Arki/lapset/parisuhde/oma aika
Olisin kysellyt muiden perhearjesta... mulla kun ei ole juurikaan kavereita , joilla on lapsia.. Tilanteesta siis, että äiti on kotona ja mies käy töissä. Miten työt ja oma aika jaetaan? Miten onnellisia asemassanne olette? Mitö voisi olla toisin?
Meillä tuntuu olevan aina taistelua omasta ajasta yms. Tällä hetkellä meillä on yksivuotias poika ja odotan viimeisilläni toista. Tuntuu ettei mieheni jaksa innostua raskaudesta, tai ei ainakaan osoita sitä. Ei huomioi miettimällä tulevaa lasta ja kysele miten neuvolassa menee..? Ennenkuin tietysti asiasta huomauttamalla. Omat päiväni ovat aika usein raskaita, jo pienen lapsen ja raskaudenkin kannalta. Siksi huokaisen kun mies tulee iltapäivällä kotiin ja voi hoitaa poikaamme. Toivoisin enemmän muistamista ja kauniita sanoja, joskus pieniä yllätyksiä arkeen..
Minä hoidan kaikki kotityöt lapseni hoidon lisäksi. Olen yrittänyt saada miestäni harrastuksiin, mutta hän sanoo että aina kun yrittää lähteä, niin kovin hyvällä ei kotona katsota. Totta sekin on, sillä on vaikea luopua avusta, jos omat päivät ovat raskaat ja kun menoilmoitus tulee aina viim. päivää ennen. En itsekään juuri missään käy.. Eikä meillä ole oikein hoitajiakaan, joita pyytää avuksi, että yhdessäkin voisi harrastaa. Harrastukset ovat tärkeitä ja ne virkistävät mieltä, mutta miten ne sovitetaan perhe-elämään? Ja kun ei rahaakaan ole paljon ylimääräistä..
Tänään mies sanoi, että tarvitsee ja haluaa omia menoja ja omaa aikaa, jotta voi taas arvostaa ja kunnioittaa sitä työtä, mitä minä kotona teen.. Meneekö se tosiaan niin?? Et pitää lähteä muualle, jotta osaa arvostaa vaimoaan?? Tuntuu vaan aika ajoin aika pahalta, kun yrittää ajatella kaikkea, hoitaa kaiken ja olla vielä muille mieliksi. Olen osittain perfektionisti, pidän siisteydestä ja siitä että asiat hoidetaan kunnolla. En vaan osaa hellittää, vaikka olen yrittänytkin.. Raha-asioistakin saamme tapella, sillä minä näen aina jotain hyödyllisempää käyttöä rahalle, jos mies haluaisi laittaa sitä esim. autoon.
Ja mitä ihmettä teette perheen kesken yhdessä? Mies toivoisi, että tekisimme enemmän asioita perheenä ja kävisimme jossain.. Ei hän vaan kuitenkaan itse ehdota mitään ja minun on vaikea keksiä. Tuo yksivuotias on kuitenkin aika nuori ja pihalla se aika menee vaan istuessa, varsinkin näin talvella.
Päälimmäinen olo minulla on siis, että kuulemma aina valitan kaikesta ja en päästä mihinkään. Läheisyyskin on kadonnut senkin ansiosta, että raskaana haluni ovat kadonneet. Tuntuu etten ole mitään ja sitten olen kaikkea huonoa. Tuntuu että olen kaikessa yksin, odotan lasta yksin yms..
Kommentit (7)
Enpä osaa antaa paljonkaan vinkkejä, kun olen samassa jamassa kuin sinä. Mies ei harrasta mitään, mutta opiskelee työn ohessa ja on paljon matkoilla. Nyt kun kolmas on vauva, olen tosin vihdoinkin opetellut ottamaan omaa aikaa etten räjähdä. En yritäkään anella sitä vaan puen ulkovaatteet päälle ja ilmoitan vain lähteväni pyykkituvalle, kauppaan tai lenkille. Siis tähän meni 4 vuotta, että tajusin miten se onnistuu. Pitää tehdä kuin mies, eli panna itsensä etusijalle...No, oikeastihan hoidan tuolla ajalla koko perheen asioita.
Perheen yhteistä puuhaa meillä on kauppareissu 1 krt/vko, kirjasto 1 krt/kk ja sunnuntaikävely joka toinen viikko. Lisäksi lukisin tähän sukulaisvierailun 300-400 km päähän joka toinen kuukausi.Näin mustaa valkoisella tämä näyttää kamalalta. Ei ihme, jos romantiikka on kaukana.
Yhteisiä harrastuksia olen ehdotellut perheliikunnasta lähtien, mutta mies ei innostu. Emme myöskään jaa samoja unelmia. Välillä on tosi epätoivoinen olo. Toivotan sulle voimia toteuttaa kuitenkin jotain piristäviä ideoita arkeen, jos joku täällä osais ehdottaa.
