Lue keskustelun säännöt.
Mahtava seksi parisuhteen pohjalla, toimiiko?
21.10.2022 |
Olen tavannut ihanan miehen. Toki pidän hänestä muutenkin paljon, tarvitsen yleensä paljon omaa tilaa, mutta hänen seurassa oloni on hyvä.
Ja se seksi on todella hyvää. Kokemukseni mukaan jos seksuaalista kemiaa on, kaikki muu jää vähän vähemmälle.
Joten olen jotenkin ihan hämmentynyt. Hänessä tuntuu olevan kaikki kohdillaan.
Voiko se toimia? :D
Kommentit (18)
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin löysin joku aika sitten, jonka kanssa varsinkin seksi toimii taivaallisesti. Vihdoinkin pääsemme molemmat toteuttamaan itseämme pidikkeettä ja ilman häpeää yms tässä suhteessa. Se on tuonut ihan älyttömästi läheisyyttä, ymmärrystä, hyväksyntää ja arvostusta. Hyväksymme toisemme juuri tällaisina, emmekä meinaa saada tarpeeksi toistemme seurasta, siis seksin ulkopuolellakaan. Meille tämä on ainakin "se" suhde, se suhde, jossa haluaa vanheta yhdessä. Teemme toisemme onnelliseksi. Toki meillä myös arvot kohtaavat sekä meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Meille täydellinen paketti.
Minusta toimiva ja antoisa seksielämä kertoo mahdollisuudesta todelliseen intiimiyteen, arvostukseen ja hyväksyntään, jotka ovat siis perusta kokonaisvaltaisesti hyvälle suhteelle. Nauti ap, ja uskalla luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin löysin joku aika sitten, jonka kanssa varsinkin seksi toimii taivaallisesti. Vihdoinkin pääsemme molemmat toteuttamaan itseämme pidikkeettä ja ilman häpeää yms tässä suhteessa. Se on tuonut ihan älyttömästi läheisyyttä, ymmärrystä, hyväksyntää ja arvostusta. Hyväksymme toisemme juuri tällaisina, emmekä meinaa saada tarpeeksi toistemme seurasta, siis seksin ulkopuolellakaan. Meille tämä on ainakin "se" suhde, se suhde, jossa haluaa vanheta yhdessä. Teemme toisemme onnelliseksi. Toki meillä myös arvot kohtaavat sekä meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Meille täydellinen paketti.
Minusta toimiva ja antoisa seksielämä kertoo mahdollisuudesta todelliseen intiimiyteen, arvostukseen ja hyväksyntään, jotka ovat siis perusta kokonaisvaltaisesti hyvälle suhteelle. Nauti ap, ja uskalla luottaa.
Tämä vois olla mun kirjoittama. Täydellistä just näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin löysin joku aika sitten, jonka kanssa varsinkin seksi toimii taivaallisesti. Vihdoinkin pääsemme molemmat toteuttamaan itseämme pidikkeettä ja ilman häpeää yms tässä suhteessa. Se on tuonut ihan älyttömästi läheisyyttä, ymmärrystä, hyväksyntää ja arvostusta. Hyväksymme toisemme juuri tällaisina, emmekä meinaa saada tarpeeksi toistemme seurasta, siis seksin ulkopuolellakaan. Meille tämä on ainakin "se" suhde, se suhde, jossa haluaa vanheta yhdessä. Teemme toisemme onnelliseksi. Toki meillä myös arvot kohtaavat sekä meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. Meille täydellinen paketti.
Minusta toimiva ja antoisa seksielämä kertoo mahdollisuudesta todelliseen intiimiyteen, arvostukseen ja hyväksyntään, jotka ovat siis perusta kokonaisvaltaisesti hyvälle suhteelle. Nauti ap, ja uskalla luottaa.
Tämä vois olla mun kirjoittama. Täydellistä just näin!
Sama täällä, pian 40 vuotta jo.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Näin juuri. Minun oli alusta lähtien niin hyvä olla tyttöystäväni kanssa. Sain sisäisen rauhan, sielu lepäsi ja silti teki häntä koko ajan mieli. Seksi oli taivaallista, eikä ollut aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Jäin suhteeseen ja suostuin nuorena naimisiin, kun lähdin siitä, että niin kauan ollaan yhdessä kun suhde toimii. Nyt oltu tuo 46v yhdessä, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä, ettei oltaisi ikuisesti yhdessä. Ei ole riidelty, eikä himot kadonneet ja rakkauden määrä vaimoani kohtaan jo ihan järjettömissä fääreissä.
