Mitä maaseudulla tehdään?
Kysymys saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta sitä täällä mielti, enkä mitenkään alentuvalla asenteella. Edessä on luultavasti muutto pikkupaikkakunnalle työn perässä. Lähimpään suureen kaupunkiin olisi n. 100 km. Eli kysyn ihan vilpittömästi, että mitä aktiviteetteja pienellä paikkakunnalla yleensä on? Millaista se on, kun kaikki tuntevat toisensa? Miten pikkupaikkakunnilla otetaan vastaan ikänsä kaupungissa asuneet tulokkaat? Millainen ilmapiiri on kouluissa ja päiväkodeissa? Vai voiko näitä asioita yleistää? Kiitos kaikista ajatuksista.
Kommentit (15)
...Jatkoa vielä äskeiseen että kun mää olen aivan auttamattoman rakastunut mieheen, joka myöskin minuun, ja yhteisestä tulevaisuudesta puhuttaessa on noussut esiin muutto Koillismaalle. Nään ite tässä paljonkin hyviä asioita, mutta joinakin päivinä tätä asiaa tuumaillessa nousee pelkoja esiin, kuten just että mitä siihen elämään sitten kaikkinensa kuuluu. Yks asia, mitä oon pohtinut, on se, että kun täällä Oulussa asuessani oon aina ollut vähän sellainen jätkien kaveri, viihdyn usein paremmin miesvaltaisissa seurueissa koska sellainen mää vaan oon, niin miks mulla on käsitys että pikkupaikoilla se olis enemmän sellaista miehet miesten kans ja naiset naisten kans -meininkiä. Oonko vetäissyt tän ajatuksen ihan hatusta vai onko mitään perää??
Enkä määkään tiedä voiko näitä yleistää mitenkään, mutta... kokeillaas vähän kepillä jäätä. :)
Jaha. Ap tuntuu sellaiselta suvaitsevaiselta joka nimittelee maalla asuvia böndeläisiksi.
Jos siellä ei ole ennestään tuttuja, sukua yms. Älä muuta.
Siellä oppii ihan oikeasti nauttimaan elämän pienistä asioista. Ei tarvitse olla hienoa hifistelyä vaan iloa saattaa tuottaa lenkillä eläimen jäljet hangella, linnun laulu jne. Siellä kun mitään ihmeitä tapahdu sitä oppii elämään odottamatta koko ajan jotain hienoa ja kuten kirjoitin, ne ilot löytyvät pienistä arkisista asioista. Olen maalta kotoisin, asuin 20 vuotta kaupungissa ja palasin maalle. Päivääkään en ole katunut <3
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:29"]Jos siellä ei ole ennestään tuttuja, sukua yms. Älä muuta.
[/quote]
Miks sun mielestä? Jos on kuitenkin harrastuksena vaikkapa kalastus ja eräily, niin eikö niiden myötä vois kuvitella aika iisistikin solmivan uusia ystävyyssuhteita?
Näät sitten. Luonto. Kalastus, marjastus, sienestys, retkeily.
Rauha.
Eläimet.
Ja löytyy seuroja ja yhdistyksiä.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:33"]
Siellä oppii ihan oikeasti nauttimaan elämän pienistä asioista. Ei tarvitse olla hienoa hifistelyä vaan iloa saattaa tuottaa lenkillä eläimen jäljet hangella, linnun laulu jne. Siellä kun mitään ihmeitä tapahdu sitä oppii elämään odottamatta koko ajan jotain hienoa ja kuten kirjoitin, ne ilot löytyvät pienistä arkisista asioista. Olen maalta kotoisin, asuin 20 vuotta kaupungissa ja palasin maalle. Päivääkään en ole katunut <3
[/quote]
En näe syytä, miksei kaupungissa asuessakin voisi oppia nauttimaan pienistä asioista.
Maalla on vähemmän vapaa-aikaa, kotityöt, työreissut ja kaupassa yms asioilla käynti vie enemmän aikaa. Kotitöillä tarkoitan nimenomaan pihatöitä jne, talvella kolataan, syksyllä haravoidaan. Aina on jotain remppaa tehtävänä jossain pihapiirissa. Maalla katsellaan paljon teeveetä ja alkoholiakin menee. Metsästys ja eräily on miehille, naiset yleensä pysyvät kotona töitä ja kauppareissuja lukuunottamatta. Koiran ulkoiluttaminen on yleisin syy naiselle liikkua luonnossa maalla. En suosittele muuttamaan mikäli kaipaa paljon mielekästä tekemistä.
tettyä tekemistä. Ai niin, ja koululainen käy pelaamassa koululla sählyä, minä jumpassa. samassa paikassa.
Baarissa saatat istua samassa pöydässä sekä kylän kirjastonhoitajan, kampaajan että kouluavustajan kanssa. Se paha puoli on ettei kannata mokata ja puhua mitään ohi suunsa, koska kaikki tietää sitten sen, eli kannattaa aina hillitä itsensä.
Jos olette itse aktiivisia, juttelette naapureille, menette mukaan kyläyhdistyksiin ym. niin varmasti tekemistä ja seuraa löytyy!
Alakoulussa lapsia n 110. Ei niitä kaikkia vanhempia tunne mutta monen kyllä.
Täällä on monenlaista toimintaa. Alle kouluikäiselle MLL perhekahvila, aikuinen-lapsi jumppa päivällä ja lapsi jumppa illalla. Kouluikäisille onkin sitten jo hurjasti toimintaa VPK, 4H, sählyä, palloilukerhoa, Hiphop-tanssia, bailatinoa, kuoro, kuvataidekoulu, liikuntakoulu, heppakerho, kesällä futista, yleisurheilua, uimakoulua varmaan muutakin mutta ei ole ollut tarvetta.
Paljon osallistumme futikseen, toimimme kuskina ja pidämme buffetteja.
Itse käyn jumpassa ja lukupiirissä. Olisi tarjolla bailatinoa, kudontaa, puutöitä, kuoroa ym.
Seurakunan toiminnasta en tiedä kun niihin en osallistu.
Me muutimme n vuosi sitten ja hyvin otettiin vastaa. Juuri se kun on monen ikäistä lasta niin tutustuttaa helposti ihmisiin.
Itse viihdyn puutarhatöissä kesällä ja luen paljon talvella joten en kummoista ajanvietettä tarvitse.
Kaupassa käyn kerran viikossa isommassa kaupungissa ja lisäostokset teen lähikaupassa.
Kirjastonhoitaja tuntee nimeltä ja varailee minua kiinnostavat kirjat minulle valmiiksi ym...
Silloin tuijotetaan tulokkaita kuin lehmät uutta porttia.
Kyllä sopeutuminen riippuu paljolti myös omasta itsestäsi.
Miksei tähän ole vastattu mitään? Löysin tämän keskustelunavauksen pohtiessani samoja kysymyksiä, mielenkiinnolla odottaisin ajatuksianne.