Minusta teidän tilanteenne vaikuttaa pohjimmiltaan ihan hyvältä. Teillä ei ole suuria ongelmia, vaan ihan normaalia lapsiperheen turhautuneisuutta ja kasvukipuja.
Voit mielestäni huoletta päästää miehen omiin menoihinsa, kunhan ne pysyvät kohtuudessa ja pääset itse vastavuoroisesti omiin harrastuksiin. Säännölliset treenit tms. on helppo sopia kalenteriin eikä niistä tarvi enää sen jälkeen keskustella.
Perheeksi kasvaminen onkin sitten vähän vaikeampi juttu. Se on oikeastaan asennekysymys. Myös kotityöt ja kaikki kotona touhuaminen on yhteistä tekemistä. Siitäkin voi oppia nauttimaan. Ei aina tarvi lähteä jonnekin ollakseen yhdessä. Keskinäinen kehuminen ja kannustaminen hitsaa pareja yhteen. Toiselle antaessaan saa myös itselleen.
Sikäli olet oikealla asialla, että nyt kannattaa valmistautua tulevaan. Toisen lapsen syntymä on melkeinpä suurempi elämänmuutos kuin esikoisen jälkeen. Näytä miehellesi kuinka paljon arvostat hänen osallistumistaan. Miehet ovat sillä tavalla hassuja, että kaipaavat kehumista. Siihenkin voi oppia, vaikka tuntuu ehkä aluksi teennäiseltä. Omia murheitaankin saa toki kertoa, mutta jos miehestä tuntuu, ettet muuta teekään, on ehkä syytä vilkaista myös peiliin.
Teillä on asiat hyvin. Tehkää niistä vielä parempia!
Viestisi oli kovin rohkaisevaa luettavaa ja kauniisti kirjoitettu. Tiedän että on syytä minullakin katsoa peiliin, jotta saamme asiat sujumaan. Olemme kyllä jo sopineet ja alkaneet yrittää paremmin.. Minäkin olen muuttanut asennoitumistani kaiken suhteen ja uskon sen saavan paljon aikaan!
Kiitos kaikille vastauksista!
Olisi hyvä, että äidillä olisi ainakin yksi harrastus ja omaa aikaa. Palkkaa MLL:n tms lastenhoitoapua, jos mies ei voi joustaa.
yksi lapsi ja sovittu seuraavasti:
- 1 ilta viikossa on miehen vapaailta (saa tehdä mitä huvittaa)
- 1 ilta viikossa minun vapaailta (noin 2-3 tuntia)
- 1 ilta viikossa on siivouspäivä, jolloin imuroidaan ja pestään lattiat, muut siivoukset hoidan päivisin itse
- 1 ilta viikossa on kaupassakäynti-ilta, mies hoitaa listan mukaan ruokaostokset
- 1 ilta viikossa on " joustopäivä" eli edellisiä voidaan siirtää tarvittaessa tähän tai kutsua esim. vieraita.
Muuten em. ovat aina vakiopäivät, niin ei tule yllätyksiä.
Viikonloppuina on sitten yhteistä aikaa sunnuntait, jolloin koko perhe tekee jotain kivaa, lähinnä muidenkin viesteissä jo mainittuja asioita.
Lauantaina on ruokaostokset ja molemmilla vanhemmilla aikaa omille harrastuksille sopimuksen mukaan.
Meilläkin ruuanlaitto yhdessä ja vieraiden kutsuminen on yhteistä kivaa tekemistä. Aina ei tarvi olla niin ohjelmoitua. Ja kaupoissa voi kierrellä ostamatta mitään! Paljon on myös seurakuntien ja järjestöjen tapahtumia, jotka on ilmaisia. Esim. luontoretkiä jne.
Kannattaa antaa miehen olla puoli tuntia rauhassa kun tulee kotiin. Se helpottaa koko loppuiltaa.
Ja hanki joku ystävä, jolle juttelet koti- ja vauvajuttuja. Ei mies jaksa olla niistä aina kiinnostunut. Etenkin kun ne on yleensä päivästä toiseen samoja ;-) Et sinäkään varmaan jaksaisi, jos hän valittaisi työasioitaan sinulle joka päivä? Mutta ehdottomasti keskustelu ja kiinnostus kodin asioihin on tärkeää.
Voimia!