Vähän ihmetellyt sitä, että monilla, ainakin naisilla, näyttää menevän vuosia tai vuosikymmeniä, jotta avautuisivat seksuaalisesti ja uskaltaisivat avautua nauttimaan seksistä. Olla rehellisiä kumppanilleen. Uskaltaisivat kertoa mitä haluaisivat. Mikä ihmisiä pidättelee parisuhteessa? Miten ihmeessä päätyy parisuhteesen, jos ei voi olla täysin avoin ja oma itsensä. Vai eikö kumppani olekaan sielunkumppani, joka kanssa sielu lepää heti alusta lähtien? Vaimoni pystyi avautumaan minulle heti alusta lähtien tai sitten vain voitin hänen täyden luottamuksen. Toki etsinyt hänen seksuaalisia rajojaan pitkin matkaa, muttei ole ollut mitään mitä en tietäisi tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta. Eletty aina hetkessä, oltu koko ikä läheisiä ja henkisestikin aina läsnä, oltiin sitten samassa tilassa tai erillään. Elämä ja parisuhde ei ole mennyt ollenkaan niin kuin nuorena oletin. Vaimoni tavattuani muuttui kaikki ja elämä on mennyt tuhatkertaa paremmin kuin osasin edes kuvitella. En voi enää kuvitella tilannetta, että minulla olisi ollut monta parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Näin juuri. Minun oli alusta lähtien niin hyvä olla tyttöystäväni kanssa. Sain sisäisen rauhan, sielu lepäsi ja silti teki häntä koko ajan mieli. Seksi oli taivaallista, eikä ollut aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Jäin suhteeseen ja suostuin nuorena naimisiin, kun lähdin siitä, että niin kauan ollaan yhdessä kun suhde toimii. Nyt oltu tuo 46v yhdessä, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä, ettei oltaisi ikuisesti yhdessä. Ei ole riidelty, eikä himot kadonneet ja rakkauden määrä vaimoani kohtaan jo ihan järjettömissä fääreissä.
Vähän ihmetellyt sitä, että monilla, ainakin naisilla, näyttää menevän vuosia tai vuosikymmeniä, jotta avautuisivat seksuaalisesti ja uskaltaisivat avautua nauttimaan seksistä. Olla rehellisiä kumppanilleen. Uskaltaisivat kertoa mitä haluaisivat. Mikä ihmisiä pidättelee parisuhteessa? Miten ihmeessä päätyy parisuhteesen, jos ei voi olla täysin avoin ja oma itsensä. Vai eikö kumppani olekaan sielunkumppani, joka kanssa sielu lepää heti alusta lähtien? Vaimoni pystyi avautumaan minulle heti alusta lähtien tai sitten vain voitin hänen täyden luottamuksen. Toki etsinyt hänen seksuaalisia rajojaan pitkin matkaa, muttei ole ollut mitään mitä en tietäisi tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta. Eletty aina hetkessä, oltu koko ikä läheisiä ja henkisestikin aina läsnä, oltiin sitten samassa tilassa tai erillään. Elämä ja parisuhde ei ole mennyt ollenkaan niin kuin nuorena oletin. Vaimoni tavattuani muuttui kaikki ja elämä on mennyt tuhatkertaa paremmin kuin osasin edes kuvitella. En voi enää kuvitella tilannetta, että minulla olisi ollut monta parisuhdetta.
Moi Pano Pate.
Älä puhu mistään sielunkumppanista, kun itse rakastuit p.lluun etkä persoonaan.
Ikävää, että joudun näinkin usein korjaamaan tämän seikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta.
Kolmenkimppa, joukkopano, lesboseksi, dildolla sua perseeseen pano.
Älä nyt viitsi tosissasi väittää, että mitään ei ole jäänyt kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos 46 vuoden aikana ei ole ollut ainuttakaan riitaa, niin silloin toinen henkilöistä on lapanen ilman omia mielipiteitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta.
Kolmenkimppa, joukkopano, lesboseksi, dildolla sua perseeseen pano.
Älä nyt viitsi tosissasi väittää, että mitään ei ole jäänyt kokematta.
