Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon "lohtusyömisestä"?
02.11.2022 |
Aloitin, kun kotimme oli räjähtänyt, menimme turvakotiin, menetin isän ja menetin yläasteen kaverit. En saanut uusia lukiosta vaan minua kiusattiin. Äitini ei välittänyt minusta ja kiusasi myös minua. Esimerkiksi migreenikohtaukseni aikana paiski tiskejä ja huusi minulle aina, kun pääsin kotiin. Lähdin 6 maissa bussia odottamaan ja bussiaikataulujen takia olin aikaisintaan 5 kotona. Minulla oli siis anoreksia, mikä vaihtui bulimiaan (ei diagnooseja).
Minulla ei vieläkään ole ketään. Hoidan asiani, koulut ja työn, mutta kukaan ei halua minua tai olla kanssani. Haluaisin pudottaa 10 kg, mutta kaikki kaatuu ahmimiskohtaukseen. Yleensä päivän jälkeen tunnen illalla itseni yksinäisimmäksi ja en oikein ole tyytyväinen elämäänikään. Vähän hassulta se tuntuu kirjoittaa, mutta sitten rupean ahmimaan ja se nälkä on pohjaton. Mutta sen hetken en tunne niitä kaikkia kipuja. Vain ruoan maut eikä ruoka petä ikinä. Oksentamisen jälkeen on sitten tietysti hirveät morkkikset ja ei tämä laihanakaan pidä. Tuntuu, että on mahdotonta opetella enää normaalia suhtautumista ruokaan, kun ei sitä koskaan oikein ole ollutkaan. Kotonakaan ei mistään terveellisestä ravitsemuksesta ollut hyvää mallia.
Mutta luulen, että nyt olen siinä kohtaa kun oikeasti haluan muutosta. Tämä ei edes tunnu enää oikein miltään. Teen tätä lähinnä tavan vuoksi. Kun olen oksentamassa niin mietin, mikä minua oikein vaivaa. Haluan lopettaa, mutta en osaa. Se ei ole niin yksinkertaista kuin miltä se saattaa tuntua ja jos kysytte miksen vain lopeta niin en osaa vastata. Minulla on ollut pidempiä kuukaudenkin taukoja oksentamisessa, mutta olen jostain syystä palannut vanhoihin tapoihin.
Ei tämä ole mitään elämää.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi.
Mitä tarkoitat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko muuttaa syömäsi ruokaa..osta porkkanoita sipsien tilalta ja vaihda suklaa viinirypäleisiin.
Ehkä elimistösi havaitsi terveyshyödyt ja alitajuisesti vaikuttaisi aivoihisi ettei kannata oksentaa (näitä vitamiineja).
Mene paikkoihin, esim kirjasto joissa on muitakin ihmisiä piittaamatta siitä pitävätkö he sinusta tai eivät.
Aina kun mietit miten väärin sinulle lapsena sanottiin niin ajattele että tuo lapsi olisi nyt siinä ja saisit lohduttaa häntä- ala kasvattaa itseäsi!
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Tuo ehkä pienin ongelmistasi 🤔
Kuinka niin?
Ap
Mitä teet vapaa-ajalla? Hirveä klisee tarjota harrastusta tai muuta kivaa tekemistä ratkaisuksi, mutta se voisi auttaa vähän. Jotain mihin uppoutua ja mistä saa mielihyvää onnistumisen kautta. Ehkä tapaisi uusia ihmisiäkin? Ei välttämättä korjaa isosti mitään mutta se mitä nyt teet ei ainakaan johda mihinkään hyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ulkopuolinen apu olisi hyvä, kun selvästi itse olet valmis muutokseen.
Tunnistan jotain samaa, stressisyön, mutta en oksenna enkä laihduta, eli vaikka toimintamalli on ehkä jollakin tapaa jossain tilanteessa sama, se ei mulle muodosta tuollaista kierrettä ja ongelmaa kuitenkaan.
Eli tavallaan, vaikka joskus "tunnesöisitkin" niin jos saisit jotain ns. henkisiä työkaluja käsitellä niitä tilanteita, voisit päästä eroon tuosta oksentamisesta ja kierteestä ja ehkä oppisit myös oikeasti nauttimaan herkuistakin terveellä tavalla.
Tsemppiä, tärkeää syömishäiriöstä toipumisessa on varmasti se, että itse haluaa asialle jotain tehdä ja se sulla on jo kunnossa!
Vierailija kirjoitti:
Voisitko muuttaa syömäsi ruokaa..osta porkkanoita sipsien tilalta ja vaihda suklaa viinirypäleisiin.
Ehkä elimistösi havaitsi terveyshyödyt ja alitajuisesti vaikuttaisi aivoihisi ettei kannata oksentaa (näitä vitamiineja).
Mene paikkoihin, esim kirjasto joissa on muitakin ihmisiä piittaamatta siitä pitävätkö he sinusta tai eivät.
