Mä halveksin ihmisiä joilla ei ole mitään koulutusta. Sori vaan.

Pitääkö väkisin hommata jotkut paperit?

Ja voihan niillä olla vaikka minkälaista älyä, mutta kunnianhimo vaan puuttuu. Elämässä kun on muutakin kuin työ...

tuttavani ei edes normaalista peruskoulusta selvinnyt.

Joitakin ei vain opiskelu kiinnosta, mutta löytävät silti MIELEISTÄ työtä!

Tärkeämpää kuin pepereihin tuijottelu on mielestäni se, että ihmiset ovat onnellisia.

Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä ei ole päämäärää tai tavoitteita hän on unohtanut itsensä.. aina pitää olla joku mitä kohti suunnata itsensä..

tavoitteita ja haasteita myös työelämän ulkopuolella. Voi myös päästä haasteelliseen työhön ilman koulutusta niin kuin esim. minä.

Ihminen voioppia kokemuksenkin kautta ja vielä paljon paremmin kuin koulussa. yrittäjä-luonnetta esim. ei edes koulussa opi. Useimmat alat opiskellaan kuin peruskoulussa, ylhäältäpäin tuputetaan. Olen sitä mieltä ettei edes korkea-kouluopinnot aina vaadi ihmiseltä mitään ihmeellistä. ja olen itse maisteri.

En halveksu ketään, mutta kunnioitan erityisesti heitä jotka ovat elämässään oppineet itse, kantapään kautta, antaneet elämän kuljettaa. Ja tekevät sitten mitä ekevät työkseen ovat viiisaita, empaattisia, läsnäolevia ihmisiä. siinäpä jotain mikä on tänä päivänä hyvin harvinaista.

Mä olen kertakaikkiaan niin luotaantyöntävä.

Vaikea selittää. En vain pidä ihmisistä. Asiat on kiinnostavia, mutta ei ihmiset.

Todennäköisesti sinulla on huonoja kokemuksia muista ihmisistä. Ehkä jotain traumojakin? Ja ne lisää sosiaalisia ongelmia.

Oletko ihinä ajatellut hyvää terapeuttia? Ei sillä et pitäis pakkososiaalistua, mut kyllä elämä on onnellisempaa kun saa kokea myönteistä yhdessäoloa.

halveksin ap:n kaltaisia ihmisiä jotka ei ymmärrä mikä oikeasti on tärkeää

18

niille, jotka menestyvät ilman kummempaa koulutusta.

Valitettavasti tämä nykyinen peruskoulusta poistuva sukupolvi (Osa) on niin oppinut siihen, että joku muu antaa ne rahat tekemättä mitään.. Ja vika ei ole ensisijaisesti näissä nuorissa.. Opittua on..

haastattelussa. Eivät kykene keskittymään enää työntekoon vaan ihailevat ja ajattelevat mua koko työ- ja vapaa-aikansa. Siispä suon heille työpaikkansa ja työrauhansa enkä edes hae töihin.

Haluaisin tutustua sinuun paremmin, mutta tekstisi sai minut niin häkellyksiin etten enää tiedä mitä sanoa. Joten sanon vain UUH, UUH ja vielä kerran UUUHHH...