Harvinaisen tyhmä kommentti. Vähemmästäkin katoaa halut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Näin juuri. Minun oli alusta lähtien niin hyvä olla tyttöystäväni kanssa. Sain sisäisen rauhan, sielu lepäsi ja silti teki häntä koko ajan mieli. Seksi oli taivaallista, eikä ollut aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Jäin suhteeseen ja suostuin nuorena naimisiin, kun lähdin siitä, että niin kauan ollaan yhdessä kun suhde toimii. Nyt oltu tuo 46v yhdessä, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä, ettei oltaisi ikuisesti yhdessä. Ei ole riidelty, eikä himot kadonneet ja rakkauden määrä vaimoani kohtaan jo ihan järjettömissä fääreissä.
Vähän ihmetellyt sitä, että monilla, ainakin naisilla, näyttää menevän vuosia tai vuosikymmeniä, jotta avautuisivat seksuaalisesti ja uskaltaisivat avautua nauttimaan seksistä. Olla rehellisiä kumppanilleen. Uskaltaisivat kertoa mitä haluaisivat. Mikä ihmisiä pidättelee parisuhteessa? Miten ihmeessä päätyy parisuhteesen, jos ei voi olla täysin avoin ja oma itsensä. Vai eikö kumppani olekaan sielunkumppani, joka kanssa sielu lepää heti alusta lähtien? Vaimoni pystyi avautumaan minulle heti alusta lähtien tai sitten vain voitin hänen täyden luottamuksen. Toki etsinyt hänen seksuaalisia rajojaan pitkin matkaa, muttei ole ollut mitään mitä en tietäisi tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta. Eletty aina hetkessä, oltu koko ikä läheisiä ja henkisestikin aina läsnä, oltiin sitten samassa tilassa tai erillään. Elämä ja parisuhde ei ole mennyt ollenkaan niin kuin nuorena oletin. Vaimoni tavattuani muuttui kaikki ja elämä on mennyt tuhatkertaa paremmin kuin osasin edes kuvitella. En voi enää kuvitella tilannetta, että minulla olisi ollut monta parisuhdetta.
Moi Pano Pate.
Älä puhu mistään sielunkumppanista, kun itse rakastuit p.lluun etkä persoonaan.
Ikävää, että joudun näinkin usein korjaamaan tämän seikan.
Taasko katkeran kateellinen suoltaa shittiä. Hanki jo oma elämä tai työnnä pääsi sinne minne ei valo paista.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos 46 vuoden aikana ei ole ollut ainuttakaan riitaa, niin silloin toinen henkilöistä on lapanen ilman omia mielipiteitään.
Niin sitä voisi tyhmenpi luulla. Kaksi vahvaa persoonaa, jotka sielut yhdistää. Miksi riidellä, kun voi antaa toiselle tärkeissä asiossa periksi, antaa tilaa, varsinkin kun ajatukset on yhteneväisiä muutenkin. Voi luottaa siihen, että toinen tietää toisissa asioissa paremmin mikä on molempien etu.
Ilmeisesti sulla ei ole käsitystä mitä tarkoittaa todellinen sielunkumppanuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta.
Kolmenkimppa, joukkopano, lesboseksi, dildolla sua perseeseen pano.
Älä nyt viitsi tosissasi väittää, että mitään ei ole jäänyt kokematta.
Harvinaisen tyhmä kommentti. Vähemmästäkin katoaa halut.
Sinulta vai vaimoltasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Näin juuri. Minun oli alusta lähtien niin hyvä olla tyttöystäväni kanssa. Sain sisäisen rauhan, sielu lepäsi ja silti teki häntä koko ajan mieli. Seksi oli taivaallista, eikä ollut aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Jäin suhteeseen ja suostuin nuorena naimisiin, kun lähdin siitä, että niin kauan ollaan yhdessä kun suhde toimii. Nyt oltu tuo 46v yhdessä, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä, ettei oltaisi ikuisesti yhdessä. Ei ole riidelty, eikä himot kadonneet ja rakkauden määrä vaimoani kohtaan jo ihan järjettömissä fääreissä.
