Muita samassa tilanteessa? (opiskelu)

Olen melko samankaltaisessa tilanteessa. Opiskelen AMK:ssa jo kolmatta vuotta ja nyt olisi aika hakea harjoittelupaikkaa, kun ensi vuoden jouluun mennessä olisi tarkoitus valmistua. Ongelmana vaan on se, että minulla on todella monta kurssia rästissä, koska opiskelumotivaationi näiden kahden menneen opiskeluvuoden aikana on ollut aivan pohjamudissa, johtuen osittain etäopiskelusta, osittain ihan vaan itsestäni. 

Ala, jota opiskelen, on todella kiinnostava ja tuntuu omalta. Olen tosin tullut siihen johtopäätökseen, että en ehkä haluakaan työskennellä kyseisellä alalla vaan mieluummin opettelisin alaani liittyviä asioita itsenäisesti ihan vaan harrastuksena. Siksi olen nyt vakavasti harkinnut että lopettaisin koulun ja hankkisin tutkinnon joltain aivan toisenlaiselta alalta. Keskeyttäminen tässä vaiheessa tosin tuntuu aika tyhmältä idealta, mutta en rehellisesti tässä vaiheessa näe, miten mitenkään pystyisin käymään saada koulun kunnialla päätökseen.

Tytär aloitti opinnot teknillisessä tiedekunnassa muutama vuosi sitten. Opiskelukavereista todella moni on juuri amk drop -outteja tai sitten lukenut muutaman vuoden luonnontieteitä tai matematiikkaa ja on tullut kokeilemaan josko yliopistossa onnistuisi paremmin. On tärkeää, että siihen omaan alaan on kiinnostusta ja tuntee opiskelun mielekkääksi.

Mikäli ongelma on se, ettei ala enää kiinnosta, kannattaa hakea alaa, joka kiinnostaa. Mikäli on ennättänyt jo pitemmälle opinnoissa, kannattaa tehdä ensin se käsillä oleva tutkinto valmiiksi. Mikäli ei ole saanut juuri mitään aikaiseksi , kannattaa lopettaa pään hakkaaminen seinään suosiolla. Kaikilla ei se koulutuspolku etene suoraan vaan siinä on yrityksiä ja erehdyksiä ja suunnanmuutoksia. Ja se on ok. Voi ajatella, että kaikesta oppimisesta voi olla hyötyä tulevaisuudessa

Mikäli ongelma on ryhmätyöt, yliopisto ei sitä ongelmaa ratkaise. Jatkuvasti siellä tekemään ryhmätöitä, toisten töiden vertaisarviointeja ja kaikenlaisia projektitöitä. Harjoitustyöselostuksetkin kun voi joutua tekemään ryhmässä.Toki tämä hieman riippuu pääaineesta.

Jos fiilis on todella tuo, suosittelen alan vaihtoa. Itselläni oli teknillisessä yliopistossa vastaavat fiilikset ja tein tutkinnon väkisin loppuun. Sitten päädyin vaihtamaan alaa. Jälkiviisaana olisin jättänyt kesken ja vaihtanut alaa aiemmin.

Arvostan asiallisia vastauksia, kiitos. Ala ei tosiaan enää kiinnosta. Ryhmätyöt tulivat ylimääräisenä kiusana, jota en osannut odottaa - olin saanut aivan erilaisen käsityksen opiskelusta. Eivät välttämättä turhauttaisi yhtä paljon, jos olisi edes vähän motivaatiota jäljellä.

Tosiaan vielä olisi lähes se 3 vuotta jäljellä. Jos olisin jo ehtinyt pidemmälle, en luultavasti edes ajattelisi asiaa vaan jatkaisin vaikka väkisin, kuten #3 teki. Kyllä se taitaa olla pakko vaihtaa alaa, ei tässä ole oikein mitään järkeä :( Katsotaan haenko heti keväällä uudelleen vai vasta myöhemmin. Ja voin ymmärtää vastaajan #1 tilanteen, kuulostaa vaikealta. En uskalla antaa neuvoja kun olet jo paljon pidemmällä, mutta toivon kaikkea parasta. Kiitos myös #2 huolellisesti kirjoitetusta vastauksesta.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Jos fiilis on todella tuo, suosittelen alan vaihtoa. Itselläni oli teknillisessä yliopistossa vastaavat fiilikset ja tein tutkinnon väkisin loppuun. Sitten päädyin vaihtamaan alaa. Jälkiviisaana olisin jättänyt kesken ja vaihtanut alaa aiemmin.

Jos kandintutkinnosta ei puutu paljoa, voisi sen yrittää pusertaa kasaan ja sen jälkeen hakeutua sisäisellä siirrolla jotain muuta ala opiskelemaan. Kandin jälkeen voi myös hakea suoraan maisterivaiheeseen, mikäli alat on yhteensopivat .

Opiskelen ylipistossa itsenäisenä pidettyä alaa ja meidän opiskelut on lähes kaikki ryhmätöitä. Yliopiston johdon linjaus.