Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Näettekö isänpäivänä isänne vai soitatteko hänelle?
Kommentit (20)
En kumpaakaan. On hoitokodissa parin sadan kilometrin päässä eikä pysty enää käyttämään puhelinta. Käyn jonain muuna viikonloppuna katsomassa, sillä hoitokodissa on muutenkin viikonloppuisin liian vähän henkilökuntaa niin parempi heidän kannaltaan ettei kaikkien omaiset pyörisi siellä samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen isää ja sytytän kynttilän. Ikävä ei lopu, mutta ei myöskään rakkaus <3
En vietä yleensä, kuten en syntymäpäivääkään, en osaa. Annan isän viettää taivaassa (kuoli 80-luvun lopussa), jos haluaa viettää päivää. Keskustassa olisi varmaan leivoksia saatavilla ja limpparia.
Vierailija kirjoitti:
En kumpaakaan. On hoitokodissa parin sadan kilometrin päässä eikä pysty enää käyttämään puhelinta. Käyn jonain muuna viikonloppuna katsomassa, sillä hoitokodissa on muutenkin viikonloppuisin liian vähän henkilökuntaa niin parempi heidän kannaltaan ettei kaikkien omaiset pyörisi siellä samaan aikaan.
Voisiko henkilökunnalta kysyä auttaisivatko asiassa sen verran että soitat hoitajien/yksikön numeroon ja hoitaja veisi sitten puhelimen isäsi korvalle jos hän ei pysty itse sitä pitelemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelen puhelimitse, koska en asu Suomessa ja delegoin veljeni viemään hänelle jotain herkkua, ehkä kutsuu hänet syömään.
Isäni menehtyi viime vuonna enkä haudallekaan pääse, kun matkaa 600 kilometriä. Sytytän kynttilän muistoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe, koska asun niin kaukana, enkä myöskään soita, koska ei ole tapana soitella hänen kanssaan. Yhteinen isompi lahja ostetaan sisarusten kanssa joka vuosi ja kortin laitan sen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan juuri isänpäivänä nähdä, mutta nähdään tässä ennen isänpäivää ainakin pari kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe, en soita enkä vie haudalle kynttilää.
Isäni kuoli melkein30 vuotta sitten, asun ulkomailla enkä käy Suomessa koska ei mitään siteitä sinne enää.
Isäni elää muistoissani ja on mukanani sitä kautta. Minulla oli hyvä isä jota rakastin paljon. Paljon hyviä muistoja yhteisistä retkistä metsään ja luontoon ja uimarannalla käynneistä. Isä osallistui koulun kevät- ja joulujuhliin, tuli katsomaan esiintymistäni. Oli kiinnostunut ja kiltti. Parhaat viedään ensin...
En tarvitse mitään erityistä päivää muistaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko henkilökunnalta kysyä auttaisivatko asiassa sen verran että soitat hoitajien/yksikön numeroon ja hoitaja veisi sitten puhelimen isäsi korvalle jos hän ei pysty itse sitä pitelemään?
En viitsi häiritä henkilökuntaa silloin, menevät ihan minimiresursseilla siellä viikonloppuisin. Toisekseen isä ei valitettavasti enää tunnista puhelimen kautta ihmisiä, ei oikein ole täysin tässä todellisuudessa enää. Tunnistaa kyllä sitten kun menee paikan päälle ja näkee kasvot mutta puhelimessa ei enää tajua, että puhuu jonkun kanssa.
Ei kumpaakaan. Ei hänkään minulle soittele. Minun on vielä aikuisenakin vaikea sisäistää, että suurin osa isistä taitaa olla välittäviä ja rakastavia? Minun isä-malli oli aivan päinvastainen.
Onneksi joi itsensä hengiltä. En soittaisi, tai olisi missään tekemisissä vaikka olisi elossakin.
Alue: Aihe vapaa
Hän on kuollut . Viedään haudalle kynttilä
.