Mikä sinut tekee parisuhdemarkkinoilla tarjontaa paremmaksi?

Olen hoikka, kaunis, ja myös korkeasti koulutettu nainen. Vastaavia sinkkumiehiä ei liiemmin ole tarjolla.

Olen jo naimisissa

Aina joskus aattelen rajallisessa ja pienessä mielessäni, että en varsinaisesti tarvitse parisuhdekumppania elämääni, koska viihdyn niin hyvin tai huonosti sinkkunakin, vaikka samanaikaisesti haaveksin ja unelmoins en oman rakkaani ja eritisen löytämisesta ja kohtaamisesta. - Toisaalta samasta syystä ehkä myös joudun jatkamaan sinkkuna. Silti tuntuu pahalta ja hämmentävältä lukea kirjoituksia, joissa kirjoitaja kertoo kuinka hän yksin hoitaa ja toteuttaa mm. yksin kaikki tavanomaiset kotiaskareet ja kannattelee suhdetta kun kumppani kaihtaa kaikin tavoin vastuuta. En voi kuin huokaista ja ihmetellä. - Heikompina hetkinäni voisin tietysti myös uhrautua ja ripotella tuhkaa päälleni ja kysyä, että mikä minussa on vikana kun taas pian saan huomata viettäneeni yhden vuoden lisää sinkkuna.      

Huomattava varakkuus ja erittäin iso mela.

Osaa parempi olen kun en polta tupakkaa, kaakata isoon ääneen enkä vaadi mallin ulkonäköä treffikumppanilta.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, kaunis, ja myös korkeasti koulutettu nainen. Vastaavia sinkkumiehiä ei liiemmin ole tarjolla.

Tietotekniikan osasto on täynnä hoikkia ja kouluttautuneita sinkkumiehiä.

Olen todella kaunis, aidosti hyväsydäminen, tunteiden kanssa avoin, vahvasti kiintyvä, uskollinen, suht vaatimaton, en pinnallinen.

Olen liikunnallinen ja kivannäköinen, luonteessa on pari heikkoutta mutta osaan käsitellä niitä ja hyviä puolia on enemmän. Lisäksi se tärkein, eli yhtään liioittelematta erinomainen siellä mihin kumppania haetaan. Eikäy niin että eka kerran jälkeen ghostattaisi kuten naisia aina varoitellaan vaan korkeintaan pitää varoa etteivät luule sitä olotilaa rakkaudeksi. Tai sinkkuna ollessa piti.

Ei mikään. Silti mulla on tosi komea mies, joka rakastaa mua. Tuuria se vain on.

Hyvien puolien sijaan, joita minulla on, voisin listata vaihteeksi huonoja puolia, joita minulla ei ole. Minulla ei ole mitään kroonisia vaivoja tai sairauksia, päihderiippuvuutta, masennusta, sukupuolitauteja, ylipainoa, allergioita, kaljuuntumista, kariesta, ihottumaa, fobioita, pelkotiloja, taipumusta paniikkikohtauksiin, elämänhallintaongelmia, pakkomielteitä tai niinkään vähäpätöisiä ongelmia kuin rumia arpia, ylitaipuvia niveliä, kuorsaamista, pienistä asioista ärtymistä, haisevaa hikeä tai hermostuneisuuden osoittamista hypistelemällä asioita. Muitakin unohtamiani ongelmia varmasti puuttuu, mutta ne eivät tule nyt mieleeni.

Pääasiallinen esteeni parisuhteen löytämiselle on se, että en löydä sopivia naisia mistään. Haen seuraa aktiivisesti ja käyn monenlaisissa harrastuksissa sekä tapahtumissa, mutta tapaan kaikkien näiden asioiden parissa ehkä yhden sinkkunaisen vuodessa. En ymmärrä missä kaikki muut lymyilevät.

