Olen kuullut että synnytys menee usein samanlailla kuin omalla äidillä. Pelottaa.

oo56tko jostakin landelta, jossa kohtalonusko voimakasta?

En ole kyllä kuullut ennen moista väitettä.

Jokaisen naisen eri synnytyksetkin voi olla kovin erilaisia. Ja muutenkin, onhan toi synnyttäminen vähän muuttunut kuitenkin jostain 70-luvusta, nykyisin kuulostais aika oudolta että vauva tolla tavalla runnottais! Eiköhän tossa tilanteessa nykyään tehtäis hätäsektio. Mutta puhu peloistasi ihmeessä neuvolassa.

Eli pää jäi jumiin, vauva oli eloton jne. Mulla takana 2 synnytystä, helppoja ja nopeita. Älä suotta huolehdi etukäteen.

Äitini eka synnytys yli 24 h, mun eka synnytys 7 h. Äidille ei epparia eikä tikkejä, mulle eppari joka vaati 5 tikkiä. Äidin eka lapsi 3880g ja 53 cm, syntyi rv 40+2. Mun esikoinen 2800g ja 50 cm, rv 40+5 syntyi.



Äitini toinen synnytys kesti kokonaisuudessaan vain 1,5 h. Mun toinen synnytykseni kesti yli 12 h. Äidille ei repeämiä, mulle II asteen repeämä joka vaati 7 tikkiä. Äitini toinen lapsi 4590g ja 54 cm, mun toinen lapsi 3500g ja 54 cm.



Ainoat yhteneväisyydet: molemmilla eka lapsi tyttö ja toinen poika. Ja kummankaan mielestä synnyttäminen ei ollut ollenkaan kamalaa :)



Puhu peloistasi neuvolassa, niin pääset tarvittaessa pelkopolille.

geneettinen taipumus on olemassa.

t. kätilö

neuvolassa että osataan varautua pahimpaan? Mitä nykyään tehdään jos synnytys pitkittyy ja lapsi jää jumiin? Toivottavasti tosiaan ei menisi synnytys samanlailla kun äidillä, niinkun moni sanoikin (kiitos lohduttavista kommenteista!). Mutta mun kohdalla on siis todennäköisempää että noin käy, kuin keskivertosynnyttäjällä?!

Puhu etukäteen synnytyssairaalassasi äitisi synnytyksestä. Synnytysvalmennuskeskustelujen yhteydessä kätilöt yleensä kysyvät näitä muutenkin. t. kätilö

Äidilläni on kaikki synnytykset (6kpl) olleet aika pitkiä ja tarvittu tippaa että on saatu edistymään. Itselläni 2 synnytystä takana, eka 3,5h ja toinen 1,5h.

Tietty, jos haluat ajatella niin, senkun ajattelet....oletko kenties niitä naisia joiden raskaudet on ah niin dramaattisia, ja synnytystäkin dramatisoidaan etukäteen heti siitä päivästä alkaen kun testiin tuli kaksi viivaa?

Sinä et ole äitisi. Äitisi ei ole sinä. Piste.

Vierailija:

neuvolassa että osataan varautua pahimpaan? Mitä nykyään tehdään jos synnytys pitkittyy ja lapsi jää jumiin? Toivottavasti tosiaan ei menisi synnytys samanlailla kun äidillä, niinkun moni sanoikin (kiitos lohduttavista kommenteista!). Mutta mun kohdalla on siis todennäköisempää että noin käy, kuin keskivertosynnyttäjällä?!

Toivottavasti eivät pidä mua ihan pöpinä kun tollasia kyselen! Mut periaatteessa kai synnytyskanavan ahtaus voi olla geneettistä. En kyllä sektioonkaan haluaisi mutta haluaisin varmuuden siitä että jos näyttää siltä että vauva on jäämässä jumiin, saisin sektion eikä vauvaa runnottaisi väkisin ulos imukupilla tms. :(

En dramatisoi raskautta todellakaan, mutta tuskin olen ainoa nainen jota synnytys pelottaa/arveluttaa... ap

Eli sitä imukuppia ei kannata turhaan pelätä.

Minun synnytys tosin päättyi sektioon.

Enkä itse ole ikinä kuullut että äitien ja tyttärien synnytykset olisivat samanlaisia. Omalla äidilläni on takanaan 3 suht helppoa tai normaalia synnytystä, minulla 1 vaikeahko (repeämä joka on todella harvinaista laatua).



Suurin osa synnytyksistä sujuvat hyvin. Jokainen synnyttäjä varmaan tuntee kipua mutta siitä selviää. Ja jos oikein pelkäät, voithan kysyä olisiko sektio kohdallasi mahdollista. Pelkohan voi esim. vaikeuttaa ponnistusta tms. joten joskus sektiokin voi olla pelon takia aiheellinen.



Ja nykyään kätilöt huomaavat poikkeavat tilat varmasti helpommin kuin äitisi sinua synnyttäessään.



Huoli pois ja onnellista loppuodotusta ja synnytystä!

Toivon kyllä että voin synnyttää alakautta ja että kaikki menee hyvin mutta silti pelko kytee takaraivossa. Eikä äitinikään osaa minua tukea kun häntä itseäänkin kauhistuttaa et miten mun synnytys menee... No, puhun siis neuvolassa tästä. Ja yritän nauttia tästä raskaudesta kumminkin! :) ap

Eli yhtä hyvin olet voinut periä isäsi puolen synnytysominaisuuksia.



Omalla äidilläni on ollut hitaita synnytyksiä ja niin minullakin. Mutta omani ovat kyllä olleet omatoimisempia. Ensimmäinen synnytykseni kesti 18 tuntia, mutta ei se ollut paha juttu. Nykyään kyllä annetaan esim. oksitosiinia suoneen, jos synnytys ei näytä edistyvän. Ja ylipäätään kannustetaan aktiiviseen synnytykseen. Äitisi nuoruudessa ajateltiin eri tavoin. Synnytyksen edistymiseen voi synnyttäjäkin vaikuttaa esim. pysyttelemällä liikkeellä. Toinen synnytykseni pitkittyi paljolti siksi, että jäin vaan istumaan paikoilleni keinutuoliin pitkiksi ajoiksi, kun se oli kivutonta ja aamuyön kätilö huiteli muualla (uudelleensynnyttäjiä ei välttämättä vahdita yhtä tarkasti kuin ensisynnyttäjiä). Olisi kannattanut kävellä ympäriinsä. Mutta ei se mitään, kätilön vaihduttua siihenkin synnytykseen saatiin vauhtia oksitosiinilla ja vauva oli syntynyt tuosta tapahtumasta kolmen tunnin sisällä.



Onnea AP synnytykseen! Ja huo synnytyspelot ovat hyvin tavallisia. On mahdollista päästä pelkokeskusteluun synnytyssairaalaan etukäteen (olen itse käynyt sellaisessa). Ja neuvolassa kannattaa puhua asiasta avoimesti. Ehkä sinulta synnytyksen lähestyessä jopa kysytään tuntemuksistasi. Ainakin minulta on kysytty (ja ohjattiin pelkokeskusteluun sen pohjalta.)