Voiko jo lapsuudessa pahasti traumatisoitunut ihminen oppia rakastamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun alkaa hahmottaa että koko oma todellisuus on täysin, ja vain ja ainoastaan oman pään sisällä, joutuu tekemään valinnan. Joko tyytyy syyttelemään kaikkea ympärillään tai käärii hihat ja alkaa tehdä parempia valintoja. Kukaan muu ei luo pääsi sisällä vallitsevaa maailmaa kuin sinä itse. Kylmää ja karua, mutta myös vapauttavaa.

Sun ongelmasi eivät ole muut ihmiset. Ongelmana ovat ihmiset, jotka sinä itse valitset elämääsi. Sinä ihan itse. Valitse parempia ihmisiä.

Entä jos sellaisia ei ole tarjolla?

- eri

Maapallolla on lähes 8 miljardia ihmistä, kaikissa etnisissä ryhmissä, väreissä, älykkyysosamäärissä, sukupuolissa ja luonteenpiirteissä. Jos juuri sinä et saa aikaiseksi poistua kotoa, et voi syyttää siitä muita. "ei ole mahdollisuutta" on sun päässäsi oleva mielikuva, sun täytyy itse päättää elätkö sen mukaan vai etsitkö toisen todellisuuden. -sama

Ootsä ihan terve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun alkaa hahmottaa että koko oma todellisuus on täysin, ja vain ja ainoastaan oman pään sisällä, joutuu tekemään valinnan. Joko tyytyy syyttelemään kaikkea ympärillään tai käärii hihat ja alkaa tehdä parempia valintoja. Kukaan muu ei luo pääsi sisällä vallitsevaa maailmaa kuin sinä itse. Kylmää ja karua, mutta myös vapauttavaa.

Sun ongelmasi eivät ole muut ihmiset. Ongelmana ovat ihmiset, jotka sinä itse valitset elämääsi. Sinä ihan itse. Valitse parempia ihmisiä.

Aikamoista sontaa suollat. Herkempi voisi vetää lastin herneitä nenäänsä. Onneksi minua ei tuollainen hetkauttanut. Hyvähän se on kultalusikka hanurissa huudella kaikenlaista. Teoria ja real life ovat ihan eri asioita. Tiedätkös sinä kirjojen ulkopuolella siitä todellisesta elämästä muussa kuin pääsi sisällä. Vain idiootti voi väittää kaiken valinnanmahdollisuuden olevan omissa käsissään. Mietipä nyt hetki itteäsi esim.

Annat hyvän esimerkin katkerasta ihmisestä, jonka seurassa tuskin oma olo muuttuu paremmaksi. Ja sitten märehdit yksin, kun olet yksinäinen?

Omalta kohdaltani voin todeta että olettamuksesi minusta eivät pidä paikkaansa, hämmästyisit jos kertoisin mistä kaikesta voi selvitä hengissä. Mutta todettava on myös, että on ihmisiä, jotka voivat hyvin, joiden tausta on vielä surkeampi kuin minun. On myös ihmisiä, jotka voivat huonosti, vaikka taustansa puolesta eivät ole minun mielestäni "kovia kokeneita".

Olen oppimassa. Mulle oli kyllä traumaterapiasta valtava apu, ilman sitä en olisi näin pitkälle päässyt.

Riippuu siitä, osaako hän rakastaa ja arvostaa myös itseään. Muutoin saattaa henkilöstä tulla muita miellyttävä ja läheisriippuvainen henkilö, jonka rakkaus ei ole tasapainoista ja turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, rakkaus parantaa, se voi olla kumppani tai terapeutti, ystävä joka kannattele sinua itsesi rakastamisen tielle ja siitä se lähtee.

Mutta kun ketään noista ei ole? Ei ole kumppania, terppaa, ystävää, joka kannattelisi.

No can do.

P.s Ainoa kokemukseni terapeutista oli täysin ala-arvoinen, pelkkä palkkion nostaja. Tousta mahdollisuutta ei annettu Kelan puolesta.

Terapeutitkin on vain ihmisiä ja ihan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin kanssa, ei kemiat aina kohtaa terapeutinkaan kanssa. Mulla kesti yli 20 vuotta löytää sellainen terapeutti, jonka kanssa uskallan avautua kunnolla. Ja se terapeutti ihmettelikin mun sosiaalisia ongelmia koska hänen mielestään mun ulosantini on niin loistavaa, että voisin vaikka kirjoittaa kirjan. Mä vastasin siitä hänelle, että se johtuu vain sinusta, en mä muiden terapeuttien kanssa ole uskaltanut olla tällainen. Joidenkin kanssa olen jopa mennyt täysin lukkoon. Mutta ei se ole varmasti heilläkään helppoa, koska ei ole mitään yhtä ja samaa sapluunaa, mikä sopii jokaiseen potilaaseen. Eikä kukaan heistä ole niin viisas ja kaikentietävä, että osaisi kameleotin tavoin muuntua juuri sellaiseksi mitä kukin potilas sillä hetken juttutuokiolla tarvitsee.

Jos olet narsisti niin et.

Itse olen 43-vuotias mies enkä tähän mennessä ole oppinut rakastamaan. Tuntuu että että minut tuhottiin sielun pohjia myöten lapsuudessa ja nuoruudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun alkaa hahmottaa että koko oma todellisuus on täysin, ja vain ja ainoastaan oman pään sisällä, joutuu tekemään valinnan. Joko tyytyy syyttelemään kaikkea ympärillään tai käärii hihat ja alkaa tehdä parempia valintoja. Kukaan muu ei luo pääsi sisällä vallitsevaa maailmaa kuin sinä itse. Kylmää ja karua, mutta myös vapauttavaa.

Sun ongelmasi eivät ole muut ihmiset. Ongelmana ovat ihmiset, jotka sinä itse valitset elämääsi. Sinä ihan itse. Valitse parempia ihmisiä.

Aikamoista sontaa suollat. Herkempi voisi vetää lastin herneitä nenäänsä. Onneksi minua ei tuollainen hetkauttanut. Hyvähän se on kultalusikka hanurissa huudella kaikenlaista. Teoria ja real life ovat ihan eri asioita. Tiedätkös sinä kirjojen ulkopuolella siitä todellisesta elämästä muussa kuin pääsi sisällä. Vain idiootti voi väittää kaiken valinnanmahdollisuuden olevan omissa käsissään. Mietipä nyt hetki itteäsi esim.

Annat hyvän esimerkin katkerasta ihmisestä, jonka seurassa tuskin oma olo muuttuu paremmaksi. Ja sitten märehdit yksin, kun olet yksinäinen?

Omalta kohdaltani voin todeta että olettamuksesi minusta eivät pidä paikkaansa, hämmästyisit jos kertoisin mistä kaikesta voi selvitä hengissä. Mutta todettava on myös, että on ihmisiä, jotka voivat hyvin, joiden tausta on vielä surkeampi kuin minun. On myös ihmisiä, jotka voivat huonosti, vaikka taustansa puolesta eivät ole minun mielestäni "kovia kokeneita".

Mikä ihme luulet olevasi arvioimaan muita ihmisiä? Älä vaan sano olevasi joku "terapeutti". Olet todella yksioikoisen oloinen ja sellainen minä ja vain minä olen oikeassa aina ja kaikessa.