Poikani ylipaino ja sukurasite diabetes
Poikani on muuttanut parisen vuotta sitten omilleen. Hän on 22- vuotias. Omilleen muutettuaan on ruokavalio ilmeisesti muuttunut huonoksi. Ennen normaalipainoinen teini on nyt lihava nuori aikuinen. Selkään muodostunut emännänkyhmy ja vatsa huomattavasti kasvanut. Olen huolissani, kun perheessämme on paljon kakkostyypin diabetesta. Miehelläni on ja minun äidilläni on. Miten puhua nuorelle ettei tule riitaa asiasta? Kyläillessäni vien tuliaisiksi munia omasta kanalastamme ja juureksia, omenoita yms.
Kommentit (14)
Me emme voi tietää mistä teidän perheessä tulee riitaa. Nyt pitäisi mamman varmaan ihan itse yrittää ratkaista tämä viestintäongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä voi muuta, kuin sanoa että olet huolissasi hänen terveydestään, ja sitten ottaa haukut vastaan.
Joo, olen oikeasti huolissani. Isänsä ei aio sanoa asiasta niin jonkun täytyy. Ikävä ja yllättävä ollut muutos. Onko tyhmää kysyä, ensin että onko kaikki hyvin, kun olet alkanut syödä noin paljon herkkuja? Ap
Nyt on ihan ensin pakko sanoa että ihanaa että välität ap.
Meillä on myös suvussa diabetesta, muutettuani omilleni myös minä aloin lihoamaan koska pizzaa, ranuja jne. Joskus kun mietin äitini kuulleen että pitäisköhän laihduttaa hän sanoi "no ethän sinä ole edes lihava oletko nähnyt sen hengenvaarallisesti lihavat ohjelman? siinä vasta lihavia on". Oma painoni oli tyyliin 105 pahimmillaan, olen 170cm nainen(en nykyisinkään mikään kovin kevyt koska 83kg mutta putoamassa on).
Kannatta puhua pojalle, voi olla että tulee huudot mutta älä luovuta, varsinkin sen diabetes vaaran takia.
Jos ei kaikille suvussa tule sitä? On geenitestejä, jos niihin firmoihin uskaltaa syöttää tietonsa ja se kertoo myös jotain. Sitten on verensokerimittarit joita myydään suomessa, jos haluaa kokeilla joskus kotioloissa - normaalillakin ihmisellä heittelee jossain määrin sokerit, riippuen mitä syö vai syökö. On normaalia että nuori aikuinen on isokokoisempi, eikä laiha kuin teini. Ei kannata pelotella tai vaatia laihdutuksia, keskustele jotenkin nätisti, rauhoita ja katso rauhallisesti asiaa. Diabeteksen omaavat saattavat syödä ja juoda melko normaalisti, kunhan ottaa tietyt asiat huomioon.
Omilleen muuttamiseen voi liittyä monenlaisia elämänhallinnan ongelmia.
Moni ajattelee kliseisesti, että ongelmana on nuoren puutteellinen kyky laittaa ruokaa tai hillitä impulsseja ruokakaupassa. Tosiasiassa syitä voi olla monia. Uusi opiskelupaikka tai työ voi stressata. Ehkä ei ole aikaa liikuntaan. Tai sitten arki ei tarjoa mahdollisuutta syödä riittävän monipuolista lounasta, ja tämä kostautuu ahmimisena illalla. Uniongelmat aiheuttavat usein lihomista. Huono rahatilanne näkyy yksipuolisena ruokana, joka aiheuttaa ahmintaa.
Eli jotenkin pitäisi pystyä hienovaraisesti selvittää, mikä oikeastaan on kaiken juurisyy, ja sitten voisi alkaa etsiä ratkaisuja. Asiantilan ulkoisen lopputuloksen toteaminen ääneen on enemmänkin v*ttuilua kuin auttamista.
Ilmota se olet mitä syöt - ohjelmaan. Poika innostuu huomiosta, kun teeveestä tutulle antavat pilluu!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ihan ensin pakko sanoa että ihanaa että välität ap.
Meillä on myös suvussa diabetesta, muutettuani omilleni myös minä aloin lihoamaan koska pizzaa, ranuja jne. Joskus kun mietin äitini kuulleen että pitäisköhän laihduttaa hän sanoi "no ethän sinä ole edes lihava oletko nähnyt sen hengenvaarallisesti lihavat ohjelman? siinä vasta lihavia on". Neki saa munaa..Oma painoni oli tyyliin 105 pahimmillaan, olen 170cm nainen(en nykyisinkään mikään kovin kevyt koska 83kg mutta putoamassa on).
Kannatta puhua pojalle, voi olla että tulee huudot mutta älä luovuta, varsinkin sen diabetes vaaran takia.
-ap
Annoin pojalle syntymäpäivälahjaksi kuntosalikortin ja personal treinerin palveluja, kun hän muutti omilleen . Voi antaa kipinän liikkumiseen ja oikein syömiseen, kun info tulee muualta kuin vanhemmilta.
Eikö kakkostyypin diabetes ole elintasosairaus?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kakkostyypin diabetes ole elintasosairaus?
Meillä korkean elintason yhteiskunnassa kakkostyypin diabetes usein puhkeaa ylipainoisille. Mutta köyhemmissä yhteiskunnissa se puhkeaa usein myös lapsena nälkää nähneille, joilla on geneettinen alttius diabetekseen. Sekä tietenkin ihan normaalipainoisen elämän eläneille, joilla vain on geneettinen alttius ja huono tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kakkostyypin diabetes ole elintasosairaus?
Kyllä sen voi muutenkin saada. Esim. isoisälläni oli se, ja hän urheili, söi terveellisesti ja oli hoikka koko ikänsä.
Kiitos neuvoista. Olen vain huolissani, että kaikki ei ole ok. Ehkä voisin pyytää hänet ihan kahden kanssani vaikka koirien kanssa lenkille ja jutella kunnolla. Voi olla, että joku alkava burnout tai muu ja ei osaa pyytää apua. Ollut aina liikunnallinen ja se ollut mieluista. Ruokailu ollut suht normaalia kotiruokaa. Vaikea ottaa puheeksi asia. En sano mitään painosta vaan kysyn miten arki sujuu ja onko uupumusta yms. Ap
Ei kai siinä voi muuta, kuin sanoa että olet huolissasi hänen terveydestään, ja sitten ottaa haukut vastaan.