Aina kun mietit miten väärin sinulle lapsena sanottiin niin ajattele että tuo lapsi olisi nyt siinä ja saisit lohduttaa häntä- ala kasvattaa itseäsi!
Kun se kohtaus tulee niin siihen ei auta mitkään salaatinlehdet. On pakko saada jotain "hyvää" ja sitten kun olen jo retkahtanut niin on ihan sama syödä kaikki mitä löytyy, koska joutuu kuitenkin oksentamaan. Ja kyse ei juurisyiltään ole oikeastaan ruoassa niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on syömishäiriö ja tarvitset siihen apua.
Mutta niin syömishäiriön hoitaminen kun yleisesti laihduttaminen ammattilaisen ohjauksessa aloitetaan sillä, että ateriarytmi laitetaan kuntoon. Ja kaikki muutokset tehdään pikkuhiljaa.
Itse aloitin painon pudottamisen ravitsemusterapeutin opastuksella viime keväänä. Mulla ongelmana oli selkeäasti se, että söin liian harvoin ja sitten olikin jo kiljuva nälkä ja söin ihan liikaa. Ensimmäinen tehtävä mulla oli syödä viisi kertaa päivässä. Mitään muuta ei tarvinnut miettiä, kunhan söin viisi kertaa tasaisesti. Mulla putosi samantien paino sen kuukauden aikana kaksi kiloa. Enkä oikeasti muuttanut mitään muuta kuin söin tasaisemmin. Mutta kun ei ollut illalla kiljuva nälkä, söin vähemmän. Ravitsemusterapeutti sanoi, että osalla tämä ensimmäinen kuukausi myös nostaa painoa, mutta sitten se tasaantuu.
Nyt on reilut 6 kk mennyt, joka tapaamisella sovitaan yksi asia mitä muutetaan. Esim. syön kasviksia 2 annosta enemmän kuin ennen. Mä olen laihtunut suht tasaisesti ja jopa all Inc loman jälkeen pääsin nopeasti takaisin oikeaan syömisrytmiin ja annoskokoihin. Ja loppujen lopuksi musta tuntuu etten oikeasti ole muuttanut oikeastaan mitään, koska muutokset on tehty hitaasti eikä mitään ole kielletty.
Kaikenmaailman kitudieteillä, kalorien kyttäämisellä, laihdu 5 kiloa viikossa lupauksilla näillä vaan saa elimistön sekaisin ja itsensä kiukkuiseksi.
Hae apua ammattilaiselta, äläkä haksahda netin halpoihin hyvinvointivalmentajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on jännä, kuinka me ihmiset oomme niin erilaisia. Mulla kun tuli elämässäni hirveän vaikea vaihe, niin en pystynyt syömään. Söin silloin tällöin mandariinin tmv., mutten kokenut nälkää, enkä edes kyennyt syömään. Laihduinkin sitten parissa kuukaudessa n.20 kg, enkä ollut mitenkään lihava ennen sitäkään. Mutta toivon tsemppiä, ja voimia selättää tuo ongelma ap, vaikken osaakaan neuvoja antaa.
Vierailija kirjoitti:
Tai siis tiedostan, että syön yksinäisyyteen, mutta en voi korjata sitä asiaa.
Ap
Minä olen jo ikäihminen. Kyllä on moneen otteeseen ollut ruoka ja syöminen lohdun lähteenä. Joskus olen ollut melko ylipainoinenkin. Nyt olen pitkään syönyt suhteellisen vakaasti ja hyvin. Käyn harvoin kaupassa mutta silloin kun käyn niin kiusaus ostaa epäterveellisiä herkkuja on äärimmäisen kova. Sitten kun niitä herkkuja on kotona niin kiusaus on niin suuri että kyllä syön ne heti. Nyt minulla ei ole ylipainoa, hiukan muita terveysongelmia.
Yritän vaan olla menemättä kauppaan ja kaupassa niitä ostamatta. Sen jälkeen peli on menetetty niiden herkkujen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet vapaa-ajalla? Hirveä klisee tarjota harrastusta tai muuta kivaa tekemistä ratkaisuksi, mutta se voisi auttaa vähän. Jotain mihin uppoutua ja mistä saa mielihyvää onnistumisen kautta. Ehkä tapaisi uusia ihmisiäkin? Ei välttämättä korjaa isosti mitään mutta se mitä nyt teet ei ainakaan johda mihinkään hyvään.
Lähinnä aika kuluu töissä ja opiskellessa. Yritän myös treenata mahdollisimman paljon. Joka päivä ainakin jotakin. Lähinnä yksilölajeja olen harrastanut, käsitöitä, piirtämistä, mutta ne ovat jääneet. Mihinkään harrastustoimintaan en uskalla mennä, vaikka haluaisin. En ole koskaan osannut tulla osaksi porukkaa. Tuntuu aina, että kaikki ovat jo valmiiksi klikkiytyneet. Koulussa olevissa ryhmätöissäkin on vaivaannuttavaa, kun minut puoliväkisin otetaan johonkin ryhmään. Töissä sentään on vähän helpompaa. Ei kukaan puutu olemassaolooni, kunhan hoidan hommani. Muualla jään aina ulkopuoliseksi ja kyllä töissäkin, mutta se ei ilmene niin vahvana.
