Psykiatrinen sairaalahoito kokemuksia

Oletko sinä itse sairas vai omainen?

Kokemusta on omaisen roolissa. Omat vaatteet saa olla. Omaa kännykkää saa käyttää jos sitä ei ole perustellusta syystä takavarikoitu (vaatii lääkärin päätöksen). Ulkoilulupa riippuu potilaan tilanteesta. Ainakin omaisellani oli oma huone. Akuuttiosastolla sai vierailla miten vaan (paitsi tietenkään ei yöllä) ja pidempi aikaisella osastolla sai vierailla tunnin kerrallaan sovittuna aikana.

Nämä kokemukset siis suljetusta osastosta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä itse sairas vai omainen?

Olen omainen ja jotenkin tosi huonosti saatu tietoa siitä, mitä asiassa tulee tapahtumaan jos tuollaiseen hoitoon mennään vaikka on kyselty.  Jos henkilö on yhtään itsetuhoinen, valvotaanko tehostetusti, ettei esim. yritä tehdä itselleen siellä ollessaan mitään?

ap

Henkilö on siis sun läheinen. Missä hän on nyt?

Kotona, vahditaan häntä koko ajan mutta koitetaan saada lähipäivinä hoitoon laitokseen joksikin aikaa.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3510959/suljettu-psykiatrinen-osasto-sa…

Olen ollut vain osastoilla jossa valtaosa on ryhmähuoneita. Jos on tottunut asumaan jonkun kanssa niin voi toimia, mutta yhtään introvertimpi luonne kun on niin tuo on yksi kuormittava tekijä lisää. Ikinä ei saa kerättyä voimia kun koko ajan on ympärillä joko sairaita tai valtaa käyttäviä ihmisiä.

Potilasta ei kuunnella kuin näennäisesti. He päättävät hoidon ja siihen joko sopeudutaan tai itketään ja sopeudutaan. Pahaan oloon saa ketipinorit todella iisisti ja mitä tahansa muuta lamauttavaa.

Pääosa ajasta maataan tai istutaan sängyssä, jos haluaa yhtään yksityisyyttä eli ei tykkään hengailla telkkarin ääressä akvaariohuoneessa.

Nukkumiseen ei saa mitään ekstraa. Saa valvoa yöt jos uni ei tule.

Jos tykkää olla kenen tahansa seurassa ja pistää pään sekaisin lääkkeillä, niin sairaala on toimiva vaihtoehto.

Vierailuaikoina saa tavata. Ulkona saa liikkua, jos lupa. Tupakkaa saa polttaa. Lääkkeet pakkosyöttävät, jos et ota. Puhelinta saa käyttää, jos lupa. Itse näin paikan parin viikon hotellilomana niin kuin moni muukin siellä ollut paitsi karkailevat ja käytöshäiriöiset tmv. Omaa huonetta ei kyllä saa, jos ei ole vaaraksi muille.. Voisin mennä uudelleenkin, jos lähtisin esim. opiskelemaan ja haluaisin kodin, jossa ei tarvitse tehdä kotitöitä.. Lääkkeiden nielemistä eivät tarkastaneet..

Mites se teidän hoito on järjestetty? Komppaileeko teidän lääkärit tämän omaisen sulkemista jonnekin vai mistä olette saaneet päähänne, että sellaisen pitäisi tapahtua? Entä jos teidän pitäisi itse mennä ensin ja katsoa, mitä apua siitä on.

Kokemusta vain lapsena. Sai olla omat vaatteet, ja omia tavaroita sai tuoda mukanaan. Ulos ei saanut mennä itsekseen, mentiin aika kerran päivässä ryhmänä pihalle. Suurimman osan ajasta istuin yksin huoneessani, omahoitaja tunti oli kerran viikossa, silloin keskusteltiin.

Riippuu millä paikkakunnalla olet. Helsingissä on ruuhkaa ja tilapulaa kaikkialla. Täydet potilashuoneet, umpikipeät huonekaverit ja kiireiset hoitajat. Liikaa aikaa. Pihalle lennät heti kun saat jonkun tolkullisen lauseen suustasi.

Muualla Suomessa hoito voi pelittääkin.

Kokemusta suljetulta. Omat tavarat saa olla, mutta kaikki pengotaan, kun tulet psastolle sisään ja vaaralliset tavarat takavarikoidaan. Ekoina päivinä ei saa ulkoilla paitsi ehkä henkilökunnan saattamana. Myöhemmin saa ulkoilulupia esim. 20 minuuttia kerrallaan. Hirveä paikka. Helsinki.

Turhempaa ei olekaan.

Olin niin psykoottinen, että jouduin heti eristykseen. En muista alkupäivistä mitään. Kuuden sarjan sähköhoitoa sain ja muisti pätki vielä enemmän.

Osastoilla tulee oikeasti hulluksi. Niitä hoitoja kannattaa vältellä. Minulle paras lääke on ollut ihan palkkatyö. Ei ole voimia enää pyöritellä turhuuksia päässään päivät pitkät. Kotona vain syödään ja nukutaan.

Käytännöt ovat erilaisia eri osastoilla ja eri sairaaloissa.

Itse olen ollut nuorten osastolla ja aikuisten osastolla. Kummassakaan paikassa ei ole mitään tekemistä. Nuorten osastolla sentään sai käydä koulua, mutta aikuisten osastolla ei ole sitäkään ajanvietettä. Omia tavaroita sai olla. Ulos ei päässyt ainakaan ensimmäisen viikon aikana, senkin jälkeen ensin vain hoitajan kanssa. Huoneet olivat 1-3 hengen huoneita. Nuorten osastolla on enemmän 1 hengen huoneita, mutta aikuisten osastolla 1 hengen huoneet ovat ensijaisesti vain niille, jotka ovat vaarallisia muille.