Meidän perheessä mies tekee vuorotyötä+paljon projekteja työn ulkopuolella ja minä olen kotona lasten kanssa (5 ja 7-vuotiaat) ja olen raskaana tällä hetkellä.Päävastuu kodin hoidosta ja lapsista on minulla,ja koen sen hyväksi ja oikeaksi kun kerta kotona olen. Olen aina päässyt vapaasti liikkumaan kodin ulkopuolelle yksin,miehen työaikojen puitteissa,tosin harvoin tulee innostuttua lähtemään mihinkään.Omaa aikaa koen saavani tarpeeksi iltaisinkin,lapset menevät omiin sänkyihinsä n.19.30. ja itse olen hereillä puolille öin eli tavallaan kuitenkin omaa aikaa on nelisen tuntia joka ilta,siinä ehtii jo patterit lataantumaan hyvin,joko miehen kanssa tai sitten yksin.
Meillä ainakin miehelle on ollut vaikeaa tuo raskausaika,koska lapsi ei hänelle ole sillä tavalla vielä konkreettinen ja samaten myös vauva aika,koska sekin on ehkä vielä enemmän äidin ja vauvan aikaa (imetys yms.) Yritän pitää mielessä että mies kyllä rakastaa vauvaa,mutta ei osaa sitä ilmaista sillä tavalla ainakaan raskausaikana.
Jos sinusta tuntuu että kaipaat ihan omaa aikaa niin olen samaa mieltä kun joku vastaajista eli ole itsekäs ja ota sitä aikaa itsellesi,pienessä vauvassa olet kuitenkin kiinni vielä enemmän.
Uskon että miehelle on tärkeää myös se oma aika kodin ja työn ulkopuolella,että jaksaa taas perheen kanssa.
Sitten vaikea kysymys mitä teemme yhdessä perheen kanssa.. ollaan paljon miehen isän luona maalla auttamassa,pidetään silloin tällöin leffailtoja (tosin yksivuotiaan kanssa ei ehkä toimi) esim. viimeksi katettii olohuoneen lattialle piknikliinan päälle naposteltavia ja katsottiin perheen voimini ice age leffa. ja esim. eilen askarreltiin lumihiutaleita ikkunoihin ja askarrellaan ja rakennellaan paljon yhdessä kaikkea,johtuen siitä että mä oon tosi käsityötaidoton ja mies taas on puuseppä niin osallistuu mielellään kaikkeen kädentaitoa vaativaan :) Mutta siis ei oikeastaa mitään erityistä ethdä yhdessä,arjen pikku juttuja. Silloin tällöin käydään kaupungissa (muutaman kerran vuodessa) ja perinteenä on silloin käydä lasten kanssa syömässä jossain ravintolassa.
Raskaana ollessa kaikki tunteet ovat muutenkin pinnalla ja ainakin minulla läheisyyden kaipuu on satakertaistunut raskauden aikana ja mies onnistuu loukkaamaan mun tunteitanikin ihan tahtomattaan koska olen niin herkkä. Ja seksi on iso asia ainakin meillä,etenkin alkupuolella raskautta kun mua ei kiinnostanut seksi laisinkaan niin siitä tuli paljon turhia riitoja,koska mun miehelle se on yksi tärkeimmistä asioista,keski- ja loppuraskauden aikana se onneksi on tasoittunut.
Millä viikolla olitkaan raskaana?
Yhdessä voi touhuilla noin pienen kanssa vaikka mitä. Me käytiin uimassa, lapsiystävällisessä uimapaikassa. Ravintolassa/kahvilassa syömässä/juomassa teetä... vaunulenkkejä kierrettiin kilometrikaupalla. Lapsi viihtyi vaunuissa, me saatiin liikuntaa ja raitista ilmaa ja aikaa jutella kaikenlaista. Tietysti puistot jne, tähän päälle. Mutta yhdessäolosta jäi nuo muut jutut paremmin mieleen. Kyläily sujuu myös hyvin pienen kanssa ja ystävien kutsuminen kotiin myös, lapsi hoituu siinä sivussa ja saa myös vaihtelua vieraista. Me myös matkusteltiin aika paljon ja kierreltiin lähikaupunkeja. Siinäkin virkistyy kun tekee vaunulenkin uudessa paikassa, eikä vaan aina sama reittiä... Shoppailemassa käytiin myös usein. Varsinkin talvisaikaan ostoskeskukset on hyviä, niin voi ottaa ulkovaatteet pois, ettei hikisenä tarte lasta huudattaa vaunuissa. Sitten kun sopivasti antaa itse kävellä välillä, kannella välillä ja vähän työnnellä vaunuissa ja joku purtava jyystettäväksi suuhun, niin voilé kun onnistuu shoppailutkin hyvin... ja sitten taas kahvilaan rentoutumaan... Noin pienen kanssa on kätevä, kun voitte aikuisina puhua mistä haluatte ilman, että lapsi seuraa keskustelua. Meillä on nyt 4v, ja sen kanssa saa koko ajan varoa mitä suustaan päästää ja mitä aiheita ottaa esille...