Miten_koit_raskauden?

Ei mitään vaivaa ollut, lukuunottamatta loppuraskauden aikana muutamaa jalkakramppia.. taitavat niitä suonenvedoiksi kutsua,mut krampilta se tuntui!

En ymmärrä kuinka jotkut kokee raskaus ajan niin vaikeana/kömpelönä/ahdistavana.

Minulla taas oli suunnilleen kaikki mahdolliset vaivat mutten silti kokenut raskausaikaa ahdistavana. Minusta oli ihanaa olla raskaana ja muistuttaa hyljettä :)) Kunpa pian olisin taas.

On ihanaa odottaa ja silitellä kasvavaa mahaa ja olla raskaana. Vaivojakin on ollut, on tehnyt kipeää jne, mutta mitään vakavaa ei. Aika kai kultaa muistot, kun musta olis taas jotenkin ihanaa olla raskaana, mutta uuden lapsen aika ei ole ihan vielä.

helppo, vointi oli jopa parempi kuin normaalisti sillä nivelkivut katos ja liikkuminen oli helpompaa painonnoususta ja turpoamisesta huolimatta :)

Allergiaoireet myös katos jonnekin =)

Ei ollut pahoinvointia eikä väsymystä.



Toinen raskaus olikin sitten yhtä tuskaa. Kaikki kadonneet vaivat tuli takaisin korkojen kera. Pari välilevynpullistumaa (auts!), krooninen poskiontelontulehdus, nivelkivut, paha allergia, ympärivuorokautinen pahoinvointi, voimakas väsymys... muutamia vaivoja mainitakseni.

Olin sairaalassa tiputuksessa moneen otteeseen. Kärsin myös valtavista päänsäryistä. Viimeisten raskauskuukausien aikana oksentelu väheni niin, että oksensin enää " vain" muutaman kerran päivässä, ja pystyin jopa käymään joskus ulkona, ostoksilla, jne. Eka raskaus oli aivan kamala, uskoin kuolevani, toivoin kuolevani...

Toinen raskaus sai alkunsa vahingossa, ja oli onneksi ihan erilainen. Oksensin kaksi kertaa koko raskauden aikana. Nautin odotusajasta täysillä, etenkin kun ekassa raskaudessa ei ollut mitään nautittavaa.

mulle raskaus oli vaikeaa aikaa. oli ärsyttävää olla huomion keskipisteenä jonkun raskauden takia. olen sitä paljon mielummin muista syistä. kaikki kyseli aina " miten voit" vaikka heitä ei tuon taivaallista kiinnostanut. en nyt tarkoita ystäviäni, vaan ihmisiä jotka eivät ennen olleet millän tavalla kiinnostuneita keskustelemaan, niin yht äkkiä oltiin vointia kyselemässä. ärsytti kun söi kesällä jäätelöä ja muuta herkkua niin ihmiset kommentoivat kuinka pitäisi syödä terveellisesti kun on raskaana. aarg....kaikki luuli mun olevan yht äkkiä yleistä omaisuutta



raskaus ei muutenkaan ollut helppo. vauva meinasi tulla ulos vähän joka välissä ja sain pelätä ja rampata lääkärissä. ensin ihan alkuraskaudesta oli runsasta verenvuotoa ja sen luultiin jo menneen kesken, mutta siellä se sinnitteli. sit viikolla 28 jouduin sairaalaan supistusten takia. urheilukiellossa sitten päästiin viikolle 34 asti ja vauva syntyi 1,5 kk ennakkoon. oli henkisesti tosi raskasta olla sairaslomalla ja liikunnallinen ihminen kun olen, niin oli kauheeta vaan olla. se oli yhtä kärsimystä.



mutta toivotaan että seuraava raskaus menee paremmin. ja pääsen/joudun tuskastelemaan sen loppuraskauden ison mahan kanssa.

mulle raskaus ei siis ole mitään ah niin auvoista aikaa, se on vaan pakollinen juttu jotta saan sen ihanan mussukan itselleni. sama on vielä edessä monta kertaa (toivottavasti)