Vähän ihmetellyt sitä, että monilla, ainakin naisilla, näyttää menevän vuosia tai vuosikymmeniä, jotta avautuisivat seksuaalisesti ja uskaltaisivat avautua nauttimaan seksistä. Olla rehellisiä kumppanilleen. Uskaltaisivat kertoa mitä haluaisivat. Mikä ihmisiä pidättelee parisuhteessa? Miten ihmeessä päätyy parisuhteesen, jos ei voi olla täysin avoin ja oma itsensä. Vai eikö kumppani olekaan sielunkumppani, joka kanssa sielu lepää heti alusta lähtien? Vaimoni pystyi avautumaan minulle heti alusta lähtien tai sitten vain voitin hänen täyden luottamuksen. Toki etsinyt hänen seksuaalisia rajojaan pitkin matkaa, muttei ole ollut mitään mitä en tietäisi tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta. Eletty aina hetkessä, oltu koko ikä läheisiä ja henkisestikin aina läsnä, oltiin sitten samassa tilassa tai erillään. Elämä ja parisuhde ei ole mennyt ollenkaan niin kuin nuorena oletin. Vaimoni tavattuani muuttui kaikki ja elämä on mennyt tuhatkertaa paremmin kuin osasin edes kuvitella. En voi enää kuvitella tilannetta, että minulla olisi ollut monta parisuhdetta.
Moi Pano Pate.
Älä puhu mistään sielunkumppanista, kun itse rakastuit p.lluun etkä persoonaan.
Ikävää, että joudun näinkin usein korjaamaan tämän seikan.
Taasko katkeran kateellinen suoltaa shittiä. Hanki jo oma elämä tai työnnä pääsi sinne minne ei valo paista.
Ei tuo mitään shittiä suinkaan ole.
Ihan itse olet kertonut ensin rakastuneesi vaimosi p.lluun. Vai oletko unohtanut tämän? Mistään sielunkumppanuudesta ei silloin ole ollut kyse.
Eikä siinä mitää, hyvä p.llu onkin aina hyvä. Mutta seiso nyt edes sanojesi takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Näin juuri. Minun oli alusta lähtien niin hyvä olla tyttöystäväni kanssa. Sain sisäisen rauhan, sielu lepäsi ja silti teki häntä koko ajan mieli. Seksi oli taivaallista, eikä ollut aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Jäin suhteeseen ja suostuin nuorena naimisiin, kun lähdin siitä, että niin kauan ollaan yhdessä kun suhde toimii. Nyt oltu tuo 46v yhdessä, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä, ettei oltaisi ikuisesti yhdessä. Ei ole riidelty, eikä himot kadonneet ja rakkauden määrä vaimoani kohtaan jo ihan järjettömissä fääreissä.
Vähän ihmetellyt sitä, että monilla, ainakin naisilla, näyttää menevän vuosia tai vuosikymmeniä, jotta avautuisivat seksuaalisesti ja uskaltaisivat avautua nauttimaan seksistä. Olla rehellisiä kumppanilleen. Uskaltaisivat kertoa mitä haluaisivat. Mikä ihmisiä pidättelee parisuhteessa? Miten ihmeessä päätyy parisuhteesen, jos ei voi olla täysin avoin ja oma itsensä. Vai eikö kumppani olekaan sielunkumppani, joka kanssa sielu lepää heti alusta lähtien? Vaimoni pystyi avautumaan minulle heti alusta lähtien tai sitten vain voitin hänen täyden luottamuksen. Toki etsinyt hänen seksuaalisia rajojaan pitkin matkaa, muttei ole ollut mitään mitä en tietäisi tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta. Eletty aina hetkessä, oltu koko ikä läheisiä ja henkisestikin aina läsnä, oltiin sitten samassa tilassa tai erillään. Elämä ja parisuhde ei ole mennyt ollenkaan niin kuin nuorena oletin. Vaimoni tavattuani muuttui kaikki ja elämä on mennyt tuhatkertaa paremmin kuin osasin edes kuvitella. En voi enää kuvitella tilannetta, että minulla olisi ollut monta parisuhdetta.
Moi Pano Pate.
Älä puhu mistään sielunkumppanista, kun itse rakastuit p.lluun etkä persoonaan.
Ikävää, että joudun näinkin usein korjaamaan tämän seikan.
Taasko katkeran kateellinen suoltaa shittiä. Hanki jo oma elämä tai työnnä pääsi sinne minne ei valo paista.
Ei tuo mitään shittiä suinkaan ole.
Ihan itse olet kertonut ensin rakastuneesi vaimosi p.lluun. Vai oletko unohtanut tämän? Mistään sielunkumppanuudesta ei silloin ole ollut kyse.
Eikä siinä mitää, hyvä p.llu onkin aina hyvä. Mutta seiso nyt edes sanojesi takana.
