Lue keskustelun säännöt.
Oma työ hävettää joidenkin seurassa. Uraihmiset, joiden mielestä esim. opettajan, tai monen korkeakoulututkintoa vaativa työ ei ole mitään, vain johtoasema isossa kansainvälisessä yrityksessä tekee ihmisestä arvokkaan
31.10.2022 |
Olin taas porukassa, jossa oli useampi menestyksekästä uraa luonut ihminen. Puhe pyöri koko ajan työssä, kuinka sitä tehdään 24/7, vertaillaan kuinka monta korkeakoulututkintoa on suoritettu, mitä töitä tehdään lisäksi omien yritysten kautta, ym. Arvostetaan vain toisia ihmisiä, jotka ovat korkeissa johtoasemissa ja aliarvioidaan esim. luokanopettajia, sairaanhoitajia, palomiehiä.
Häpeän itseäni työni takia heidän seurassaan. Päätin tämän olleen viimeinen kerta seurassa, missä on näitä ihmisiä. Jos yrittää puhua jostain muusta kuin heidän bisnesmaailmastaan, asia sivuutetaan, puhutaan päälle, mitätöidään. Lisäksi kehutaan omaa varallisuutta.
Onko muilla kokemusta tällaisesta, häpeästä kun toiset mitätöi ja pitää vain itseään mahtavana ja hienona, halveksii päin naamaa toisten tekemää työtä?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Et sentään ole työtön tai luoja paratkoon pitkäaikaistyötön. Me emme voi käydä missään tilaisuuksissa, jossa joutuisi ihmisten kanssa keskustelemaan, koska se suhtautuminen on niin halveksivaa, että ei sitä vain kestä.
No jos olet nainen, sano että olet kotirouva. Kyllä sitten on akat kateellisia.. älä kerro mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että tuossa kaveripiirissä ihmisten kotitausta on köyhä ja vaatimaton. Omaisuudella kerskailu on alaluokkaista.
90 % menestyvistä ihmisistä kyllä näyttää elintasonsa ja yhteiskunnallisen asemansa tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Et sentään ole työtön tai luoja paratkoon pitkäaikaistyötön. Me emme voi käydä missään tilaisuuksissa, jossa joutuisi ihmisten kanssa keskustelemaan, koska se suhtautuminen on niin halveksivaa, että ei sitä vain kestä.
Juuri näin. Häpeän omaa, vasta lyhyen aikaa kestänyttä työttömyyttäni niin paljon, että en enää ole tekemisissä kenenkään kanssa. Olen kyllä korkeakoulusta hyvin arvosanoin valmistunut ihminen, mutta en kelpaa mihinkään työhön. Siitä on seurannut ajatus, että olen täysin epäonnistunut ihminen. Häpeä on niin valtava, että on helpointa olla yksin kotona. Muuhun ei tosin olisi rahaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Menetin lopullisesti arvostukseni riipeet opettajiin, kun lapsen bilsan ope väitti kyyn olevan mato! Lapsi korjasi asian opettajalle asiallisesti, mutta opettaja alkoi nälviä....
Kyllä liikeelämässä kansainvälisesti menestynyt likemiesnainen on ylivertainen kansankynttilöihin nähden.
Tämä siis lapsesi kertomana. Ja sinä uskoit 🤣
Vaihda seuraa. Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla sydämen sivistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sentään ole työtön tai luoja paratkoon pitkäaikaistyötön. Me emme voi käydä missään tilaisuuksissa, jossa joutuisi ihmisten kanssa keskustelemaan, koska se suhtautuminen on niin halveksivaa, että ei sitä vain kestä.
No jos olet nainen, sano että olet kotirouva. Kyllä sitten on akat kateellisia.. älä kerro mitään muuta.
En ole nainen. Joku muu selitys/valhe pitäisi siis keksiä.
Tämä on vain muutaman isoimman (kotimaan) kaupungin ongelma, kaikkialla muualla opettajat ovat jo paikkakunnan kermaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menetin lopullisesti arvostukseni riipeet opettajiin, kun lapsen bilsan ope väitti kyyn olevan mato! Lapsi korjasi asian opettajalle asiallisesti, mutta opettaja alkoi nälviä....
Kyllä liikeelämässä kansainvälisesti menestynyt likemiesnainen on ylivertainen kansankynttilöihin nähden.
Juuri tämänlaisten ihmisten seuraa pitää ehdottomasti välttää.
Varning
Tuollaisista ihmisistä on kyllä kokemusta, mutta ei häpeästä. Lähinnä mietin aina itsekseni, että onpa surullista että koko elämä kuulostaa koostuvan pelkästään työstä eikä aikaa muulle jää. Varallisuudella leuhkiminen ei auta yhtään asiaa, päin vastoin. Muutenkin se, että puhuu omasta työstään koko ajan, pitkästyttää ihan jokaisen kanssaihmisen vaikka sitä ei kehtaa näyttää.
