Voiko jokin syömis- tai ruumiinkuvanhäiriö oireilla surullisuutena ruokaan ja omaan kehoon?
Olen surullinen kun katson peiliin, surullinen myös silloin kun olen syönyt mielestäni "liikaa" ja sillä tavalla, että vatsani näyttää mielestäni isolta. Olen kuitenkin normaalipainoinen. Tykkään ruuasta, mutta koen siitä monesti inhotusta. Myös joskus kun olen syönyt herkkuja, mieleni alkaa soimata itseäni läskiksi, jankkaamaan sitä päässäni. Olen hyvin tyytymätön itseeni ja hyvin surullinen. Näen itseni välillä ehkä väärällä tavalla ja ehkä asiat paljon isommin mitä ne todellisuudessa ovat. Ruoskin itseäni, enkä osaa suhtautua itseeni lempeästi tai edes neutraalisti. Se ei tietenkään auta asiaan, että roikun tällä palstalla. Saatan puristella läskejäni, ja olla katsomatta peiliin ollenkaan, koska se tuntuisi pahalta.
Googleta molempien kuvaus ja vertaa siihen mitä just tänne kirjoitit. Voi olla aika silmiä avaavaa.