Eiköhän tarjonta ole minua parempaa, joten jos parisuhde loppuu, olen suosiolla yksin. Kaikki on niin vaikeaa nykyisin noissa kuvioissa ja tykkään olla yksinkin.

Olen keittiössä superkokki, siivoan kuin ammattilainen, makuuhuoneessa ei käy aika pitkäksi, osaan korjata ihan mitä hyvänsä ja kaiken tämän lisäksi minulla on hyvä luonne. 

Olen hoikka, nätti, pitkähiuksinen, älykäs ja sosiaalinen. Tuoksun hyvältä ja käyn päivittäin suihkussa. En omaa mitään radikaaleja mielipiteitä enkä omista lemmikkejä. Käyn töissä ja olen "normaali". Huono puoli on se, etten kestä olla kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Silti mulla on tosi komea mies, joka rakastaa mua. Tuuria se vain on.

Oletko varma, ettei rakasta monia muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen keittiössä superkokki, siivoan kuin ammattilainen, makuuhuoneessa ei käy aika pitkäksi, osaan korjata ihan mitä hyvänsä ja kaiken tämän lisäksi minulla on hyvä luonne. 

Oikeastiko vaiko vain omasta mielestäsi?

Olen sporttinen, raitis, tupakoimaton, kaunis, hyvin pukeutuva, iloinen ja sosiaalinen perusluonne jolla on oma koti, korkeakoulutus, vakituinen, hyväpalkkainen työ (josta pidän kovasti, eli en koskaan valita oravanpyörästä tms).

Lisäksi panostan parisuhteeseen sellaisessa ollessani täysillä: hemmottelen puolisoani, keksin kivoja pieniä yllätyksiä, tuen vaikeina aikoina ja näen vaivaa sen eteen että toisella on mahdollisimman hyvä olla. Yhteistä tekemistä suunnitellessa mietin ensisijaisesti aina, mikä toisesta olisi kivaa enkä raahaa puolisoa mukaan asioihin jotka kiinnostavat vain itseäni. Olen itsenäinen (eli käyn edellämainituissa sitten itsekseni tai tyttökavereideni kanssa), en läheisriippuvainen, annan tilaa toisen omalle ajalle ja harrastuksille, eikä minua tarvitse olla viihdyttämässä jatkuvasti. Minulla on myös terve itsetunto enkä ole mustasukkainen luonne. Pysyn riitatilanteissakin rauhallisena ja pyrin aina ratkaisemaan sen, en ns. "Voittamaan". Minulle on tärkeää että puoliso tuntee itsensä rakastetuksi ja tietää olevansa minulle tärkeä ja arvostettu kumppani.

Olen parisuhteessa hyvin seksuaalinen. Irtoseksistä en saa mitään irti, enkä niitä ole koskaan harrastanut, mutta luotettavassa ja turvallisessa suhteessa voin päästää villin puoleni irti ja nauttia siitä täysillä.

Kaikenkaikkiaan olen huomannut olevani erittäin haluttu kumppaniksi, mutta ongelmat tulevat aina siinä kun odotan toiselta samaa tasoa.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Silti mulla on tosi komea mies, joka rakastaa mua. Tuuria se vain on.

Oletko varma, ettei rakasta monia muitakin.

Olen. 

Ei mikään. Olen Ö-luokkaa, treffeille pääsen ehkä kerran vuodessa.

Tai ei kun isohkot tissit, nousen ehkä niillä Ä - luokkaan.

Ei oo käsittelemättömiä tunne-elämän ongelmia mukana raahattavana, ei päihdeongelmaa ja osaan muutenkin pitää asiani järjestyksessä.

Ei mikään.

Kuitenkin olen yksin siihen asti kun/jos kohtaan jonkun jonka kanssa olen mieluummin kuin yksin. Yksin on hyvä olla (enkä tarkoita tällä yksinäisyyttä, se on eri asia) eikä ole ongelma vaikkei vastaan tulisikaan enää ketään jonka kanssa olisi yhtä hyvä.