Päiväohjelma koostuu ruoka-ajoista, muuta ohjelmaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailuaikoina saa tavata. Ulkona saa liikkua, jos lupa. Tupakkaa saa polttaa. Lääkkeet pakkosyöttävät, jos et ota. Puhelinta saa käyttää, jos lupa. Itse näin paikan parin viikon hotellilomana niin kuin moni muukin siellä ollut paitsi karkailevat ja käytöshäiriöiset tmv. Omaa huonetta ei kyllä saa, jos ei ole vaaraksi muille.. Voisin mennä uudelleenkin, jos lähtisin esim. opiskelemaan ja haluaisin kodin, jossa ei tarvitse tehdä kotitöitä.. Lääkkeiden nielemistä eivät tarkastaneet..

En ole ikinä ollut niin huonossa hotellissa kuin mitä sairaala on. Paskastakin hotlasta saa kävellä ulos kun vain jättää avaimen respaan jos olosuhteet eivät jostain syystä miellytä. Jopa rahat voi saada takaisin jos kuvaus ei vastaa todellisuutta. Sairaalasta ei pääse noin vain lähtemään eikä sieltä pääse ulos milloin haluaa. Liikunta ja muut aktiviteetit, työnteosta nyt puhumattakaan, eivät onnistu sairaalasta käsin kuten hotellista.

Olin vakavassa itsemurhavaarassa ja pääsin osastolle samantien. Ahdistavaa siellä oli toinen potilas, joka aina yhteisiin tiloihin tullessaan rupesi käytävällä huutamaan ja itkemään ja sit neljä hoitajaa vei sen huoneeseensa ja lääkitsivät sen diapamilla, jonka jälkeen oli aina muutaman tunnin hiljaa.

Ulkoilemaan pääsin toisena päivänä hoitajan kanssa, kun oli yhteinen ulkoiluaika, mutta muut ei halunneet lähteä. Vietin osastolla yhden yön koska pidemmälle ajalle ei ollut tarvetta. Eikä se osasto ole edes oikea paikka sillon jos on ptsd.

Lääkkeitä ne siellä tyrkytti kun sinne mut lähettänyt lääkäri määräsi ketipinoria, niin yöhoitaja kysyi vaan että "otatko yhden vai neljä tablettia." Kipulääkkeen antamista ne siellä pimitti, kun pyysin sitä siinä vaiheessa kun  kivut oli pahenemisvaiheessa, mut ne sano että saan sen vasta iltapalan aikaan, johon oli 1,5h, no iltapalalle kutsuessa pyysin sitä, niin sitten sen sain, mutta siinä vaiheessa käsi oli jo täysin toimintakyvytön ja kovat polttavat kivut oli siinä. Tossa asiassa ne olis voineet kuunnella ja antaa sen kipulääkkeen sillonku sitä pyysin niin kivut ei olis päässyt niin pahaks.

Päällisin puolin hyvä kokemus. Samaa ei voi sanoa siitä ajalta kun olin alaikäisenä osastolla, jossa mut meinattiin r*iskata toisen potilaan toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Olin vakavassa itsemurhavaarassa ja pääsin osastolle samantien. Ahdistavaa siellä oli toinen potilas, joka aina yhteisiin tiloihin tullessaan rupesi käytävällä huutamaan ja itkemään ja sit neljä hoitajaa vei sen huoneeseensa ja lääkitsivät sen diapamilla, jonka jälkeen oli aina muutaman tunnin hiljaa.

Ulkoilemaan pääsin toisena päivänä hoitajan kanssa, kun oli yhteinen ulkoiluaika, mutta muut ei halunneet lähteä. Vietin osastolla yhden yön koska pidemmälle ajalle ei ollut tarvetta. Eikä se osasto ole edes oikea paikka sillon jos on ptsd.

Lääkkeitä ne siellä tyrkytti kun sinne mut lähettänyt lääkäri määräsi ketipinoria, niin yöhoitaja kysyi vaan että "otatko yhden vai neljä tablettia." Kipulääkkeen antamista ne siellä pimitti, kun pyysin sitä siinä vaiheessa kun  kivut oli pahenemisvaiheessa, mut ne sano että saan sen vasta iltapalan aikaan, johon oli 1,5h, no iltapalalle kutsuessa pyysin sitä, niin sitten sen sain, mutta siinä vaiheessa käsi oli jo täysin toimintakyvytön ja kovat polttavat kivut oli siinä. Tossa asiassa ne olis voineet kuunnella ja antaa sen kipulääkkeen sillonku sitä pyysin niin kivut ei olis päässyt niin pahaks.

Päällisin puolin hyvä kokemus. Samaa ei voi sanoa siitä ajalta kun olin alaikäisenä osastolla, jossa mut meinattiin r*iskata toisen potilaan toimesta.

Vankila olisi r*iskarilla ollut oikea osoite.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Olin niin psykoottinen, että jouduin heti eristykseen. En muista alkupäivistä mitään. Kuuden sarjan sähköhoitoa sain ja muisti pätki vielä enemmän.

Mikä aiheutti psykoosin?

Suomessa tehdään pakkohoitoja ja käytetään muuta lääketieteellistä väkivaltaa myös terveisiin, järjestelmän ulkopuolellakin. Nuorimmat uhrit ovat lapsia.