Kuten sanoin, olet harvinaisen tyhmä. Olet seurannut kirjoituksiani muttet ymmärrä lukemaasi. Rakastuin vaimooni jo ensimmäisessä suudelmassa, kuten olen jokusia kertoja todennut. En ole oikein koskaan pystynyt ymmärtämään mikä sai minun suutelemaan tuntematonta tyttöä ennen kuin ehdin edes keskustelemaan mitään. Ei todellakaan kuulunut tapoihini. Peli oli selvä siitä lähtien. Kaikki muu ollut plussaa, mutta kuvittelisin että, pillun halukkuus minua ja kaluani kohtaa on kuulunut siihen samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Näin juuri. Minun oli alusta lähtien niin hyvä olla tyttöystäväni kanssa. Sain sisäisen rauhan, sielu lepäsi ja silti teki häntä koko ajan mieli. Seksi oli taivaallista, eikä ollut aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Jäin suhteeseen ja suostuin nuorena naimisiin, kun lähdin siitä, että niin kauan ollaan yhdessä kun suhde toimii. Nyt oltu tuo 46v yhdessä, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä, ettei oltaisi ikuisesti yhdessä. Ei ole riidelty, eikä himot kadonneet ja rakkauden määrä vaimoani kohtaan jo ihan järjettömissä fääreissä.
Vähän ihmetellyt sitä, että monilla, ainakin naisilla, näyttää menevän vuosia tai vuosikymmeniä, jotta avautuisivat seksuaalisesti ja uskaltaisivat avautua nauttimaan seksistä. Olla rehellisiä kumppanilleen. Uskaltaisivat kertoa mitä haluaisivat. Mikä ihmisiä pidättelee parisuhteessa? Miten ihmeessä päätyy parisuhteesen, jos ei voi olla täysin avoin ja oma itsensä. Vai eikö kumppani olekaan sielunkumppani, joka kanssa sielu lepää heti alusta lähtien? Vaimoni pystyi avautumaan minulle heti alusta lähtien tai sitten vain voitin hänen täyden luottamuksen. Toki etsinyt hänen seksuaalisia rajojaan pitkin matkaa, muttei ole ollut mitään mitä en tietäisi tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta. Eletty aina hetkessä, oltu koko ikä läheisiä ja henkisestikin aina läsnä, oltiin sitten samassa tilassa tai erillään. Elämä ja parisuhde ei ole mennyt ollenkaan niin kuin nuorena oletin. Vaimoni tavattuani muuttui kaikki ja elämä on mennyt tuhatkertaa paremmin kuin osasin edes kuvitella. En voi enää kuvitella tilannetta, että minulla olisi ollut monta parisuhdetta.
Moi Pano Pate.
Älä puhu mistään sielunkumppanista, kun itse rakastuit p.lluun etkä persoonaan.
Ikävää, että joudun näinkin usein korjaamaan tämän seikan.
Taasko katkeran kateellinen suoltaa shittiä. Hanki jo oma elämä tai työnnä pääsi sinne minne ei valo paista.
Ei tuo mitään shittiä suinkaan ole.
Ihan itse olet kertonut ensin rakastuneesi vaimosi p.lluun. Vai oletko unohtanut tämän? Mistään sielunkumppanuudesta ei silloin ole ollut kyse.
Eikä siinä mitää, hyvä p.llu onkin aina hyvä. Mutta seiso nyt edes sanojesi takana.
Kuten sanoin, olet harvinaisen tyhmä. Olet seurannut kirjoituksiani muttet ymmärrä lukemaasi. Rakastuin vaimooni jo ensimmäisessä suudelmassa, kuten olen jokusia kertoja todennut. En ole oikein koskaan pystynyt ymmärtämään mikä sai minun suutelemaan tuntematonta tyttöä ennen kuin ehdin edes keskustelemaan mitään. Ei todellakaan kuulunut tapoihini. Peli oli selvä siitä lähtien. Kaikki muu ollut plussaa, mutta kuvittelisin että, pillun halukkuus minua ja kaluani kohtaa on kuulunut siihen samaan.
Kirjoitat kai niin paljon, että osa siitä sitten pääsee unohtumaan.
Tällä viittaan siihen pilluun rakastumiseen. Voit yrittää kiemurrella koukusta, mutta itse olet niin kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi toimia. Nuo ovat hyvät lähtökohdat. Älä ala analysoimaan omien ennakko-odotuksien kautta syitä miksi ei voisi toimia, vaan katso rauhassa toimiiko ja ota ilo irti.
