Mitä kokemuksia skitsofreniasta?

Eikö kellään ole kokemuksia?

"Todellisuus" on illuusio ja harha, jonka keksivät kusipäät, jotka keksivät uskonnot

On kokemusta, mutta kaikki kokemukset varmaan hyvin yksilöllisiä. Sairaiden piirteet ja vakavuus vaihtelee. Samoin on eroja sairastuneiden elämäntilanteissa ja luonteissa.

Mulle skitsofreniasta vuosikymmenissä toipunut läheiseni on hyvin rakas. Skitsofrenia on todella leimaava diagnoosi enkä puhu siihen liittyvistä kokemuksistani kuin hyvin harvoille läheisille kuten aviomiehelleni (en edes hänen vanhemmilleen tai sisarilleen) ja kahdelle pisimpään tuntemalleni ja luotettavimmille ystävilleni. En ole puhunut hänen sairastamisestaan edes yhdelle tuttavalleni, jolla itsellään on skitsofreniaa sairastava läheinen koska hän puhuu omasta perheenjäsenestään mielestäni turhan epäkunnioittavasti. Tahdon, että minulle rakas ihminen saa elää ja kulkea vapaasti ilman hullun mainetta varsinkin kun on toipunut ja taakkaa on hänellä on ollut tarpeeksi.

Miehellä on skitsofrenia, sairastui pidemmän seurustelumme jälkeen. Laittoi se asioita uusiksi, en esimerkiksi uskalla hankkia lapsia kun pelkään sairauden pahenevan jos pitäisi valvoa vauvan kanssa ym. stressiä mitä perhe-elämä voi aiheuttaa. En ole jättämässä miestäni diagnoosin vuoksi. On totta että sairaus on vielä 2020-luvulla hyvin leimaava, valitettavasti. En ole esimerkiksi uskaltanut kertoa sukulaisille asiasta kun pelkään miten he suhtautuisivat mieheeni sen jälkeen. Sisaruksilleni olen kertonut - he suhtautuivat hyvin ja luotan etteivät kerro asiaa äidillemme tai isovanhemmille. Varmaan joskus kerron itse mutta se aika ei ole vielä.