Ap
Voi rakas
Lapsuuden traumoilla on varmasti merkitystä syömishäiriösi kanssa. Lämmöllä suosittelen hakemaan apua ennenkuin menet todella huonoon kuntoon. Soita terveysasemalle ja kysy mistä voit saada apua. Tuskin selviät yksin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ulkopuolinen apu olisi hyvä, kun selvästi itse olet valmis muutokseen.
Tunnistan jotain samaa, stressisyön, mutta en oksenna enkä laihduta, eli vaikka toimintamalli on ehkä jollakin tapaa jossain tilanteessa sama, se ei mulle muodosta tuollaista kierrettä ja ongelmaa kuitenkaan.
Eli tavallaan, vaikka joskus "tunnesöisitkin" niin jos saisit jotain ns. henkisiä työkaluja käsitellä niitä tilanteita, voisit päästä eroon tuosta oksentamisesta ja kierteestä ja ehkä oppisit myös oikeasti nauttimaan herkuistakin terveellä tavalla.
Tsemppiä, tärkeää syömishäiriöstä toipumisessa on varmasti se, että itse haluaa asialle jotain tehdä ja se sulla on jo kunnossa!
Niin, mutta tämä menee minulla niin, että se on kaikki tai ei mitään. Tiedän tavallaan, että se on vähän hullu ajattelumalli, mutta jos syön sen yhden karkin tai yhden kakunpalan niin "kaikki on jo pilalla".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet vapaa-ajalla? Hirveä klisee tarjota harrastusta tai muuta kivaa tekemistä ratkaisuksi, mutta se voisi auttaa vähän. Jotain mihin uppoutua ja mistä saa mielihyvää onnistumisen kautta. Ehkä tapaisi uusia ihmisiäkin? Ei välttämättä korjaa isosti mitään mutta se mitä nyt teet ei ainakaan johda mihinkään hyvään.
Niin ja minun piti laittaa, että tavallaan odotan, että kelpaan ihmisille sitten, kun olen laihtunut, olen saanut hyvän koulutuksen, rahaa jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ulkopuolinen apu olisi hyvä, kun selvästi itse olet valmis muutokseen.
Tunnistan jotain samaa, stressisyön, mutta en oksenna enkä laihduta, eli vaikka toimintamalli on ehkä jollakin tapaa jossain tilanteessa sama, se ei mulle muodosta tuollaista kierrettä ja ongelmaa kuitenkaan.
Eli tavallaan, vaikka joskus "tunnesöisitkin" niin jos saisit jotain ns. henkisiä työkaluja käsitellä niitä tilanteita, voisit päästä eroon tuosta oksentamisesta ja kierteestä ja ehkä oppisit myös oikeasti nauttimaan herkuistakin terveellä tavalla.
Tsemppiä, tärkeää syömishäiriöstä toipumisessa on varmasti se, että itse haluaa asialle jotain tehdä ja se sulla on jo kunnossa!
Niin, mutta tämä menee minulla niin, että se on kaikki tai ei mitään. Tiedän tavallaan, että se on vähän hullu ajattelumalli, mutta jos syön sen yhden karkin tai yhden kakunpalan niin "kaikki on jo pilalla".
Ap
Yksi ohje tällaiseen on, että kaikki ei ole pilalla. Se yksi ruokailukerta voi olla pilalla, mutta seuraava ei ole. Olen seurannut ystävääni, joka kärsii bulimiasta ja siihen on mahdollista saada apua ja hän on jotain asioita mulle kertonut, mitkä ovat häntä auttaneet. Että vaikka tällä viikolla pystyi yhden kerran olemaan ahmimatta ja oksentamatta, niin se on se voitto ja siihen tavoite seuralla kerralla, ei juutu ja mieti niitä viittä kertaa jolloin oksensi. Mutta tarvitset kunnon apua, eikä meitä kaverilta kuultua opastajia.
Tsemppiä
Kannattaa yrittää ajatella järjellä,että terveys säilyisi.Kun syö kunnolla säännöllisesti,ei tee niin paljon mielikään herkkuja.Makean syöminen nostaa verenpainettakin ym.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko muuttaa syömäsi ruokaa..osta porkkanoita sipsien tilalta ja vaihda suklaa viinirypäleisiin.
Ehkä elimistösi havaitsi terveyshyödyt ja alitajuisesti vaikuttaisi aivoihisi ettei kannata oksentaa (näitä vitamiineja).
Tämä on turha neuvo. Silloin kun se ahmimishimo tulee niin silloin ahmitaan porkkanat, kaurapuurot ja omenatkin.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Tai siis tiedostan, että syön yksinäisyyteen, mutta en voi korjata sitä asiaa.
Ap