Perustelusi, miksi et käynyt lukiota?

No, kertokaa nyt

Älä viitsi.

Terv. Abi 2008

Oli pakko mennä töihin. Vanhemmat eivät enää luvanneet "laiskaa" elättää. Menin töihin ja muutin omilleni, eikä vaan koskaan myöhemminkään tullut lukiota suoritettua. Ammattitutkinto kyllä ja hyvin on riittänyt!

Meidän perheessä kukaan ei ollut käynyt lukiota. En oikeastaan edes tiennyt mikä lukio on. Vanhemmat painostivat menemään töihin. Koulutusta ei perheessämme arvostettu.

Aluksi ajattelin että menen suoraan töihin peruskoulusta. Sitten huomasin että peruskoulun papereilla ei työtä irtoa. Sitten menin ammattikouluun, jossa huomasin että peruskoulupohjalla yleistieto on ihan reutuperällä. Lopuksi päädyin menemään lukioon ja en ole katunut.

Älyn puute. En vieläkään tajua miten pääsin edes yläasteelta. Kokeiden numerot 4-6, jos sain jostain harvoin  edes 7, olin ikionnellinen.

Surullisia nuo, joiden perhe ei koulutusta arvosta =(

Oisko mun pitänyt kolme vuotta haahuilla ja haihatella. Kävin amiksen itseä kiinnostavalta linjalta ja menin sen jälkeen opistoon (nykyinen amk). Enemmän mulla amiksesta oli jatkossa hyötyä.

Kaksi vaihtoehtoa. Lukio on niitä varten, jotka menevät yliopistoon ja niitä, jotka eivät tiedä mitä haluavat elämällään tehdä.

Kumppani ei ole käynyt. Surkeat todistukset ja kiinnostuksen puute, mutta en ole ihan varma että onko niin "tyhmä" kuin esim. todistukset antavat ymmärtää... Vaikea sanoa olisiko pärjännyt lukiossa? Varmaan joissakin aineissa olisi ja taas toisissa ehkä ei. 

En päässyt sisään, amikseen pääsin.

Huono itsetunto ja luulin etten pärjää siellä. 8,6 keskiarvolla olisin kyllä pärjännyt

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vaihtoehtoa. Lukio on niitä varten, jotka menevät yliopistoon ja niitä, jotka eivät tiedä mitä haluavat elämällään tehdä.

Aika harvalla amikseen menevälläkään on kirkkaana mielessä, mikä kiinnostaa. Vain aniharva on opiskelamallaan alalla enää muutaman vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Surullisia nuo, joiden perhe ei koulutusta arvosta =(

Surullisia te, jotka ette ammattikoulua arvosta.

En keksinyt yhden yhtä syytä miksi olisin mennyt lukion kautta ammattiini, kun kerran tiesin mitä haluan. Menin siis ysin jälkeen suoraan opistotason kouluun ja sillä tiellä olen vieläkin. N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisia nuo, joiden perhe ei koulutusta arvosta =(

Surullisia te, jotka ette ammattikoulua arvosta.

Nuo tyypithän pakotettiin suoraan töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vaihtoehtoa. Lukio on niitä varten, jotka menevät yliopistoon ja niitä, jotka eivät tiedä mitä haluavat elämällään tehdä.

Aika harvalla amikseen menevälläkään on kirkkaana mielessä, mikä kiinnostaa. Vain aniharva on opiskelamallaan alalla enää muutaman vuoden päästä.

Kyllähän se ennemmin on harvinaista että kokonaan vaihtaa alaa, ennemminkin opiskelee alaa sivuavasti enemmän. (esim. tarjoilija/kokki -> restonomi)

Motivaation puute. Ei ollut mitään tarvetta käydä loppuun.

En käynyt lukiota ns. normaaliin tapaan koska en saanut lupaa.

Meillä kotona  oli kiire saada minut ulos ja pois nurkista mahdollisimman nopeasti, siispä oppivelvollisuus suoritettuna ei yhtään enempää.

Nuorena lähdin omilleni ja opettelin pärjäämään yksin. Olen tehnyt sekalaisia töitä, mm. kaksi kuukautta päiväkodissa joka oli painajaismaista. Sen jälkeen eräässä elektroniikkaa valmistavassa firmassa, hoitoapulaisena jne.

Olen kiitollinen sisukkaasta luonteestani joka pelasti minut vaipumasta ties minne katuojaan. Periksi en ole oppinut antamaan enkä anna.  Suoritin työn ohessa iltalukion.  Penniäkään rahallista tukea en kotoa saanut saati muuta tukea. 

Koko ajan pyrin parempaan ja erään tuttavan vihjeestä pääsin sitten erääseen pankkiin töihin, en kassalle mutta perunkirjoituksia suorittavalle osastolle. Sitten taas toinen  tuttava vihjaisi tästä työpaikasta jossa ole ollut nyt liki kymmenen vuotta. Tittelini tässä on Software Supply Management Specialist, G5-verkon tuen parissa työskentelen ja viihdyn loistavasti.

Työ vaatii erittäin hyvää englannin kielen taitoa sillä asiakkaita on ympäri maailmaa. Myös haastava ja stressaavakin työ, mutta siis viihdyn. 

Taustani perusteella minun pitäisi lojua katuojassa myymässä itseäni, näinhän sitä ilman muuta ajatellaan. Olen elävä esimerkki siitä mihin periksiantamaton sisu ja sitkeys ja kovuuskin voi viedä elämässä. Olen toki luopunut paljosta mitä muut pitävät tärkeänä elämässään; minulla ei ole kumppania eikä lapsia (en edes halua) En vietä viikonloppuja humalassa tiedottomana  "pitämässä hauskaa" ties minkälaisen tyypin kanssa kulloinkin.

En myöskään ruikuta enkä sääli ja surkeile itseäni ja miten väärinkohdeltu olen ja miten olen uhri. Uhri-ajatteluun en suostu koskaan. Tästä saan kiittää lujaa perusluonnettani, heikommin varustettu ja pehmeämi olisi sortunut.

Kysyit miksi en käynyt lukiota. Vastaan että kävin mutta vasta mutkien kautta. Ihan omasta ansiostani.

-nainen 36-

Kävin lukion mutta siitä ei ollut hyötyä. Amk piti lopettaa. En tajunnut insinööri matematiikasta yhtään mitään. Kävin amiksen. Nimenomaan kävin. Paljon mitäänhän siellä ei opiskella. 15 vuotta olen ollut omalla alalla. Surkea työ, palkka ja elämä. Koko ajan vain köyhtyy kun palkankorotukset on vitsi. Joku tes 3 %. Inflaatio ja hintojen nousu on paljon jyrkempää.