Miten ratkaista tämä kasvatuserimielisyys?

Mies haluaa vaan että huuto just sillä hetkellä loppuu ja että saa olla itse rauhassa. Ei se ajattele että mitä se huudolle joka kerta periksi antaminen pitkällä tähtäimellä saa aikaan. No tietysti enemmän huutoa. Kaikki veteraanivanhemmat tuon tajuaa.

Voisit tietenkin hyödyntää tuota ominaisuutta alkamalla itsekin huutaa kuin palosireeni heti jos mies on kanssasi eri mieltä jostain asiasta tai ei halua ostaa jotain tavaraa jonka mielestäsi tarvitsette kotiin. Ei muuta kui heittäydyt lattialle ja annat tulla täydellä volyymillä. 

Meillä molemmat oli sitä mieltä että saakoon tahtonsa periksi jos se ei ole vaarallista. Logiiikalla, että tuskin ne enää isompana silti kiljuu. Ja totta se on, ei ole ollut mitään käytösongelmia, ei ne kouluiässä tosiaan enää kilju vaikka pienenä saivatkin tahtonsa niin läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette molemmat periaatteessa oikeassa ja väärässä. Asiasta keskustellaan ja mietitään yhdessä, onko se asia tarpeellinen, voisiko sille olla joku muu ajankohta ja miksi lapsi sen niin kovasti haluaa. Vastaus ei ole vain kyllä tai ei sen mukaan, mitä aikuinen päättää, vaan lapsen voi huomioida näissäkin asioissa lapsentasoisesti.

Miten keskustella huutavan lapsen kanssa? Ei lapsi kuule mitään keskusteluyritystä siltä huudoltaan eikä myöskään pysähdy keskustelemaan. Ap

Jos hän ei kuule yhtään mitään, niin anna se lelu käteen, kunnes on hiljaa ja ala sitten keskustella asiasta. Jos ei rauhoitu, niin poistukaa tilanteesta johonkin ulos, kunnes on tunteet jäähtyneet sen verran, että voi keskustella. Ja kaikella rakkaudella, olen kasvattanut yhden voimakastahtoisen kaverin, joka huusi vähän joka toisesta asiasta (mm. jos ei saanut itse pukea kiire aamuna), eikä meillä silti huudettu kaupassa, koska kaikista asioista keskusteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette molemmat periaatteessa oikeassa ja väärässä. Asiasta keskustellaan ja mietitään yhdessä, onko se asia tarpeellinen, voisiko sille olla joku muu ajankohta ja miksi lapsi sen niin kovasti haluaa. Vastaus ei ole vain kyllä tai ei sen mukaan, mitä aikuinen päättää, vaan lapsen voi huomioida näissäkin asioissa lapsentasoisesti.

Miten keskustella huutavan lapsen kanssa? Ei lapsi kuule mitään keskusteluyritystä siltä huudoltaan eikä myöskään pysähdy keskustelemaan. Ap

Jos hän ei kuule yhtään mitään, niin anna se lelu käteen, kunnes on hiljaa ja ala sitten keskustella asiasta. Jos ei rauhoitu, niin poistukaa tilanteesta johonkin ulos, kunnes on tunteet jäähtyneet sen verran, että voi keskustella. Ja kaikella rakkaudella, olen kasvattanut yhden voimakastahtoisen kaverin, joka huusi vähän joka toisesta asiasta (mm. jos ei saanut itse pukea kiire aamuna), eikä meillä silti huudettu kaupassa, koska kaikista asioista keskusteltiin.

Ei näissä tilanteissa ole kyse koskaan mistään leluista. Ap

Ap anna joku esimerkkitilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette molemmat periaatteessa oikeassa ja väärässä. Asiasta keskustellaan ja mietitään yhdessä, onko se asia tarpeellinen, voisiko sille olla joku muu ajankohta ja miksi lapsi sen niin kovasti haluaa. Vastaus ei ole vain kyllä tai ei sen mukaan, mitä aikuinen päättää, vaan lapsen voi huomioida näissäkin asioissa lapsentasoisesti.

