäytyneisyyttä

Samasta syystä tällä kerrostalossa.Hieman kohentavat itsetuntoa muille, valvoin kun paikat särkee ymm.Kun todelisuus viini kalja valvotta ja siihen viellä tupakat.

Vierailija kirjoitti:

Veljen aikuiset lapset (3 kpl), jotka ei opiskele eikä käy töissä. Yksi toisensa perään jää vaan "oleilemaan". Miten se edes on mahdollista? Miksi tämä maa mahdollistaa sen?

Mun ex-käly eli noin.

Ei käynyt töissä, ei opiskellut. Sitä ei huvittanut mikään. Asui vanhempiensa kotona. Kun se oli 25, sille ostettiin auton lisäksi asunto, jonka vanhemmat remontoivat ja kalustivat. Vastaus on äveriäät vanhemmat.

Tämä nainen oli kroonisesti nyrpeä ja huonotuulinen, eikä sitä kiinnostanut oikein mikään.

Minä itse. En vaan saa nukuttua öisin vaikka mikä olisi, tapasin pyöriä hereillä sängyssä tuntikausia. Aamuisin saan unta helposti. Päätin sit vaihtaa että nukun päivät ja yöt valvon.

Itse elän työttömänä noin. Alunperin aamuvirkku, joten todellakin aivan ympäri mennyt. Äiti käy kyttäämässä ikkunan takana, että onko verhot edessä päivisin ja valittaa puhelimitse. 

Ttu