Häpeän sijaan tuntemukseni on lähempänä sääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista ihmisistä on kyllä kokemusta, mutta ei häpeästä. Lähinnä mietin aina itsekseni, että onpa surullista että koko elämä kuulostaa koostuvan pelkästään työstä eikä aikaa muulle jää. Varallisuudella leuhkiminen ei auta yhtään asiaa, päin vastoin. Muutenkin se, että puhuu omasta työstään koko ajan, pitkästyttää ihan jokaisen kanssaihmisen vaikka sitä ei kehtaa näyttää.
Häpeän sijaan tuntemukseni on lähempänä sääliä.
Mieluummin töistä kuin esim. lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt samaan ilmiöön. Lisäksi kova itsekehu ja esitellään kaikkea mitä voi omistaa ja aliarvioidaan muita. Puuttuu nöyryys elämää kohtaan. Tyypillisiä myyntialan ihmisiä.
sellaisillekin voi elämä tarjota jossakin vaiheessa havahtumista että se omistaminen ja pintäkiilto ei ole elämässä se juttu. Moni toki pyrkii sammuttamaan sen äänen juhlimisen/vimmaisen työnteon tms kanssa. Moniko heistä selvisi järjissään istumalla tunnin tyhjässä huoneessa ilman yhtään laitetta ja pätemismahdollisuutta :D Itsekin nuorempana näitä uratykkejä ihannoinut ja myös burnoutin rajoja kolkutellut. Sittemmin tajunnut, että vähempikin riittää eikä tarvitse laidasta laitaan mennä, keskelläkin on tilaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on sitä mitä kutsutaan sydämen sivistykseksi, sitä suurimmalla osalla normaaleista ihmisistä on mutta joillain ei.
Voi myös menestyä niin että jalat pysyy maan pinnalla, harva toki siinä onnistuu. Esim. Richard Branson on aika mainio kaveri. Elon Musk taas ei niinkään, no, en sanoisi että hänellä on sydämen sivistystä.
Mutta ei se katso koulutustaustaa tai muutakaan, että osaako arvostaa perusasioita ja toisia ihmisiä. Se on kuitenkin se elämän perusarvo mistä ainakin itse haluan aina pitää kiinni.
Eli että arvostetaan toinen toisiamme riippumatta taustasta.
Ja siihen kuuluu sekin että kaikilla on oma elämänsä, omine painolasteineen, omine arvoineen, omine tavoitteineen. Jokainen elämä on arvokas matka ja meillä on jokaisella toisiltamme opittavaa. Idealistista? Ehkä. Mutta totta.
Isälläni on huono itsetunto. Hän *****ilee päin naamaa ihmisille. Harva viitsii alentua samalle tasolle ja näkyvästi reagoida huonoon käytökseen.
Isä tulkitsee silloin vaikenemisen niin, ettei henkilö tajunnut että hänestä tehtiin pilkkaa. Jos taas joku reagoi ärtyneesti, se on isästä merkki huumorintajuttomasta luonteesta.
Maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä. Onneksi yleensä seuransa voi kuitenkin valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sentään ole työtön tai luoja paratkoon pitkäaikaistyötön. Me emme voi käydä missään tilaisuuksissa, jossa joutuisi ihmisten kanssa keskustelemaan, koska se suhtautuminen on niin halveksivaa, että ei sitä vain kestä.
Juuri näin. Häpeän omaa, vasta lyhyen aikaa kestänyttä työttömyyttäni niin paljon, että en enää ole tekemisissä kenenkään kanssa. Olen kyllä korkeakoulusta hyvin arvosanoin valmistunut ihminen, mutta en kelpaa mihinkään työhön. Siitä on seurannut ajatus, että olen täysin epäonnistunut ihminen. Häpeä on niin valtava, että on helpointa olla yksin kotona. Muuhun ei tosin olisi rahaakaan.
Ymmärrettävää, koska tuo on henkisesti tosi kuluttava vaihe. Muista silti että olet ihmisenä arvokas, olit töissä tai et. Voimia sinulle!
Kuka hullu alkaa nykymaailmassa enää opettajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu alkaa nykymaailmassa enää opettajaksi?
Ilmeisen moni. Harvemmalla heistä kai on hullun papereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu alkaa nykymaailmassa enää opettajaksi?
Ilmeisen moni. Harvemmalla heistä kai on hullun papereita.
Matikn opet jo heittäneet lapaset näemmä nurkkaan
www.aamulehti.fi/lukijalta/art-2000008496781.html
Et sentään ole työtön tai luoja paratkoon pitkäaikaistyötön. Me emme voi käydä missään tilaisuuksissa, jossa joutuisi ihmisten kanssa keskustelemaan, koska se suhtautuminen on niin halveksivaa, että ei sitä vain kestä.