Miten keskustella huutavan lapsen kanssa? Ei lapsi kuule mitään keskusteluyritystä siltä huudoltaan eikä myöskään pysähdy keskustelemaan. Ap

Jos hän ei kuule yhtään mitään, niin anna se lelu käteen, kunnes on hiljaa ja ala sitten keskustella asiasta. Jos ei rauhoitu, niin poistukaa tilanteesta johonkin ulos, kunnes on tunteet jäähtyneet sen verran, että voi keskustella. Ja kaikella rakkaudella, olen kasvattanut yhden voimakastahtoisen kaverin, joka huusi vähän joka toisesta asiasta (mm. jos ei saanut itse pukea kiire aamuna), eikä meillä silti huudettu kaupassa, koska kaikista asioista keskusteltiin.

Ei näissä tilanteissa ole kyse koskaan mistään leluista. Ap

Ok, vaikea sanoa suoraan, kun ei tiedä tarkemmin millainen tilanne. Meillä aamuhuutaminen pukiessa esimerkiksi johtui siitä, että itselläni on huono ajanhallinta. Lapsi tarvitsi enemmän aikaa, jotta ehtii pukea itse ilman minua. Noin esimerkkinä. Kaikkia huutamisia ei tietenkään voi ennakoida. 

Jos ongelma on tolkuton huuto, niin poistu tilanteesta. Ilmoita, että jutellaan, kun olet rauhoittunut.

Riippuu lapsesta, iästä ja tilanteesta. Mulla on todella voimakastahtoinen autismin kirjolla oleva tytär. Ehdottomasti vaikein ikinä tapaamani ihminen. Jos en olisi antanut periksi aika usein, niin meidän elämä olisi ollut pelkkää huutoa ja kaaosta. Ihan fiksu lukiolainen hän nyt on.

Minä sanoin, että en saa selvää, mitä sanot kun sinä huudat ja kiljut. Mene rauhoittumaan ja sano sitten uudelleen. Jos lapsella on kielen kehityksen häiriötä niin sitten tuo lause opetetaan kuvana.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvinaista, että se menee noin päin. Yleensä perheissä äiti on liberaali positiivinen kasvattaja ja isä taas edustaa konservatiivista kurinäkökulmaa. Äidin kädessä heiluvat tunnekortit ja isän kädessä taas nahkaremmi.

Mun lapsuuden perheessä se meni siten, että äiti uhkaili, että jos ei olla kunnolla niin isä sitten antaa remmistä. Isä ei koskaan antanut remmistä tai ollut väkivaltainen. Riehumalla ei kyllä saatu sitä mitä haluttiin.

Kannattaa erota. Se on lapsen etu. Ehkä lapsi johonkin laitokseen ja adhd lääkkeet vielä.

Ap, pidä ehdottomasti linjasi!! Ihme vastauksia olet nimittäin saanut. Tai toisaalta, ehkä ne juuri selittävät, miksi esim. koulussa meno on nykyään sellaista mitä se on...

Meillä lapset oppivat hyvin pienestä pitäen, että äidin ei on aina ei. Toki taaperoiän jälkeen pari neuvottelukierrosta voitiin käydä läpi, mutta siihen se aina jäi. Nyt teini-iässä tiukka linja on todellakin maksanut itsensä takaisin. Nykyään asioista tietenkin jo neuvotellaan, kun siihen ikä on tuonut myös vastapuolelle kykyjä ja taitoja.

Isänsä myös meillä lipsui aina, koska ei jaksanut kuunnella huutoa ja mankumista...

Vierailija kirjoitti:

Ap anna joku esimerkkitilanne?

On ruoka-aika, lapsi ei haluaisi syödä ruokaa vaan alkaa vaatimaan tilalle suklaata, kun sanotaan ei niin alkaa huutamaan ja itkemään että en syö ruokaa haluan suklaata. Miehen mielestä pitää antaa heti suklaata, jotta huuto loppuisi.

Ollaan leikkipuistossa, ja on täytyy lähteä kotiin, koska on tulossa vieraita, muutaman kerran on jo sanottu että yhden leikin ehtii leikkiä vielä loppuun. Kun se on loppu ja sanotaan että nyt lähdetään alkaa huuto en lähde kotiin ollaan täällä vielä. Miehen mielestä pitää jäädä puistoon, jotta huuto loppuisi ja antaa vieraiden odottaa.

