Asiani ovat jo pienessä hetkessä muuttuneet paljon paremmiksi kun lopetin juomisen ja erosin huonosta suhteesta. Rohkaisua kanssaeläjille.

Olin todella masentunut, olen tavallaan edelleenkin masentunut mutta parempaan päin. Tässä kirjoittaessani toivon, etten tuuleta liian aikaisin.

Kuitenkin, suhde missä tuhlasin aikaani kolme pitkää vuotta oli saada minut lähes hengiltä. Koko juttu oli pelkästään peliä miehen puolelta, manipuloi minut niin pyörryksiin etten enää tiennyt oikeasta ja väärästä. Sitä kadotti itsensä niin, että se oli järkyttävää psyykeelle. Masennuin ja se kesti pitkään.
Suhde oli ylä - ja alamäkeä. Alkoholia kului ja tapahtui rumia asioita. Tarvitseeko edes erikseen mainita, että väkivaltakin tuli mukaan hiljalleen.

Syytin tilanteesta itseäni pitkän aikaa, olin yksin ja tuntui kuin maailma olisi hylännyt. En päässyt irti koska olin jo riippuvainen tästä kuviosta. Se oli jotain käsittämätöntä. Nykyään jo ymmärrän dynamiikan.
Kannattaa hakea tietoa mikäli olet epäterveessä suhteessa.

Ajan saatossa tunteet tuntui kuolleen, ihan minusta kokonaan. En tuntenut mitään merkitystä missään, en välittänyt ja olin vain passiivisessa tilassa. Mitkään alistamiskeinot ja haukut ei enää edes sykähdyttänyt.
Alkoholi oli ainoa asia joka oikeastaan enää tuntui jossain. Se tosin veti niin pahaan masennukseen seuraaviksi päiviksi, että kun se tuntui jatkuvan loputtomiin niin kyllästyin.
Kyllästyin kertakaikkiaan koko tilanteeseen. En tiedä mistä sen voiman sain lähteä. Kai siitä, ettei vaan enää mikään sattunut eikä pelottanut siinä määrin, ei ollut mitään tunnelatauksia eroa miettiessä. Olen ollut todella uupunut ja henkisesti lähes zombie

Lähdin vain, selittelemättä mitään. Ennen tein sen virheen kun yritin erota, että yritin saada sille reilun lopun tai saada miestä ymmärtämään jotain.
Tajusin ettei silläkään ole merkitystä ja se oli vain hauskaa peliä miehelle loppuen lopuksi, kuin siimaa olisi antanut.
Katkaisin tuon siiman ja lähdin selittelemättä, kaikki yhteydenotot mahdottomiksi.
Sitten oma asunto, eikä lainkaan alkoholia.

Tästä ei ole kauaa aikaa mutta tuntuu, että olen taas jo elossa. Haluan tehdä elämästäni parempaa ja olen iloisempi. Nautin itseni seurasta ja minulla on jopa haaveita. Se on paljon koska tuntui, että en tule toipumaan tuosta.

Kuitenkin odotan mitä tuleman pitää. Sitä on alkanut uskomaan itseensä ja on jopa ylpeäkin siitä, että annoin itselleni mahdollisuuden nousta.
Tämä muutos on tapahtunut paljon nopeammin kuin ajattelin. Nyt tuntuu, että minä kyllä selviän.

Rohkeutta jokaiselle.