Miten kukaan jaksaa asua maalla??
Talvet kammottavia, mitään kulttuuritapahtumia ei ole. Lapsille ei muuta virikkeitä kuin leikkiä lantakasoilla.
Kommentit (9)
nukketeatteri kävi kerran vuodessa ja that' s it
muutin eteläsuomeen
Notkuttiin sisällä talvella ja luettiin kirjastokirjoja. Ulkona oli usein piha auraamatta, eikä valaistusta ollut kuin pieni läikkä etupihan portailla. Mitäs siellä pimeässä tekemässä ulkona kylmässä. Kaikkeen tarvittiin auto, jos piti jonnekin mennä. Eikä iskä kuskannut minnekään, eikä äidillä ollut ajokorttia.
En ikinä muuttaisi takaisin.
kirjaston kirjat olivat lapsuuteni kohokohta.
Rakastan helsinkiä nyt aikuisena todella kun olen tänne päässyt :-)
tänne sukulaisten riesaksi itteänne elättämään kesäisin. hävetkää...
muuta koskaan. Rauhallista ja turvallista lapsiystävällistä asumista, tekemistä aivan hirvittävän paljon. Hurja määrä erilaisia liikuntaharrastuksia on tarjolla niin lapsille kuin aikuisille, kulttuuritapahtumia on yhtä paljon. Kunnon, vanhanajan markkinoita ja perinteitä kunnioittavia tapahtumia. Lapsille tarjolla kerhoja, muskareita ja pieni esikoulu ja koulu aivan lähellä. Todellakin ihastuttava paikka ja ihanaa elämää täällä vietämme. Ei kiitos koskaan enää pääkaupunkiseudulle.
kaupungit on kamalia ahdistavia likaisia ja yök paikkoja.
Täällä maala on paljonkin tekemistä jos vaan tahtoo tehdä. tosin toisin kuin jossain helsingissä täälä pitää olla auto mutta toisaalta busilla seillä hesassakin paikasttoiseen mennään.
Ihmiset mukavampia, luonto lähellä, autolla pääseee minne haluaa,koulut kivempia, ei ikinä enää kaupunkiin!
Täällä on kunnolliset talvet eikä mitään loskamoskaa. Meidänkin pitäjä on yksi vilkkaimmista kulttuuripitäjistä alueellaan ja kulttuuririentoja on lähes joka viikolle. Kulttuuri on katsos muutakin kuin ylihinnoiteltu ooppera. Ja lapsillehan täällä vasta onkin tekemistä! Eikä tarvii pelätä, että lapset lähtevät huonoille teille Hesan rautatientorille notkumaan.