Näin juuri. Minun oli alusta lähtien niin hyvä olla tyttöystäväni kanssa. Sain sisäisen rauhan, sielu lepäsi ja silti teki häntä koko ajan mieli. Seksi oli taivaallista, eikä ollut aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Jäin suhteeseen ja suostuin nuorena naimisiin, kun lähdin siitä, että niin kauan ollaan yhdessä kun suhde toimii. Nyt oltu tuo 46v yhdessä, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä, ettei oltaisi ikuisesti yhdessä. Ei ole riidelty, eikä himot kadonneet ja rakkauden määrä vaimoani kohtaan jo ihan järjettömissä fääreissä.
Vähän ihmetellyt sitä, että monilla, ainakin naisilla, näyttää menevän vuosia tai vuosikymmeniä, jotta avautuisivat seksuaalisesti ja uskaltaisivat avautua nauttimaan seksistä. Olla rehellisiä kumppanilleen. Uskaltaisivat kertoa mitä haluaisivat. Mikä ihmisiä pidättelee parisuhteessa? Miten ihmeessä päätyy parisuhteesen, jos ei voi olla täysin avoin ja oma itsensä. Vai eikö kumppani olekaan sielunkumppani, joka kanssa sielu lepää heti alusta lähtien? Vaimoni pystyi avautumaan minulle heti alusta lähtien tai sitten vain voitin hänen täyden luottamuksen. Toki etsinyt hänen seksuaalisia rajojaan pitkin matkaa, muttei ole ollut mitään mitä en tietäisi tai mitään mitä häneltä olisi jäänyt toteuttamatta. Eletty aina hetkessä, oltu koko ikä läheisiä ja henkisestikin aina läsnä, oltiin sitten samassa tilassa tai erillään. Elämä ja parisuhde ei ole mennyt ollenkaan niin kuin nuorena oletin. Vaimoni tavattuani muuttui kaikki ja elämä on mennyt tuhatkertaa paremmin kuin osasin edes kuvitella. En voi enää kuvitella tilannetta, että minulla olisi ollut monta parisuhdetta.
Moi Pano Pate.
Älä puhu mistään sielunkumppanista, kun itse rakastuit p.lluun etkä persoonaan.
Ikävää, että joudun näinkin usein korjaamaan tämän seikan.
Taasko katkeran kateellinen suoltaa shittiä. Hanki jo oma elämä tai työnnä pääsi sinne minne ei valo paista.
Ei tuo mitään shittiä suinkaan ole.
Ihan itse olet kertonut ensin rakastuneesi vaimosi p.lluun. Vai oletko unohtanut tämän? Mistään sielunkumppanuudesta ei silloin ole ollut kyse.
Eikä siinä mitää, hyvä p.llu onkin aina hyvä. Mutta seiso nyt edes sanojesi takana.
Kuten sanoin, olet harvinaisen tyhmä. Olet seurannut kirjoituksiani muttet ymmärrä lukemaasi. Rakastuin vaimooni jo ensimmäisessä suudelmassa, kuten olen jokusia kertoja todennut. En ole oikein koskaan pystynyt ymmärtämään mikä sai minun suutelemaan tuntematonta tyttöä ennen kuin ehdin edes keskustelemaan mitään. Ei todellakaan kuulunut tapoihini. Peli oli selvä siitä lähtien. Kaikki muu ollut plussaa, mutta kuvittelisin että, pillun halukkuus minua ja kaluani kohtaa on kuulunut siihen samaan.
Kirjoitat kai niin paljon, että osa siitä sitten pääsee unohtumaan.
Tällä viittaan siihen pilluun rakastumiseen. Voit yrittää kiemurrella koukusta, mutta itse olet niin kirjoittanut.
Rakastuin myös vaimon pilluun, aina rakastanut sen elävyyttä ja voimaa. Mutta henkinen sielunkumppanuus ja -yhteys on silti suurempaa kuin fyysinen kiihoitus ikinä. Suudelma vaimon kanssa saa yhä vieläkin aivosumua ja mielihyvää aikaan.
Paras lähtökohta suhteelle on juuri voimakas seksuaalinen kemia. Meilläkin oli sama, 34 vuotta yhdessä.
Voi. Minulle kävi sama juttu vaimoni kanssa ja on jatkunut samana 46 vuotta. Olen aina ollut oman tiem kulkija ja viihtynyt paljon yksi, paitsi vaimon kanssa. Hän on ollut yksinäisen sieluni koti, missä sieluni ja vallaton kaluni saanut rauhan.