Ap

Periaatteessa sinä olet oikeassa, jos kyse on kaupassa asioinnista vaikka ja lapsi haluaa puolihyllyä mukaan. Toisaalta riippuu vähän asiasta, että mistä on kyse. Ja lasta yleensä voi kuunnella ja lohduttaakin. Ei lasta ole pakko jättää itkemään silti yksikseen. Lapsi ei mene ehkä heti pilalle, jos joskus saa jotain, vaikka aikuiset kuvittelevat niin. Silti aikuisen pitää harkita mikä on hyväksi ja mikä tarpeetonta turhaa. Lapsi tietää silti vointinsa parhaiten, miltä tuntuu. Voisiko joskus antaa lapsen valitakin asioita (iän mukaan) ja oppii valitsemaan hyviä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap anna joku esimerkkitilanne?

On ruoka-aika, lapsi ei haluaisi syödä ruokaa vaan alkaa vaatimaan tilalle suklaata, kun sanotaan ei niin alkaa huutamaan ja itkemään että en syö ruokaa haluan suklaata. Miehen mielestä pitää antaa heti suklaata, jotta huuto loppuisi.

Ollaan leikkipuistossa, ja on täytyy lähteä kotiin, koska on tulossa vieraita, muutaman kerran on jo sanottu että yhden leikin ehtii leikkiä vielä loppuun. Kun se on loppu ja sanotaan että nyt lähdetään alkaa huuto en lähde kotiin ollaan täällä vielä. Miehen mielestä pitää jäädä puistoon, jotta huuto loppuisi ja antaa vieraiden odottaa.

Ap

Tilanne 1 ei meillä olisi ehdoton. Lapselle kerrotaan, että ruoka pitää silti syödä, eli jos saa suklaan, niin syö sen jälkeen ruuan. Tai odottaa, kunnes ruoka on syöty ja kaikki voi ottaa suklaata jälkkäriksi. Jos käyttäytyy huonosti pöydässä, voi poistua omaan huoneeseen, jotta muut saa ruokarauhan.

Tilanne 2. Kerron lapselle, että olemme vielä 10minuuttia. Sitten 5minuuttia, 3, 2, ja 1. Sitten kerron, että aika lähteä, nousen ja suuntaan portille. Joskus saattaa olla kavereita. Silloin voin heltyä esimerkiksi kahdeksi minuutiksi vielä, mutta enempää en jousta. Jos lapsi ei tule, menen hänen luokse ja kerron, että nyt lähdemme ja lähden taluttamaan pois. Jos huutaa, niin siinähän huutaa, kannan pois. Kunnolla ennakointi auttaa.

Jos lapsi oppii että itkupotkuraivarilla saa tahtonsa läpi, niin niinhän hän sitten toimii. Meillä ensimmäisiä opetettavvia käyttäytymismalleja oli kärsivällisyys. Toiveensa sai toisinaan läpi, mutta enimmäkseen sitten myöhemmin. Ja kun niitä toiveita kertyi useampia, niin oppi sitten laittamaan ne järjestykseen ja hylkäämään joitain toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap anna joku esimerkkitilanne?

On ruoka-aika, lapsi ei haluaisi syödä ruokaa vaan alkaa vaatimaan tilalle suklaata, kun sanotaan ei niin alkaa huutamaan ja itkemään että en syö ruokaa haluan suklaata. Miehen mielestä pitää antaa heti suklaata, jotta huuto loppuisi.

Ollaan leikkipuistossa, ja on täytyy lähteä kotiin, koska on tulossa vieraita, muutaman kerran on jo sanottu että yhden leikin ehtii leikkiä vielä loppuun. Kun se on loppu ja sanotaan että nyt lähdetään alkaa huuto en lähde kotiin ollaan täällä vielä. Miehen mielestä pitää jäädä puistoon, jotta huuto loppuisi ja antaa vieraiden odottaa.

Ap

Ei on ei.

Taitaa